Nobel-raati palkitsi Einsteinin venkoillen ja viivytellen – sata vuotta myöhemmin hänen teorioistaan versoo yhä uusia Nobeleita

https://yle.fi/uutiset/3-12109271

”Nobel-palkinto tuli nimellisesti valosähköisen ilmiön selittämisestä, mutta oikeastaan hänen suurtyönsä oli sen taustalla ollut ajatus, jonka mukaan valo koostuu kvanteista eli tavallaan hiukkasista.

Einsteinin julkaisussa oli esimerkkeinä kolme sovellusta. Yksi niistä oli juuri ilmiö, jossa metalliin osuva valo irrottaa rakenteeseen sitoutuneita elektroneja eli negatiivisia varaushiukkasia.

Saksalainen fyysikko Heinrich Hertz oli huomannut sen vahingossa 1880-luvulla kokeessa, jolla hän pyrki varmistamaan, että sähkömagneettiset aallot ovat olemassa. Sen jälkeen ilmiötä oli tutkittu paljon.

– Ihmeteltiin, miksi elektroneja ei välttämättä irtoakaan, jos valitsee minkä tahansa aallonpituisen tai taajuisen valon ja pommittaa sillä metallin pintaa. Mitään ei tapahdu, vaikka voimakkuutta kasvatettaisiin kuinka ja paljon, Maalampi kertoo.

Einsteinin vastaus loi pohjan kvanttifysiikalle

Ilmiötä ei osattu selittää, koska ajateltiin, että sähkömagneettisessa säteilyssä virtaa jatkuvasti energiaa. Siksi intensiivisen ja pitkän pommittamisen olisi pitänyt väistämättä antaa elektroneille vähitellen niin paljon energiaa, että ne olisivat irronneet metallista.

– Einsteinin idea oli, että valo koostuu energiapaketeista eli kvanteista eli fotoneista, niin kuin nykyään sanotaan. Energian määrä yhdessä paketissa riippuu valon taajuudesta. Mitä suurempi taajuus, sitä suurempi energia yhdellä kvantilla on, Maalampi selittää.

Fotoni luovuttaa elektronille energiansa, ja jos sitä on tarpeeksi, elektroni pystyy irtoamaan metallista. Siinä selitys: voimakaskaan säteily ei auta, jos erilliset kvantit eivät sisällä kylliksi energiaa, sillä vuorovaikutus on aina yhden kvantin ja yhden elektronin välinen.”

Tämä on virheellinen näkemys.

Ei fotoni irroita atomin ytimen ympäriltä jo olemassa olevaa elektronia.

Oikeasti laajenevaa atomin ydintä kohti työntyvä laajeneva fotoni vuorovaikuttaa laajenevasta atomin ytimestä ulos työntyneiden laajenevien tihentymien kanssa sopivalla etäisyydellä laajenevasta atomin ytimestä ja saa niiden laajenemisen kiihtymään paljon aikaisempaa nopeammaksi ja tämän takia näistä erillisistä laajenevista tihentymistä syntyy / yhdistyy uusi laajeneva elektroni.

Oletan että yhden uuden elektronin syntymiseen tarvitaan ziljoonittain erillisiä laajenevia tihentymiä. Eli erittäin paljon, aivan kuten yhden uuden laajenevan tähden syntymiseen tarvitaan ziljoonittain erillisiä laajenevan pimeän aineen laajenevia tihentymiä joita työntyy koko ajan ulos galaksien keskusten laajenevista supermassiivisista kohteista.

Eli ei tutkijat irroita atomeista jo olemassa olevia elektroneja. He saavat syntymään uusia laajenevia elektroneja laajenevasta pimeästä työntävästä voimasta jota laajenevat atomien ytimet kaikkien muiden laajenevien atomien ytimien kanssa kierrättävät 😃

Ja koska näin on, niin minullehan jo pelkästään tästä totuudesta kuuluu Nobeli 😃

Kertokaapa tästä Ruotsin Nobelkomitealle 😃

😃

Nobel jury rewarded Einstein with reluctance and procrastination – a hundred years later more and more Nobels sprout from his theories
https://yle.fi/uutiset/3-12109271

“The Nobel Prize came nominally for explaining the photoelectric phenomenon, but in fact his great work had been based on the idea that light is made up of quantum, or sort of particles.

Einstein’s publication had three applications as examples. One of them was precisely the phenomenon in which light hitting a metal removes electrons bound to the structure, i.e. negative charge particles.

The German physicist Heinrich Hertz had accidentally noticed it in the 1880s in an experiment in which he sought to ensure that electromagnetic waves existed. Since then, the phenomenon had been studied extensively.

– Wondered why electrons may not come off if you select light of any wavelength or frequency and bombard the surface of the metal with it. Nothing happens even if the intensity is increased how and how much, Maalampi says.

Einstein’s answer laid the foundation for quantum physics
The phenomenon could not be explained because it was thought that energy is constantly flowing in electromagnetic radiation. Therefore, intense and prolonged bombardment should inevitably have given the electrons gradually so much energy that they would have detached from the metal.

– Einstein’s idea was that light consists of energy packets, or quantums, or photons, as they say today. The amount of energy in one packet depends on the frequency of the light. The higher the frequency, the higher the energy one quantum has, Maalampi explains.

A photon gives off its energy to an electron, and if there is enough of it, the electron is able to detach from the metal. That’s the explanation: strong radiation doesn’t help if the individual quantums don’t contain enough energy, because the interaction is always between one quantum and one electron. ”

This is a misconception.

No photon detaches an already existing electron around the atomic nucleus.

The expanding photon, which actually protrudes towards the expanding atomic nucleus, interacts with the expanding condensations protruding from the expanding atomic nucleus at a suitable distance from the expanding atomic nucleus and causes their expansion to accelerate much faster and therefore from these separate expanding densities.

I assume that the formation of one new electron requires zillions of separate expanding densities. That is, very much, just as the formation of one new expanding star requires zillion-separated expanding densities of expanding dark matter that are constantly protruding out of the expanding supermassive targets of the centers of the galaxies.

That is, scientists do not detach already existing electrons from atoms. They give rise to new expanding electrons from the expanding dark pushing force that the expanding atomic nuclei recycle with all the other expanding atomic nuclei 😃

And because that is the case, the Nobel Prize kuuluu belongs to me from this truth alone

Tell the Swedish Nobel Committee about this 😃

😃

Nobeljuryn belönade Einstein med motvilja och förhalning – hundra år senare sprider sig fler och fler nobelar från hans teorier
https://yle.fi/uutiset/3-12109271

”Nobelpriset kom nominellt för att förklara det fotoelektriska fenomenet, men i själva verket hade hans stora arbete baserats på tanken att ljus består av kvant eller partiklar.

Einsteins publikation exemplifierade tre tillämpningar. En av dem var just det fenomen där ljus som träffar en metall tar bort elektroner bundna till strukturen, dvs negativa laddningspartiklar.

Den tyska fysikern Heinrich Hertz hade av misstag märkt det på 1880 -talet i ett experiment där han försökte säkerställa att elektromagnetiska vågor existerade. Sedan dess har fenomenet studerats utförligt.

– Undrade varför elektroner kanske inte släcks om du väljer ljus av någon våglängd eller frekvens och bombarderar metallens yta med den. Inget händer även om intensiteten ökar hur och hur mycket, säger Maalampi.

Einsteins svar lade grunden för kvantfysik
Fenomenet gick inte att förklara eftersom man trodde att energi ständigt flödar i elektromagnetisk strålning. Därför borde intensivt och långvarigt bombardemang oundvikligen ha gett elektronerna gradvis så mycket energi att de skulle ha lossnat från metallen.

– Einsteins idé var att ljus består av energipaket, eller kvanter, eller fotoner, som de säger idag. Mängden energi i ett paket beror på ljusets frekvens. Ju högre frekvens, desto högre energi har en kvant, förklarar Maalampi.

En foton avger sin energi till en elektron, och om det finns tillräckligt med den kan elektronen lossna från metallen. Det är förklaringen: stark strålning hjälper inte om de enskilda kvantema inte innehåller tillräckligt med energi, eftersom interaktionen alltid är mellan en kvant och en elektron. ”

Detta är en missuppfattning.

Ingen foton lossnar en redan existerande elektron runt atomkärnan.

En korrekt expanderande foton som sticker ut mot den expanderande atomkärnan interagerar med de expanderande kondensationerna som sticker ut från den expanderande atomkärnan på ett lämpligt avstånd från den expanderande atomkärnan och får deras expansion att accelerera mycket snabbare än tidigare, och därför från dessa separata expanderande densiteter.

Jag antar att bildandet av en ny elektron kräver zillioner av separata expanderande densiteter. Det är väldigt mycket, precis som bildandet av en ny expanderande stjärna kräver zillionsseparerade expanderande densiteter av expanderande mörk materia som ständigt sticker ut ur de expanderande supermassiva målen i galaxernas centrum.

Det vill säga, forskare tar inte bort redan befintliga elektroner från atomer. De ger upphov till nya expanderande elektroner från den expanderande mörka tryckkraften som de expanderande atomkärnorna återvinner med alla andra expanderande atomkärnor 😃

😃