Jupiter syklittää Aurinkoa yhdessä muiden kaasuplaneettojen kanssa? Lyhyt sykli johtuu kiviplaneetoista.

Also english

Auringolla on havaittu myös lyhyt noin 330 päivän sykli. Siis pidemmän noin 11 vuoden syklin lisäksi.

Jos joku luulee että tuotakin sykliä ylläpitäisivät vain Auringon sisäiset prosessit, niin lukisin mielelläni siitä mitä nämä sisäiset prosessit ovat ja mikä niitä ylläpitää. Ja luen mielelläni myös siitä miten pelkästään Auringon sisäiset prosessit voisivat ylläpitää tuota noin 11 vuoden sykliä.

Kiviplaneettojen kierrosajat Auringon ympäri on yhteensä 1363 päivää.

1363 / 4 = 340,75 päivää

Tuosta on helppo ennustaa että pitemmällä tarkastelulla lyhyt sykli tarkentuu lähelle 340 päivää.

😃

Eli avaruudessa laajenevista planeetoista työntyy ulos avaruudessa laajenevaa pimeää työntävää voimaa jota työntyy laajenevan Auringon sisälle ja siellä vuorovaikutus Auringon laajenevan aineen kanssa. Se kiihdyttää tuon pimeän laajenevan työntävän voiman laajenemista ja syvällä Auringon sisällä sitä alkaa lopulta törmöilemään laajenevien atomien ytimien erillisiin laajeneviin tihentymiin ja näin tuolla alueella oleva laajeneva aine laajenee normaalia voimakkaammin ja lähtee työntymään kohti laajenevan Auringon pintaa.

Eri kiviplaneettojen vaikutus on eri syvyyteen Auringossa, mutta ylös päin kohti Auringon pintaa työntyessään nämä laajenevat aineet yhdistyvät ja kiihdyttävät entisestään toistensa laajenemista ja näin Auringon pinnalle työntyy magneettista ainetta about 340 päivän sykleissä.

Tähän liittynee oleellisesti galaksin keskustan laajeneva supermassiivinen kohde josta peräisin oleva laajeneva pimeä aine laajenee Auringon ja planeettojen sisällä havaittavaksi laajenevaksi aineeksi.

Eli tätä kautta löytyy selitys sille minkä takia Auringon pintaan ei työnny tasaisena virtauksena normaalia nopeammin laajenevaa ainetta.

Aurinko kun on aika ajoin planeetan ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella sen mukaisesti miten nopeasti planeetta Aurinkoa kiertää.

Ja silloin pienen mittakaavan törmäyksiä vastapalloon Auringon sisällä.

Jupiter esim. isossa roolissa ajatellen noin 11 vuoden isompaa sykliä ja muut kaasuplaneetat taas sen verran mukana että kiihdyttävät Jupiterin aikaansaannosten työntymistä kohti Auringon pintaa ja näin tuo about 11 vuoden sykli.

Samalla selittyy pitkät kymmenien vuosien pilkuttomat jaksot, koska välillä Jupiterin aikaansaannokset eivät pääse työntymään Auringon pinnalle asti. Eli esim. Uranus ja Neptunus ovat itse Auringon ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella ja näin niistä peräisin olevat tihentymät liikkuvat Auringon sisällä samaan suuntaan kuin supermassiivisesta kohteesta peräisin olevat pimeän aineen erilliset laajenevat tihentymät. Ei siis vastapalloon törmäyksiä ja näin Jupiterin noin 12 vuoden aikaan saamat uuden magneettisen aineen kuplat eivät saa apuja näiltä kaasuplaneetoilta.

😃

Ja tämä siis ihan perusfysiikkaa. Lämpölaajenemista, entropian voimistumista, hiukkasten / tihentymien sisäisen paineen kasvamista jne.

Juju vain siinä että esim. tihentymät kuten kvarkit laajenevat koko ajan ja kierrättävät keskenään kaikkien muiden laajenevien kvarkkien kanssa meille pimeää laajenevaa työntävää josta sopivissa olosuhteissa syntyy rekisteröitävissä olevia elektroneja ja fotoneita.

😃

Avaruudessa laajenevat planeetat vaikuttavat siis selkeästi enemmän syvällä Auringon sisällä olevaan aineeseen kuin Auringon pintakerrosten aineeseen ja niiden vaikutus työntyy viiveellä esille kun syvältä Auringon sisältä työntyy Auringon pinnalle magneettista ainetta.

”Aivan” kuten radioaktiivinen säteily vaikuttaa ihmisen sisäisesti ja viiveellä sitten esiin työntyy kasvaimia.

Jos planeetat olisivat vaikuttaneet Auringon havaittavaan pintaan suoraan, niin sehän olisi jo havaittu.

Mutta tämä planeetoista peräisin oleva laajeneva pimeä työntävä voima ei juurikaan vuorovaikuta Auringon pintakerrosten laajenevaan aineen kanssa.

Näin sitä pääsee työntymään syvälle laajenevan Auringon sisälle, mutta näiden työntävän voiman tihentymien entropia / sisäinen paine kasvaa mitä enemmän niiden itsensä sisälle työntyy laajenevaa työntävää voimaa joka peräisin Auringon laajenevista atomien ytimistä ja näin niitä törmää laajeneviin atomien ytimiin syvällä Auringon sisällä paljon enemmän kuin pintakerrosten atomien ytimien erillisiin laajeneviin tihentymiin.

Ja edelleen, tämähän on ihan perusfysiikkaa eli ns. lämpölaajenemista, mutta nyt kyseessä valonnopeudella liikkuvat työntävän voiman laajenevat tihentymät ja atomien ytimien erilliset laajenevat tihentymät.

🤔

🤔

A short cycle of about 330 days has also been observed in the sun. So in addition to the longer cycle of about 11 years.

If one thinks that even that cycle would be maintained only by the internal processes of the Sun, then I would love to read about what these internal processes are and what sustains them. And I’m also happy to read about how the Sun’s internal processes alone could sustain that about 11-year cycle.

The orbits of the stone planets around the Sun total 1363 days.

1363/4 = 340.75 days

It is easy to predict from that that on closer inspection the short cycle will become closer to close to 340 days.

😃

That is, from the planets expanding in space, a dark pushing force protrudes from space that protrudes inside the expanding Sun and there interacts with the expanding matter of the Sun. It accelerates the expansion of that dark expanding pushing force, and deep inside the Sun it eventually begins to collide with separate expanding densities of the nuclei of expanding atoms, and thus the expanding matter in that region expands more strongly than normal and begins to protrude toward the surface of the expanding Sun.

The effect of different stone planets is on different depths in the Sun, but as they move upwards towards the Sun’s surface, these expanding substances combine and further accelerate each other’s expansion, thus pushing magnetic matter onto the Sun’s surface in about 340-day cycles.

Essentially associated with this is the expanding supermassive object in the center of the galaxy from which the expanding dark matter expands into an expandable substance observable within the Sun and planets.

That is, there is an explanation for this, which is why a substance that expands faster than normal does not flow into the surface of the Sun in a steady flow.

The Sun when there is from time to time in the area between the supermassive object of the planet and the center of the galaxy according to how fast the planet orbits the Sun.

And then small-scale collisions with the counter-ball inside the Sun.

Jupiter, for example, plays a big role in terms of a larger cycle of about 11 years, and other gas planets are involved enough to accelerate the push of Jupiter’s achievements towards the surface of the Sun and thus bring about a 11-year cycle.

At the same time, the long dotted periods of decades are explained, because sometimes the achievements of Jupiter do not get to protrude to the surface of the Sun. That is, e.g., Uranus and Neptune are themselves in the region between the Sun and the supermassive object in the center of the galaxy, and thus the densities from them move within the Sun in the same direction as the separate expanding densities of dark matter from the supermassive object. So there are no collisions with the counter-ball and thus the bubbles of the new magnetic matter that Jupiter has created for about 12 years will not get help from these gas planets.

😃

And so this is just basic physics. Thermal expansion, intensification of entropy, increase of internal pressure of particles / densities, etc.

The only thing is that, for example, densities such as quarks are constantly expanding and circulating with each other with all expanding quarks a dark expanding push that gives usable electrons and photons under suitable conditions.

😃

The planets expanding in space thus clearly affect the matter deep inside the Sun more than the matter in the surface layers of the Sun, and their effect is delayed when a magnetic substance protrudes from deep inside the Sun onto the surface of the Sun.

”Just” like radioactive radiation affects a person internally and with a delay then tumors protrude.

If the planets had directly affected the Sun’s observable surface, it would have already been observed.

But this expanding dark pushing force from the planets has little interaction with the expanding matter in the surface layers of the Sun.

This allows it to protrude deep inside the expanding Sun, but the entropy / internal pressure of these thrust densities increases as they expand the expansive thrust from the Sun’s expanding atomic nuclei and thus collide with the expanding atomic nuclei deep inside the Sun. separate expanding densities.

And yet, this is just basic physics, i.e. the so-called thermal expansion, but now in the case of expanding densities of thrust moving at the speed of light and separate expanding densities of the nuclei of atoms.

🤔
.
.

😃

0
Jukka Petteri Savorinen

I am the One who found out how Universe working.

The nuclei of atoms expand and recycle an expanding dark pushing force that has the nature of dark expanding waves of expanding light. Also the nature of expanding electrons. The dark waves of expanding light interact with each other, accelerating the expansion of each other, and thus the expanding lights move faster and faster in the same proportion as substances / matter and lights expand.
Lets start reading my first post here. It was 31.12.2020

Press the link a little longer
and then click open = avaa

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jukka-savorinen/johtiko-albert-einstein-fyysikot-ja-kosmologit-100-vuoden-harharetkelle/

Did Albert Einstein lead physicists and cosmologists on a 100-year delusion?

Juu, myös suomeksi 😃

😃

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu