Fotoni ei heijastu aineesta pois päin.

Väitetään että valo heijjastuu esteestä ja näin luodaan mielikuva siitä että samat fotonit jotka osuvat esteeseen, lähtisivät muka itse työntymään siitä pois päin.

Loogisempaa on olettaa että estettä kohti työntyvät fotonit kohtaavat esteen atomien ytimistä peräisin olevaa laajenevaa pimeää energiaa siten että fotoni saa syntymään uuden fotonin tästä meille pimeästä energiasta.

Kun fotoni vuorovaikuttaa tuon pimeän energian kanssa tarpeeksi lähellä atomin ydintä, se saa siinä olevien ziljoonien erillisten tihentymien laajenemisen kiihtymään räjähdyksenomaiseksi ja näin syntyy uusi fotoni joka jatkaa pois päin atomin ytimestä.

Ydintä kohti työntynyt fotoni itse tietysti tuhoutuu.

Se palaa ”loppuun” aivan kuten meteori ilmakehässä.

Meteori siis hajoaa osiinsa ja se muuttuu osaksi ilmakehää ainakin joksikin aikaa.

Fotoni hajoaa myös osiinsa ja nämä erilliset osat absorboituvat ytimestä pois päin työntyvän energian mukaan.

Eli eiväthän ne samat fotonit kimpoa aineesta pois päin jotenkin jotenkin.

Valohan liikkuu valolle ominaisella nopeudella.

Valo muka lähtee heti liikkeelle valolle ominaisella nopeudella.

Fotonin siis oletetaan liikkuvan estettä kohti sille ominaisella nopeudella ja se ei hidasta ennen kääntymistä yhtään, eikä kiihdytä vauhtiaan kääntymisen jälkeen yhtään?

Se muka heijastuu aineesta liikkuen koko ajan valolle ominaisella vauhdilla?!?

Kumpiko on loogisempi tapa?

Hokkus pokkus kääntyminen?

Vaiko sittenkin niin päin että estettä kohti työntyvä laajeneva fotoni kohtaa laajenevasta atomin ytimestä peräisin olevaa laajenevaa pimeää energiaa jonka vauhti on jo kiihtynyt pois päin laajenevasta atomin ytimestä,

siten että vuorovaikuttaessaan tuon laajenevan pimeän energian kanssa, laajeneva fotoni saa siitä syntymään uuden laajenevan fotonin.

Siis siten että uudessa laajenevassa fotonissa olevan laajenevan energian vauhti oli kiihtynyt pois päin laajenevasta atomin ytimestä jo hyvän aikaa ennen kuin siitä syntyi uusi laajeneva fotoni.

Karkeasti näin.

Eli videolla fotoni on jo vuorovaikuttanut erillisten ziljoonien laajenevien tihentynien kanssa ja saanut niiden laajenemisen kiihtymään räjähdyksenomaisesti.

Ok, erillisiä tihentymiä ei videolla ole ziljoonittain ja tapahtuma on hitaanoloinen.

Mutta joo, videosta kuitenkin työntyy hyvin esiin miten esim. avaruudessa laajenevat fotonit, elektronit, tähdet ja supermassiiviset kohteet syntyvät ziljoonista erillistä laajenevista tihentymistä ilman sidosvoimia ja ilman vetävää voimaa.

😃
.
.

It is claimed that light is reflected from an obstacle and thus creates the impression that the same photons that hit the obstacle would supposedly push themselves away from it.

It is more logical to assume that the photons protruding towards the obstacle encounter the expanding dark energy from the nuclei of the atoms of the obstacle so that the photon causes a new photon to emerge from this dark energy for us.

When a photon interacts with that dark energy close enough to the nucleus of an atom, it causes the expansion of the discrete densities of the zillions in it to accelerate to explosive, thus creating a new photon that continues away from the nucleus of the atom.

The photon pushed towards the core, of course, is destroyed.

It returns to the ”end” just like a meteor in the atmosphere.

So the meteor breaks down and becomes part of the atmosphere, at least for a while.

The photon also decays into its parts and these separate parts are absorbed according to the energy projecting away from the nucleus.

That is, those same photons do not beam away from matter somehow.

After all, light moves at the speed characteristic of light.

The light is supposed to move immediately at the speed characteristic of light.

So is a photon supposed to move towards an obstacle at its characteristic speed and it does not decelerate at all before turning, nor does it accelerate at any speed after turning?

It is supposed to be reflected from matter, constantly moving at the pace characteristic of light?!?

Which is the more logical way?

Hokkus pokkus reversal?

Or, however, so far as the expanding photon protruding towards the obstacle encounters the expanding dark energy from the expanding atomic nucleus, the momentum of which has already accelerated away from the expanding atomic nucleus,

so that when it interacts with that expanding dark energy, an expanding photon causes a new expanding photon to emerge from it.

Thus, the rate of expanding energy in the new expanding photon had accelerated away from the expanding atomic nucleus long before a new expanding photon emerged.

Roughly so.

That is, in the video, the photon has already interacted with the expanding densities of the discrete zillions and caused their expansion to accelerate explosively.

Ok, there are no separate densities in the video by the zillion and the event is slow.

But yeah, however, the video highlights how, for example, expanding photons, electrons, stars, and supermassive objects in space arise from zillions of separate expanding densities without binding forces and without tensile force.

😃
.
.