I figured out how the universe works. Selvitin miten maailmankaikkeus toimii

Alempana suomeksi 😃

I am the one who explained how the universe works.

Today, in 2021, physicists still don’t have a theory of everything in physics.

Why.

Because current small-scale and large-scale theories misrepresent the universe.

Mathematically, these theories have worked excellently.

But they cannot be mathematically combined into an all-encompassing theory of everything in physics. It is a big problem for physicists when it comes to pursuing the theory of everything in physics.

Doubt arises. Do quantum theories and the theory of relativity describe the universe correctly.

I think they misrepresent the universe.

The theory of relativity contains concepts that man cannot understand. This is openly stated by the so-called experts themselves.

For example, the so-called the expansion of space cannot be described in words, nor visually.

The light has been found to be more elongated, i.e. more redshifted, from the more distant galaxy clusters the light comes from. This has been interpreted as galaxy clusters moving away from us the farther away they are.

Suddenly it could be concluded from this that we are in the middle of the universe and all the galaxy clusters are moving away from us the faster the farther they are.

This, of course, was not an appropriate view almost immediately after we had abandoned the country-centered model, whose erroneous view was that we were at the center of the universe.

No, we cannot be in the middle of the universe.

Something had to be invented and so it was done. Georges Lemaître, a Belgian astronomer and priest, developed a completely new view from the beginning of everything where nothing existed at first, not even space, nor time.

This new theory was called the Big Bang. According to the theory, everything comes from one point so that there was no energy at that point and space did not expand outward into an already existing place. That is, it is not an explosion in the traditional way. It’s about something else entirely. Something you can’t describe in words, not visually. It is therefore very special that the model in question has developed into a so-called a standard model taught as truth. That is, even if the event in question cannot be described in words, nor visually.

This was so special to me about 20 years ago that I decided to figure out how the universe really works. I did the same.

I assumed that space is an infinite three-dimensional ever-existing space that is itself nothing at all. That is, according to this premise, I needed to be able to explain all observations using space-based, space-moving, and space-changing systems.

What is the change based on.

The change is, of course, based on the fact that the separate parts of the changing system move relative to each other and that movement takes place somewhere. That place is this always-existent infinite three-dimensional space that is absolutely nothing.

And when space itself is absolutely nothing, then then it cannot change in any way and thus no space is needed in the background of space anymore.

How, then, do we explain that the farther the lights come from, the more elongated, or cosmologically, redshifted. That is, if space does not expand.

Well, simply so that there is no separate matter and four separate forces, as is currently assumed.

It must be understood that everything basically consists of one and the same thing, which in itself is a pushing force.

The substance consists of congestion areas of this pushing force so that these congestion areas circulate this pushing force with all other corresponding congestion areas.

Recycling requires nothing more than what is being recycled because these areas of thrust congestion are able to slow down the pace of thrust within themselves by their thrust.

Thrust congestion areas consist of even smaller thrust congestion areas, and since these smaller congestion areas circulate this thrust force, then a system of these smaller congestion areas automatically has an internal pressure that causes the thrust force in it to dissipate into a larger and larger space area. . That is, it expands outward in space into already existing space.

This recyclable pushing force also consists of separate pushing force peak areas that recirculate the pushing force.

And thus we can say that the atomic model is pushing new ones.

The nuclei of atoms expand and circulate the expanding pushing force with the cores of all other atoms expanding in space, and thus they push each other away from each other in the same proportion as they expand.

For this reason, this has not been realized, nor observed.

The trick is that this recyclable expanding pushing force is in the form that our devices cannot register it. This explains the mystery of light. That is, the wave of light and the nature of particles.

The waves of light expanding in space are dark to us, meaning we cannot register them.

However, with the help of registrable photons, the wave nature of light has protruded.

The expanding waves of expanding light consist of zillions of separate expanding densities that circulate with each other this expanding pushing force. The formation of a single expanding photon requires these separate expanding densities, which consist of the dark expanding waves of light.

The zillion is not the right number in mathematics, but it illustrates well that it is a very large number of discrete expansive densities.

It is good to understand that light has a very large mass, but almost all of the mass of light expanding in space is in these dark waves.

And it is precisely because of this that it is very difficult for registrable photons to measure mass.

Electrons are also generated from these densities which make up the dark waves of light for us.

That is, from this expanding dark pushing force that the expanding nuclei of atoms circulate with each other.

Physicists studying matter do not cause an existing electron to detach around the nucleus of an atom, although the physicist thinks so when he emits light of suitable energy towards the nuclei.

That is, physicists have not realized that they themselves are causing new electrons to emerge from the dark expanding pushing force that protrudes out of the expanding nuclei of atoms.

The photons they send face this expanding dark push force at a suitable distance from the expanding atomic nucleus, and as a result of the interaction, the expansion of the dark push force densities accelerates to explosive and thus the zillion discrete densities combine into a new larger entity, the new registrable.

Alright. On this basis, when we start to perceive the universe from a small scale, we also get to build a large-scale model of the universe so that we have the opportunity to develop a functional theory of everything in physics.

Jukka Savorinen

😃😃😃

Minä olen hän joka selvitti miten maailmankaikkeus toimii.

Tänä päivänä, vuonna 2021 fyysikoilla ei vieläkään ole fysiikan kaiken teoriaa.

Minkä takia.

Sen takia että nykyiset pienen ja ison mittakaavan teoriat kuvaavat maailmankaikkeutta virheellisesti.

Matemaattisesti nämä kyseiset teoriat ovat toimineet erinomaisesti.

Mutta niitä ei saada yhdistettyä matemaattisesti kaiken kattavaksi fysiikan kaiken teoriaksi. Se on fyysikoille iso ongelma, kun tavoitellaan fysiikan kaiken teoriaa.

Herää epäilys. Kuvaavatko kvanttiteoriat ja suhteellisuusteoria maailmankaikkeutta oikealla tavalla.

Minun mielestäni ne kuvaavat maailmankaikkeutta virheellisesti.

Suhteellisuusteoria sisältää käsitteitä joita ihminen ei voi ymmärtää. Tämän kertovat avoimesti ns. asiantuntijat itsekin.

Esim. ns. avaruuden laajenemista ei voida kuvailla sanoin, eikä visuaalisesti.

Valon on havaittu olevan sitä venyneempää eli punasiirtyneempää mitä kaukaisemmista galaksijoukoista valo on peräisin. Tästä on tulkittu galaksijoukkojen loittonevan meistä sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat.

Äkkiseltään tästä voisi päätellä että me olemme maailmankaikkeuden keskellä ja kaikki galaksijoukot liikkuvat meistä pois päin sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat.

Tämä ei tietysti ollut sopiva näkemys melkein heti sen jälkeen kun olimme luopuneet maakeskisestä mallista, jonka virheellisen näkemyksen mukaan me olimme maailmankaikkeuden keskustassa.

Ei, ei me voida olla maailmankaikkeuden keskellä.

Jotakin piti keksiä ja näin myös tehtiin. Georges Lemaître belgialainen tähtitieteilijä ja pappi kehitti täysin uuden näkemyksen kaiken alusta jossa ensin ollut olemassa mitään, ei edes avaruutta, eikä aikaa.

Tämä uusi teoria sai nimekseen Big Bang eli alkuräjähdys. Teorian mukaan kaikki on lähtöisin yhdestä pisteestä siten ettei tuossa pisteessä ollut energia ja avaruus laajentunut ulos päin jo olemassa olevaan paikkaan. Eli kyseessä ei ole räjähdys perinteisellä tavalla ajateltuna. Kyse on jostakin ihan muusta. Jostakin jota ei osata kuvata sanoin, eikä visuaalisesti. Onkin hyvin erikoista että kyseisestä mallista on kehittynyt ns. standardimalli jota opetetaan totuutena. Siis silti vaikka kyseistä tapahtumaa ei voida kuvailla sanoin, eikä visuaalisesti.

Tämä oli minusta noin 20 vuotta sitten sen verran erikoista että päätin selvittää miten maailmankaikkeus oikeasti toimii. Niin myös tein.

Lähdin siitä että avaruus on ääretön kolmiulotteinen aina olemassa ollut tila joka itsessään on ei yhtään mitään. Eli tämän lähtökohdan mukaisesti minun piti pystyä selittämään kaikki havainnot avaruudessa olevien, avaruudessa liikkuvien ja avaruudessa muuttuvien systeemien avulla.

Mihin muutos perustuu.

Muutos perustuu tietysti siihen että muuttuvan systeemin erilliset osat liikkuvat suhteessa toisiinsa ja tuo liike tapahtuu jossakin paikassa. Tuo paikka on tämä aina olemassa ollut ääretön kolmiulotteinen avaruus joka on ei yhtään mitään.

Ja kun avaruus itsessään on ei yhtään mitään, niin silloinhan se ei voi muuttua millään tavalla ja näin ollen avaruuden taustalle ei enää tarvita mitään paikkaa.

Miten sitten selitämme sen että valot ovat sitä venyneempiä eli kosmologisesti punasiirtyneempiä mitä kauempaa ne ovat peräisin. Siis jos avaruus ei laajene.

No, yksinkertaisesti siten ettei ole olemassa erikseen ainetta ja neljää erillistä voimaa, niin kuin nykyisin oletetaan.

Pitää ymmärtää että kaikki koostuu pohjimmiltaan yhdestä ja samasta asiasta joka jo itsessään on työntävää voimaa.

Aine koostuu tämän työntävän voiman ruuhka-alueista siten että nämä ruuhka-alueet kierrättävät kaikkien muiden vastaavien ruuhka-alueiden kanssa tätä työntävää voimaa.

Kierrätykseen ei tarvita muuta kuin sitä mitä kierrätetään koska nämä työntävän voiman ruuhka-alueet pystyvät hidastamaan itsensä sisälle työntyvän työntävän voiman vauhtia työntävän voimansa avulla.

Työntävän voiman ruuhka-alueet koostuvat vielä pienemmistä työntävän voiman ruuhka-alueista ja koska nämä pienemmät ruuhka-alueet kierrättävät tätä työntävää voimaa, niin silloin näistä pienemmistä ruuhka-alueista koostuvalla systeemillä on automaattisesti sisäinen paine joka saa siinä olevan työntävän voiman hajaantumaan isommalle ja isommalle avaruuden alueelle. Eli se laajenee avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.

Myös tämä kierrätettävä työntävä voima koostuu erillisistä työntävää voimaa kierrättävistä työntävän voiman ruuhka-alueista.

Ja näin ollen voimme todeta että atomimalli työntyy uusiksi.

Atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät laajenevaa työntävää voimaa kaikkien muiden avaruudessa laajenevien atomien ytimien kanssa ja näin ne työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.

Minkä takia tätä ei ole oivallettu, eikä havaittu.

Juju on siinä että tämä kierrätettävä laajeneva työntävä voima on siinä muodossa etteivät meidän laitteet pysty rekisteröimään sitä. Tämä selittää valon mysteerin. Eli valon aalto ja hiukkasluonteen.

Avaruudessa laajenevan valon aallot ovat meille pimeitä eli emme pysty rekisteröimään niitä.

Rekisteröitävissä olevien fotoneiden avulla valon aaltoluonne kuitenkin on työntynyt esiin.

Laajenevan valon laajenevat aallot koostuvat ziljoonista erillisistä laajenevista tihentymistä jotka kierrättävät keskenään tätä laajenevaa työntävää voimaa. Yhden laajenevan fotonin syntymiseen tarvitaan ziljoonittain näitä erillisiä laajenevia tihentymiä joista valon pimeät laajenevat aallot koostuvat.

Ziljoona ei ole oikea numero matematiikassa, mutta se kuvaa hyvin sitä että kyse on erittäin suuresta määrästä erillisiä laajenevia tihentymiä.

On hyvä ymmärtää valolla on erittäin paljon massaa, mutta lähes kaikki avaruudessa laajenevan valon massasta on näissä pimeissä aalloissa.

Ja juuri tämän takia rekisteröitävissä oleville fotoneille on erittäin vaikeaa mitata massaa.

Myös elektronit syntyvät näistä tihentymistä joista valon meille pimeät aallot koostuvat.

Eli tästä laajenevasta pimeästä työntävästä voimasta jota laajenevat atomien ytimet keskenään kierrättävät.

Eivät ainetta tutkivat fyysikot saa atomin ytimen ympäriltä irtoamaan jo olemassa olevaa elektronia, vaikka niin fyysikko luulee kun lähettää ytimiä kohti sopivan energian omaavaa valoa.

Eli fyysikot eivät ole oivaltaneet että he itse saavat syntymään uusia elektroneja siitä pimeästä laajenevasta työntävästä voimasta jota työntyy ulos laajenevista atomien ytimistä.

Heidän lähettämät fotonit kohtaavat tätä laajenevaa pimeää työntävää voimaa sopivalla etäisyydellä laajenevasta atomin ytimestä ja vuorovaikutuksen seurauksena pimeän työntävän voiman tihentymien laajeneminen kiihtyy räjähdyksenomaiseksi ja näin ziljoonista erillisistä tihentymistä yhdistyy uusi isompi kokonaisuus, uusi rekisteröitävissä oleva elektroni.

Ok. Tältä pohjalta kun lähdetään hahmottamaan maailmankaikkeutta pienestä mittakaavasta lähtien, saamme rakennettua myös ison mittakaavan mallin maailmankaikkeudesta siten että saadaan mahdollisuus kehittää toimiva fysiikan kaiken teoria.

Jukka Savorinen

😃😃😃