Magnetismi selittyy työntävällä voimalla? Onko laajeneva avaruus keisari alasti?
Nämä ovat omia pohdintojani maailmankaikkeudesta 😀
Ehkäpä minkäänlaisia vetäviä voimia ei ole olemassa 😀
Maybe näin 😀
Magnetismi selittyy myös työntävällä voimalla. Kaikki vetävät voimat ovat huuhaata. Syy minkä takia vieläkään ei ole fysiikan kaiken teoriaa! Ei vetävää voimaa voi selittää, koska minkäänlaisia vetäviä voimia ei ole olemassa.
Avaruudessa liikkuu / työntyy joka suunnasta joka suuntaan avaruuteen hajaantuvaa työntävää voimaa joka magnetismissa aktivoituu ja työntää magneetteja toisiansa kohti.
Ensin magneeteista tai magneetista peräisin oleva avaruuteen hajaantuva työntävä voima aktivoituu toisen magneetin tai magneettisen aineen sisällä ja pystyy sen jälkeen aktivoimaan vastaan työntyvää avaruuteen hajaantuvaa työntävää voimaa ja näin näitä kohteita työntämällä työnnetään toisiansa kohti
Kun kyseessä kaksi magneettia, käännä toinen magneetti toisin päin, työnnä magneeetteja toisiansa kohti ja nyt molemmista peräisin oleva avaruuteen hajaantuva energia aktivoi vastaan työntyvää avaruuteen hajaantuvaa energiaa jo matkallaan toista magneettia kohti ja näin magneetit työntävätkin toisiansa voimakkaasti pois päin toisistansa.
Yksinkertaisen loogisen kaunista 😀
Atomien ytimissä on avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueita jotka kierrättävät avaruuteen hajaantuvaa energiaa / työntävää voimaa ja samalla ne automaattisesti työntävät toisiansa pois päin toisistansa.
Näin atomeitten ytimet laajenevat ja kierrättävät laajenevaa pimeää energiaa josta syntyy sopivissa olosuhteissa uusia rekisteröitävissä olevia hiukkasia kuten elektroneja ja fotoneita jotka edelleen koostuvat avaruuteen hajaantuvasta energiasta.
Laajenevien valojen pimeät aallot vuorovaikuttavat keskenään, kiihdyttävät toistensa laajenemista ja samalla laajenevien valojen vauhti kiihtyy samassa suhteessa kuin aineet ja valot laajenevat. Tämä on avain fysiikan kaiken teoriaan. Laajeneva avaruus on keisari alasti! Fyysikoilla on käsissään spaghettihirviö joka koostuu vastaavista käsitteistä kuin antiikinajan jumalat olivat!
Spaghettihirviö= Laajeneva avaruus + kaareutuva avaruus / vetävä voima+ ylimääräiset tilaulottuvuudet + poreileva avaruus + aaltoileva avaruus + kiertyvä avaruus + pimeä aine vetävällä voimalla + pimeä energia liittyen laajenevaan avaruuteen + muut pimeät purukumit!
Tuosta spaghettihirviöstä ei koskaan synny fysiikan kaiken teoriaa. Vain luuserit selittävät havaintoja avaruuden avulla.
Avaruus ei voi tehdä mitään! Avaruus on aina olemassa ollut kolmen tilaulottuvuuden näyttämö joka on ei yhtään mitään!
Ei avaruus ole koskaan syntynyt! Sehän ON ei yhtään mitään!
Putoavan omenan liike kohti Maapallon keskustan aluetta on illuusio! Aivan kuten Auringon liike taivaalla on illuusio!
Einstein avasi fysiikan Pandoran lippaan kun tempaisi hatustaan kaareutuvan avaruuden käsitteen.
#Google #Savorinen #tiede #fysiikka #kosmologia #kaikenteoria #hellojimcarrey #八
😀
Miten selitämme hiukkasten erilaiset varaukset. Kävin keskustelua aiheesta ja sain aikaan tällaista tekstiä tällä kertoo.
🤔
Nämä ovat omia ajatuksiani aiheeseen liittyen. Eli maybe näin.
🙂
Laajenevien hiukkasten / tihentymien varaus liittyy siihen miten ne kierrättävät laajenevaa energiaa.
Kierrättäessään laajenevaa energiaa, niissä oleva avaruuteen hajaantuva energia vaihtuu ajan kanssa kokonaan.
Sama laajeneva hiukkanen jossa nyt eri avaruuteen hajaantuvaa energiaa mitä aikaisemmin. Toki tämä avaruuteen hajaantuva on tätä yhtä ja samaa fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa asiaa / energiaa / työntävää voimaa mistä kaikki pohjimmiltaan koostuu.
🤔
Ok, hiukkasista ulos työntyvä laajeneva energia voi työntää hiukkasen ohi menossa olevaa energiaa enemmän pois päin mitä hiukkasta kohti työntyvä energia työntää sitä kohti hiukkasta. Silloin ohi menossa olevaa energiaa ei taivu kohti hiukkasta.
Jos tilanne on toisin päin, niin silloin sitä taipuu kohti hiukkasta ja näin kierrätettävää energiaa on enemmän.
Jos saat muutettua laajenevan tihentymän tiheyttä, muutat sen kykyä kierrättää energiaa, jolloin varaus muuttuu.
Loogisen yksinkertaisen kaunista 🙂
🤔
Eli meillä on hiukkanen joka kierrättää enemmän energiaa.
Siitä siis työntyy enemmän energiaa ulos kuin siitä toisesta jolla on eri varaus.
Voisi olettaa että siitä ulos työntyvä energia työntäisi sen ohi menevää energiaa pois päin tehokkaammin, koska sitä on enemmän, jolloin ohi menevää energiaa ei pääsisi taipumaan sitä kohti.
Tässä pitää kuitenkin ottaa huomioon se että tämä enemmän energiaa kierrättävä tihentymä on tiheämpi kuin se toinen.
Siitä työntyy ulos tiheämpiä tihentymiä kuin siitä toisesta. Nämä tiheämmät tihentymät eivät vuorovaikuta tämän isomman tiheämmän kokonaisuuden ohi työntyvän energian kanssa.
Ei ainakaan niin paljon kuin tätä isoa tiheämpää kokonaisuutta kohti työntyvä energia vuorovaikuttaa.
Näin tätä tiheämpää kokonaisuutta kohti taipuu koko ajan energiaa ja näin sen sisälle työntyy kokonaisuutena enemmän energiaa kuin sen vähemmän tiheämmän tihentymän sisälle työntyy.
Tiheämmän tihentymän sisällä aika / liike on hitaampaa ja vaikka sen sisällä onkin kovempi paine, ei se laajene ajallisesti sitä toista nopeammin.
Silti sillä on parempi kyky puristaa sisälleen työntyvää energiaa tiheämmäksi.
Ja näin siitä työntyy ulos tiheämpiä tihentymiä kuin siitä vähemmän tiheämmästä jonka sisäinen liike / aika on nopeampaa.
🤔
Varauksissa Kyse on vain ja ainoastaan siitä miten paljon tätä laajenevaa pimeää energiaa / työntävää voimaa työntyy toisen laajenevan hiukkasen läpi ja ohi.
Siitä seuraa hylkivätkö laajenevat tihentymät toisiansa voimakkaammin kuin laajenevat, jolloin havaittava hylkiminen vai hitaammin, jolloin ikäänkuin vetävät toisiansa puoleensa vaikka eivät oikeasti omaa mitään kykyä vetämällä vetää toisiansa puoleensa jonkun maagisen vetävän voiman avulla.
🤔
Onko atomien ytimien ympärillä elektroneja ollenkaan?
Atomimalli on ehtinyt muuttua eri muotoon jo aiemminkin.
Joskus oletettiin että elektronit kiertävät ytimiä jne.
Nykyään puhutaan elektroniverhoista ytimien ympärillä jne.
Entäpä kun ytimien ympärillä ei pysyttele mitään. Ytimessä olisi avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueita.
Näiden avaruuteen hajantuvan energian ruuhka-alueiden sisälle työntyisi koko ajan lisää avaruuteen hajaantuvaa energiaa. Ja koska tämä avaruuteen hajaantuva energia olisi tiheämmin näissä ruuhka-alueissa, nämä ruuhka-alueet pystyisivät absorboimaan itseensä lisää tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa.
Niiden sisäinen paine kasvaisi jos niissä oleva energia ei hajaantuisi koko ajan isommalle ja isommalle avaruuden alueelle.
Näistä avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueista työntyisi myös koko ajan ulos tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa.
Ja näin nämä laajenevan energian ruuhka-alueet kierrättäisivät avaruuteen hajaantuvaa energiaa kaikkien muiden samanlaisten laajenevien ruuhka-alueiden kanssa.
Samalla nämä laajenevan energian ruuhka-alueet automaattisesti työntävät toisiaan poispäin toisistaan samassa suhteessa kuin ne laajenevat tämän avaruuteen hajaantuvan energian avulla jota ne siis kierrättävät.
Voidaan siis todeta, että atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät laajenevaa pimeää energiaa ziljoonina erillisinä laajenevina tihentyminä joiden laajenemista ydintä kohti työntyvä fotoni voi kiihdyttää niin nopeaksi ettei niillä ole aikaa työntää toisiaan pois toisistaan yhtä nopeasti kuin ne laajenevat.
Tässä vaiheessa laajenevasta pimeästä energiasta syntyy / yhdistyy uusi rekisteröitävissä oleva elektroni joka edelleen työntyy pois päin laajenevasta ytimestä, koostuen edelleen energiasta joka laajenee / hajaantuu isommalle avaruuden alueelle.
Fyysikot siis luulevat voivansa irroittaa ytimien ympäriltä elektroneja, jotka jo ovat ytimien ympärillä, vaikka mahdollisesti saavat syntymään täysin uusia elektroneja.
Fotoneita syntyisi samalla periaatteella, mutta kauempana laajenevasta atomin ytimestä.
Vastaavasti myoneita syntyisi lähempänä laajenevaa atomin ydintä kuin mitä elektroneja.
Oleellista olisi myös se että laajenevasta atomin ytimestä ulos työntyvien erillisten ziljoonien laajenevien pimeän energian tihentymien ryhmittyminen aalloiksi sen mukaisesti miten ne kohtaavat ydintä kohti työntyviä aaltoja.
Luonnollisesti ne itse pystyisivät yhdistämään kauempana laajenevasta atomin ytimestä vastaan työntyvistä aalloista aaltoja jne.
Mielestäni fyysikkojen pitäisi ottaa tämä näkökulma huomioon.
Tästä näkemyksestä tekee erittäin mielenkiintoisen se että tähdet syntyisivät samalla periaatteella ziljoonista pimeän aineen laajenevista tihentymistä joita siis työntyy ulos galaksien keskusten laajenevista supermassiivisista kohteista.
By the way. Näitä näkemyksiäni tukevat mm. Poincaren ja Maxwellin matemaattiset kaavat.
🤔
Maxwell and Poincare proved mathematically that the nuclei of atoms expand?
and circulate the expanding repulsive force As Maxwell and Poincaré showed,
inelastic collisions lead to a vaporization of matter within fractions of a second
and the suggested solutions were not convincing.
For example, Aronson[27] gave a simple proof of Maxwell’s assertion:
Suppose that, contrary to Maxwell’s hypothesis, the molecules of gross matter actually possess more
energy than the particles. In that case the particles would, on the average, gain energy in the
collision and the particles intercepted by body B would be replaced by more energetic ones
rebounding from body B. Thus the effect of gravity would be reversed: there would be a mutual
repulsion between all bodies of mundane matter, contrary to observation.
🙂
Partially based on the calculations of Darwin, an important criticism was given Henri Poincaré 1908
He concluded that the attraction is proportional to, where S is earth’s molecular surface area,
v is the velocity of the particles, and ρ is the density of the medium. Following Laplace,
he argued that to maintain mass-proportionality the upper limit for S is at the most a ten-millionth
of the Earth’s surface. Now, drag (i.e. the resistance of the medium) is proportional to Sρv and
therefore the ratio of drag to attraction is inversely proportional to Sv. To reduce drag, Poincaré
calculated a lower limit for v = 24 · 1017 times the speed of light. So there are lower limits for
Sv and v, and an upper limit for S and with those values one can calculate the produced heat, which
proportional to Sρv3. Calculation shows, earth’s temperature would rise by 1026 degrees per second
Poincaré noticed, ”that the earth could not long stand such a regime.” Poincaré analyzed waveModels
(Tommasina and Lorentz), remarking that they suffered the same problems as the particle models.
To reduce drag, superluminal wave velocities were necessary,
and they would still be subject to the heating problem.
After describing a similar re-radiation model like Thomson, he concluded:”Such are the
complicated hypotheses to which we are led when we seek to make Le Sage’s theory tenable”.
He also stated that if in Lorentz’ model the absorbed energy is fully converted into heat,
that would raise earth’s temperature by 1013 degrees per second.
Poincaré then went on to consider Le Sage’s theory in the context of the ”new dynamics” that had
been developed at the end of the 19th and the beginning of the 20th centuries,
specifically recognizing the relativity principle. For a particle theory, he remarked that
”it is difficult to imagine a law of collision compatible with the principle of relativity”,
and the problems of drag and heating remain.”
Hilarious. Poincaré did not have the guts to take the idea further. His mathematics proved,
atomic nuclei are exploding and constantly recirculating exploding dark energy
which gives rise to expanding electrons and photons.
More than 100 years old mathematics of Poincare and Maxwell proves it.
🙂
Avaruudessa laajenevat tähdet olisivat syntyneet ziljoonista laajenevista pimeän aineen hiukkasista / tihentymistä joita työntyy jatkuvasti ulos laajenevista supermassiivisista kohteista joita on galaksien keskuksissa.
Laajentuvia galakseja olisi muodostunut keskeltä ulos päin nopeasti avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden alkuaikoina kun kaksi laajenevaa supermassiivista kohdetta liikkuivat läheltä toisiaan.
Pimeän aineen erilliset laajenevat tihentymät työntyivät toistensa läpi uudestaan ja uudestaan ja se olisi saanut ne laajentumaan niin nopeasti, ettei niillä olisi ollut aikaa työntää toisiaan poispäin toisistaan yhtä nopeasti kuin ne laajenivat.
Tässä vaiheessa niistä olisi alkanut yhdistyä uusia laajenevia tähtiä nopeasti ilman vetävää voimaa ja ilman hokkus pokkus kaareutuvaa avaruutta.
Ehkä James Webb -teleskoopin avulla havaitaan, että tähdet syntyivät ikäänkuin tyhjästä. Mutta ei tietenkään totaalisen tyhjästä, you know.
Ainakin sillä jo nyt on nähty galaksien syntyneen hyvin nopeasti näkyvän maailmankaikkeuden alkuaikoina.
Eli massiivisia ja valmiita galakseja havaitaan hyvin nuoressa näkyvässä maailmankaikkeudessa.
Laajenevat supermassiiviset kohteet galaksien keskuksissa olisivat syntyneet omissa 3 D alkuräjähdyksissä samalla periaatteella.
Nykyisin havaittava ns. taustasäteily olisi sitä laajenevaa valoa joka syntyi silloin kun nämä galaksien keskusten laajenevat supermassiiviset kohteet syntyivät omissa 3 D alkuräjähdyksissään valmiiksi melko kauaksi toisistansa.
Aikojen saatossa laajenevat taustasäteilyt olisivat muokanneet toisistansa tasalaatuisia sitä mukaa kuin ovat kohdanneet toisiansa, vuorovaikuttaneet ja kiihdyttäneet toistensa laajenemista ja samalla vauhtia samassa suhteessa kuin aineet ja valot ovat laajentuneet avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.
Laajenevat galaksit olisivat suuria hiukkasia, jotka välittävät infoa kohteesta, joka on ”melko” massiivinen ja tiheä, koska se säteilee energiaa, jolla on galaksien luonne. Eli sen pitää olla todella massiivinen ja tiheä. Siinä on äärimmäisen paljon enemmän energiaa mitä avaruudessa laajenevassa näkyvässä maailmankaikkeudessa on yhteensä tätä fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa asiaa josta kaikki pohjimmiltaan koostuu.
Emme tietenkään pysty havaitsemaan kyseistä kohdetta, josta olemme työntymässä pois päin.
Galaksit siis olisivat hiukkasia, jotka välittävät siitä informaatiota.
Vastaavia kohteita olisi äärettömässä 3 D avaruudessa äärettömästi ja ne kierrättäisivät aina olemassa ollutta energiaa / työntävää voimaa.
Niitä kohti työntyisi äärimmäisen nopealla vauhdilla avaruuteen miljoonia miljardeja vuosia tai kenties paljon kauemmankin aikaa hajaantunutta energiaa.
Kyseisten kohteiden keskustaan asti työntyvä energia / työntävä voima puristuisi siellä taas kerran äärimmäisen tiheäksi energiaksi. Eli näiden kyseisten kohteiden keskustoissa olisi jatkuvasti äärimmäinen paine joka ei pienene koska keskustaan työntyy koko ajan lisää energiaa jossa se puristuu äärimmäiseb tiheäksi energiaksi.
Keskustaan työntyvä energia syrjäyttää sinne aikaisemmin työntyneen energian sieltä pois ja näin sitä työntyy sieltä pois päin ja sektorin laajentuminen mahdollistaa tämän äärimmäisen tiheän energian hajaantumisen / laajenemisen vähemmän tiheämmäksi.
Työntyessään pois päin kyseisen kohteen keskustasta tähän äärimmäisen tiheään energiaan absorboituu energiaa jota on työntymässä kohti tämän äärimmäisen tiheän ja massiivisen kohteen keskustaa.
Eli vain pieni osa pääsee perille tuollaisten äärimmäisen massiivisten ja tiheiden kohteiden keskustoihin asti.
Eli näitä äärimmäisen tiheitä ja massiivisia kohteita kohti työntyy äärimmäisen nopeaa energiaa jonka vauhti olisi hidastunut sitä mukaa mitä useampien uusien avaruudessa laajenevien kvarkkien läpi tätä energiaa olisi työntynyt.
Uusien laajenevien kvarkkien läpi työntymisen yhteydessä tämä äärimmäisen nopea energia olisi kiihdyttänyt laajenevissa kvarkeissa olevan energian laajenemista / hajaantumista avaruudessa isommalle ja isommalle avaruuden alueelle.
Sitä myös absorboituu laajeneviin kvarkkeihin sen mukaisesti milloin sen vauhti olisi hidastunut niin paljon että laajenevat kvarkit saisivat pysäytettyä sitä itseensä jne.
Vastaavaa äärimmäisen nopeaa energiaa työntyisi myös meidän avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden läpi koko ajan joka suunnasta joka suuntaan.
Se kiihdyttäisi meidän avaruudessa laajenevien kvarkkien laajenemista.
Ääretön 3 D avaruus ei olisi koskaan syntynyt. Eikä se vaikuttaisi tapahtumiin mitenkään. Sehän olisi pelkkä 3 D näyttämö joka ON ei yhtään mitään.
Näinhän Isaac Newtonkin oletti jo monta aikaa sitten. Eli että avaruus on pelkkä 3 D näyttämö joka ei vaikuta tapahtumiin.
Ehkäpä Einstein avasi fysiikan Pandoran lippaan kaareutuvan avaruuden käsitteellä.
Sitähän ei tarvita jos myös kaikki valot koostuvat suurimmaksi osaksi laajenevista pimeistä aalloista jotka vuorovaikuttavat keskenään ja kiihdyttävät toistensa laajenemista.
Jos näin, niin silloin laajenevia tähtiä ja laajenevia galakseja kohti työntyy miljardeja vuosia entropiaa kokenutta laajenevaa valoa joka sisältää hyvin pienen mittakaavan energiaa / työntävää voimaa jota törmää tähtien ja galaksien ohi työntyviin fotoneihin siten että näitä fotoneita työntämällä työnnetään enemmän kohti tähtiä ja galakseja kuin mitä niitä työnnetään niistä pois päin.
Savorinen Jukka
❤️
Auringon liike taivaalla on illuusio, you know.
Ehkäpä maailmankaikkeus huijaa meitä muillakin tavoin 🤔
Entäpä kun atomeitten ytimissä on avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueita joiden sisälle työntyy koko ajan lisää avaruuteen hajaantuvaa energiaa.
Avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueen sisäinen paine kasvaisi jos tämä avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alue ei laajenisi koko ajan ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.
Laajenevien ruuhka-alueiden pinnat törmäisivät toisiinsa jos näistä laajenevista ruuhka-alueista ei työntyisi koko ajan ulos avaruuteen hajaantuvaa energiaa jonka avulla nämä laajenevat ruuhka-alueet työntävät toisiansa koko ajan pois päin toisistansa.
Ne siis kierrättävät tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa / työntävää voimaa kaikkien muiden vastaavien avaruuteen hajaantuvien ruuhka-alueiden kanssa ja näin ne työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.
Sydämesi laajenee sykäys sykäykseltä ja jokaisen hetkellisen laajenemisen jälkeen tasaisesti laajeneva keho kohdistaa laajentuneesen sydämeen ulkoisen paineen / työntävän voiman ja näin laajenevaa verta työntyy ulos laajenevasta sydämestä laajeneviin verisuoniin jne.
Laajenevaa omenaa meidän pitää työntää pois päin laajenevan Maapallon keskustasta ja kun pudotamme laajenevan omenan, laajenevat kaasumolekyylit eivät jaksa työntää sitä edellään.
Laajenevan Maapallon pinta, joka työntyy pois päin laajenevan Maapallon keskustasta, saavuttaa laajenevan omenan vaikka se edelleen liikkuu / työntyy pois päin laajenevan Maapallon keskustasta.
Ja näin putoavan omenan liike kohti Maapallon keskustaa voisi olla illuusio.
Tietysti laajeneva omena lähestyy laajenevilla mittalaitteilla mitattuna laajenevan Maapallon keskustaa, mutta tämä olisi sitä oikeaa suhteellisuutta yhdessä suhteellisen ajan kanssa.
Ehkäpä maailmankaikkeus on iluusion mestari?
Ehkäpä fyysikot eivät vieläkään ymmärrä gravitaatiota sen takia koska luulevat että kappaleet jotenkin jotenkin vetäisivät toisiansa puoleensa jonkun omituisen vetävän voiman avulla.
Ehkäpä tässä meillä on avain fysiikan kaiken teoriaan.
Einstein ymmärsi että aika on suhteellista. Ehkäpä hänen olisi kannattanut pohtia sitä vaihtoehtoa että myös aineen tilavuus saattaisi voida olla suhteellista.
Ehkäpä Einstein avasi fysiikan pandoran lippaan kun keksi käsitteen nimeltä kaareutuva avaruus.
Ehkäpä avaruus sittenkin on pelkkä ääretön 3 D näyttämö joka ei vaikuta tapahtumiin millään tavalla.
❤️
Kertokaapa mitä eroa antiikinajan jumalilla ja laajenevalla avaruudella on.
Zeus sai aikaan salamoita jotenkin jotenkin.
Laajeneva avaruus saa valon venymään jotenkin jotenkin.
Kukaan ei vaan ikinä kerro miten nämä jumalat näitä temppujaan tekevät. Tai miten laajeneva avaruus tämän temppunsa tekee.
Eikä näitä jumalia voi tutkia tieteellisesti millään tavalla.
Eikä avaruutta ei voi tutkia tieteellisesti. Sitä ei voi manipuloida siten että saisi infon manipuloinnin onnistumisesta.
Et pysty edes kertomaan sanoin tai visuaalisesti mitä tämä avaruuden laajeneminen muka olisi. Helppo sanoa, avaruus laajenee, mutta ei de riitä. Ihan yhtä helppo on sanoa, Zeus saa aikaan salamoita.
Jotenkin se Zeus saa niitä salamoita aikaan.
Ja jotenkin se laajeneva avaruus saa sen valon venymään 🤣
Tähänkö on työnnytty?
Tieteelliset teoriat näyttävät sisältävän vastaavia käsitteitä kuin mitä antiikinajan jumalat olivat.
On helppo antaa avaruudelle ominaisuuksia kun ei tarvitse edes yrittää selittää mihin nämä ominaisuudet perustuvat tai mikä ylipäätään voisi mahdollistaa sen että avaruus voisi vaikuttaa avaruudessa tapahtuviin tapahtumiin.
Eihän tämä ole edes tiedettä enää!
Vai onko?
Voitko kertoa jotakin oleellista siitä miten avaruutta on myöhemmin enemmän galaksijoukkojen välisellä alueella vaikka galaksijoukot eivät ole liikkuneet avaruudessa pois päin toisistansa?
Kysyn vaan 🙂
❤️
Oletetaan että avaruudessa laajenevien kvarkkien sisälle työntyy koko ajan lisää avaruuteen hajaantuvaa energiaa siten että avaruuteen hajaantuvaa energiaa kierrättävät kaikki laajenevat kvarkit ovatkin ihan samanlaisia.
Niiden tiheyttä ja tilavuutta suhteessa toisiinsa saadaan muutettua kun niiden vauhtia kiihdytetään hiukkaskiihdyttimissä.
Ryppäinä liikkuessaan ne kokevat muutoksen eri tavalla sen mukaisesti mikä niistä työntyy edellä ja mitkä edellä menevän taustalla ensimmäisen tai ensimmäisten peesissä.
Eli ne kohtaavat vastaan työntyvää laajenevaa energiaa joka vaikuttaa niihin eri tavalla sen mukaisesti missä järjestyksessä ne vastaan työntyvää energiaa kohtaavat.
Ja se vaikuttaa siihen miten ne keskenään tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa kierrättävät.
Luonnollisesti isossa roolissa on myös energia joka niiden vauhtia kiihdyttää.
Sekin muuttaa avaruudessa laajenevien kvarkkien tiheyttä ja tilavuutta. Sisäisen liikkeen / ajan nopeutta. Sisäistä painetta.
No, sitten kun laajenevat ytimet törmäytetään, niin eipä ihme että törmäyksissä avaruuteen hajaantuu / laajenee energiaa siten että fyysikot tulkitsevat tästä infosta että ytimissä on erilaisia kvarkkeja.
Ja kyllä, törmäyksien aikana laajenevien kvarkkien tiheys ja tilavuus ovat erilaiset.
Jopa niin paljon erilaiset että yksi kvarkeista on niin tiheä ja pieni suhteessa muihin että siitä ei saada tietoa törmäyksissä.
Käsittääkseni jotkut tahot olettavat että protonit ja neutronit koostuvat ziljoonista erillisistä kvarkeista. No, tästä toisen kerran.
Nykyisin opetetaan että protonit ja neutronit koostuvat kolmesta keskenään erilaisesta kvarkista.
Kolme kvarkkia muodostaa ikäänkuin leijan. Neljä muodostaisi mielestäni paljon loogisemman ja vakaamman kokonaisuuden. Pyramidin. Tetraedrin.
Ok, kun laajenevat kvarkit ovat levossa suhteessa meihin, ne olisivat keskenään jo paljon enemmän saman tiheyden ja tilavuuden omaavia laajenevan energian ruuhka-alueita
Toki niiden tiheys ja tilavuus elää jonkun verran koko ajan.
Samalla kun tilanne koko ajan elää, ne tulevat kontrolloineeksi toistensa tiheyttä ja tilavuutta kierrättäessään kaikkien muiden laajenevien kvarkkien kanssa tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa josta ne siis itse koostuvat. Siten että se vaihtuu niissä ajan kanssa kokonaan.
Kun joku hetkellisesti laajenee vähän muita nopeammin, sen kyky absorboida itsensä läpi työntyvästä avaruuteen hajaantuvasta energiasta itseensä lisää tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa on huonompi johtuen siitä että sen tiheys on pienempi kuin sillä hetkellä tilavuudeltaan pienemmillä laajenevilla kvarkeilla.
Toki sen läpi työntyy enemmän avaruuteen hajaantuvaa energiaa, koska se on sillä hetkellä isompi. Tilanne palautuu sitä mukaa kuin avaruuteen hajaantuvan energian kierrätys jatkuu.
Kyky kierrättää avaruuteen hajaantuvaa energiaa on nopeampi koska sen sisäinen liike / aika on sillä hetkellä nopeampaa.
Tuntuu oudolle ettei kukaan ennen minua ole kyennyt pohtimaan sitä että ehkäpä ns. atomi onkin ihan erilainen kuin mitä fyysikot ovat olettaneet.
Ehkäpä myös aineen tilavuus on suhteellista.
Ehkäpä se onkin niin ettei pelkästään aika ole suhteellista.
Ehkäpä meillä on tässä avain fysiikan kaiken teoriaan🙂
Rakkautta
❤️
Vuorovesi-ilmiöön liittyen piti kirjoittamani että Kuun ja Maapallon keskustan välisesti on olemassa koko ajan virtaus jossa näitä laajenevien atomeitten ytimien kierrättämiä pimeän energian laajenevia tihentymiä työntyy koko ajan vastapalloon ja aktivoituu toistensa läpi työntymisen aikana.
Ja vastaan siis työntyy vastaavia jo aktivoituneita tihentymiä, jolloin todennäköisyys kohdata seuraavia kasvaa jne jne.
Nyt nämä pimeän energian tihentymät vuorovaikuttavat voimakkaammin aineen kanssa, nopeuttaen sen laajenemista, jolloin myös meri laajenee voimakkaammin.
Tästä vuorovesi-ilmiö molemmin puolin laajenevaa Maapalloa ilman vetävää voimaa ja ilman kaareutuvaa avaruutta.
🙂
Tähden massaisia mustia aukkoja ei näkemykseni mukaan olisi olemassa, eikä niitä tarvittaisi.
Nämä tähden massaiset mustat kohteet olisivat avaruudessa laajenevia mustia tähtiä. Ne olisivat paljon havaittavia laajenevia tähtiä tiheämpiä.
Ne säteilisivät laajenevaa pimeää energiaa / valoa.
Laajenevat pimeät fotonit olivat tiheämpiä. Niiden sisäinen liike / aika hitaampaa ja näin ne eivät vuorovaikuttaisi havaittavan aineen kanssa. Niitä työntyisi kaukoputkien ja teleskooppien läpi ilman että ne välittäisivät infoa kohteesta josta ovat peräisin.
Kun tätä laajenevaa pimeää energiaa työntyy laajenevaa mustaa tähteä kiertävän havaittavan laajenevan tähden sisälle, niin siellä näiden laajenevien pimeän energian tihentymien sisälle työntyisi enemmän energiaa. Niiden sisäinen paine kasvaisi. Sisäinen liike / aika nopeutuisi. Ne laajenesivat nopeammin ja lopulta niitä alkaisi törmäilemään havaittavan laajenevan tähden laajeneviin atomeitten ytimiin syvällä havaittavan laajenevan tähden sisällä matkalla kohti tämän tähden keskustaa.
Nopeammin laajentuessaan tämä havaittava laajeneva aine ei voisi tehdä mitään muuta kuin työntyä nopeammin pois päin havaittavan laajenevan tähden keskustasta ja suuntana olisi tietysti tämä laajeneva musta tähti.
Akselinsa ympäri pyörimisen takia suunta olisi vähän ohi tästä laajenevasta mustasta tähdestä koska viive.
Ja näin tämä laajeneva musta tähti saisi tämän laajenevan havaittavan tähden laajenevaa ainetta työntymään itseänsä kohti ilman minkäänlaisia vetäviä voimia ja ilman sitä että avaruus kaareutuisi jotenkin jotenkin.
Sen kyky vetää ainetta puoleensa olisi illuusio.
Luonnollisesti havaittava laajeneva tähti työntyisi spiraalimaista rataa pitkin pois päin laajenevasta mustasta tähdestä ja tämä nopeammin räjähtävä / laajeneva aine toimisi ikäänkuin räjähtävänä polttoaineena joka työntäisi havaittavaa laajenevaa tähteä pois päin laajenevasta mustasta tähdestä samassa suhteessa kuin aineet ja valot laajenevat.
Loogisen yksinkertaisen kaunista 🙂
❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️
Savorinen Jukka Petteri
😀
Omenapuun oksat tunnetusti työntävät irronneet hedelmänsä maanpinnalle.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, laajeneva putoava omena liikkuu pois päin laajenevan Maapallon keskustasta, mutta hitaammin kuin laajenevan Maapallon pinta 😀
Joten putoavan omenan liike kohti Maapallon keskustan aluetta on illuusio.
Myös Auringon liike taivaalla on illuusio 😀
Too much for you 🤣
Ilmoita asiaton viesti
Emme olekaan kuulleet tästä aikaisemmin. Kerro lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Pikainen analyysi tästä täälläkin jatkuvasti toistuvasta samasta litaniasta:
1. ”Magnetismi selittyy myös työntävällä voimalla. Kaikki vetävät voimat ovat huuhaata.”
Virhe: Magnetismi ei perustu pelkästään työntävään voimaan. Magnetismissa vaikuttaa sekä vetäviä että työntäviä voimia, ja ne selitetään sähkömagneettisten vuorovaikutusten avulla. Vetävät voimat eivät ole huuhaata; esimerkiksi gravitaatio on todellinen ilmiö, joka on kokeellisesti ja teoreettisesti vahvistettu.
Oikea selitys: Magnetismi syntyy sähkövirroista ja liikkuvista varauksista, ja Maxwellin yhtälöt selittävät sen toimintaa.
2. ”Ei vetävää voimaa voi selittää, koska minkäänlaisia vetäviä voimia ei ole olemassa.”
Virhe: Vetäviä voimia, kuten gravitaatio, on olemassa, ja niitä on tutkittu laajasti tieteellisesti. Yleinen suhteellisuusteoria selittää, kuinka massa kaareuttaa avaruusaikaa, mikä ilmenee vetovoimana.
Oikea selitys: Gravitaatio ja sähkömagneettinen vuorovaikutus ovat vetäviä voimia, ja niiden vaikutukset on havaittu ja mitattu toistuvasti.
3. ”Avaruudessa liikkuu / työntyy joka suunnasta joka suuntaan avaruuteen hajaantuvaa työntävää voimaa joka magnetismissa aktivoituu…”
Virhe: Tässä väitetään, että avaruudessa olisi yleistä työntävää voimaa, mikä ei pidä paikkaansa. Magnetismi ei toimi tällä tavalla.
Oikea selitys: Magnetismissa ei ole mitään ”työntävää voimaa”, vaan se liittyy sähkömagneettisiin kenttiin, jotka vaikuttavat varattuihin hiukkasiin ja muodostavat magneettisia dipoleja.
4. ”Ensin magneeteista tai magneetista peräisin oleva avaruuteen hajaantuva työntävä voima aktivoituu…”
Virhe: Tämä on virheellinen käsitys siitä, miten magneetit vuorovaikuttavat. Magneetit eivät lähetä avaruuteen hajaantuvaa työntävää voimaa.
Oikea selitys: Magneettiset kentät syntyvät magneettisten dipolien (kuten elektronien) liikkeestä ja suuntautumisesta. Kun kaksi magneettia ovat lähellä toisiaan, niiden magneettikentät vuorovaikuttavat joko vetäen tai työntäen magneetteja riippuen niiden napojen suunnista.
5. ”Atomien ytimissä on avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueita…”
Virhe: Atomien ytimiin liittyvä kuvaus on väärin. Ei ole olemassa mitään ”avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueita”. Atomin ydin koostuu protoneista ja neutroneista, joita sitoo yhteen vahva vuorovaikutus.
Oikea selitys: Atomiytimen sisällä vaikuttavat vahva ydinvoima ja heikko ydinvoima, jotka ovat hyvin ymmärrettyjä vuorovaikutuksia hiukkasfysiikassa.
6. ”Atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät laajenevaa pimeää energiaa…”
Virhe: Atomiytimet eivät laajene eivätkä kierrätä pimeää energiaa. Tämä on täysin virheellinen väite.
Oikea selitys: Pimeä energia liittyy kosmologisiin ilmiöihin ja avaruuden laajenemiseen, eikä sillä ole mitään tekemistä atomien ytimien kanssa.
7. ”Laajenevien valojen pimeät aallot vuorovaikuttavat keskenään…”
Virhe: Valo ei laajene eikä sillä ole pimeitä aaltoja. Tämä lause ei perustu minkäänlaiseen tunnettuun fysiikkaan.
Oikea selitys: Valo on sähkömagneettista säteilyä, ja sillä on sekä aaltoluonne että hiukkasluonne. Pimeää energiaa ei ole havaittu vaikuttavan valon kulkuun tällä tavalla.
8. ”Laajeneva avaruus on keisari alasti!”
Virhe: Tämä on runollinen ilmaisu, mutta se ei perustu tieteelliseen logiikkaan. Avaruus todella laajenee, ja tämä on yksi nykyfysiikan keskeisiä havaintoja (esim. Hubblen laki).
Oikea selitys: Avaruuden laajeneminen on havaittu tarkasti kosmologisilla mittauksilla, ja se on keskeinen osa kosmologista mallia.
9. ”Einstein avasi fysiikan Pandoran lippaan…”
Virhe: Tämä on mielipiteellinen väite ilman tieteellistä perustaa. Einsteinin suhteellisuusteoriat ovat mullistaneet fysiikan ja ovat edelleen voimassa ja hyvin testattuja.
Oikea selitys: Einstein toi suhteellisuusteorioillaan merkittäviä edistysaskeleita fysiikkaan, erityisesti selittämällä gravitaation kaareutuneena avaruusaikana.
Kokonaisanalyysi:
Teksti perustuu useisiin väärinkäsityksiin sekä fysiikan perusasioista että nykyaikaisista kosmologisista käsitteistä. Teksti yrittää selittää luonnonilmiöitä väärin perustein ja käyttää termejä, kuten ”avaruuteen hajaantuva voima” ja ”laajeneva pimeä energia”, joille ei ole tieteellistä pohjaa. Se sekoittaa useita ilmiöitä, kuten magnetismin, gravitaation, valon ja pimeän energian, ja esittää niistä harhaanjohtavia johtopäätöksiä.
Yhteenveto:
Vetävät voimat ovat todellisia ja hyvin tutkittuja (esim. gravitaatio).
Magnetismi perustuu sähkömagneettisiin vuorovaikutuksiin, ei ”työntäviin voimiin”. Avaruus todella laajenee, mutta pimeä energia ja atomien ytimet eivät toimi kuvaillulla tavalla.
Einsteinin suhteellisuusteoriat ovat keskeisiä fysiikan ymmärryksessä, eivätkä ne ole ”Pandoran lipas”, vaan keino ymmärtää maailmankaikkeuden rakenteita.
Fysiikan teorian kehitys vaatii tieteellistä perustaa ja tarkkaa kokeellista tukea, mitä tekstissä esitetyt väitteet eivät tarjoa.
Jatkoa…
1. ”Laajenevien hiukkasten varaus liittyy siihen miten ne kierrättävät laajenevaa energiaa.”
Virhe: Hiukkaset eivät ”laajene” tai ”kierrätä” energiaa tällä tavoin. Varaus, kuten sähkövaraus, on perusominaisuus, joka määrittelee hiukkasten sähkömagneettiset vuorovaikutukset.
Oikea selitys: Sähkövaraus ei liity energian ”kierrättämiseen”, vaan se on hiukkasten perusominaisuus, joka vaikuttaa niiden vuorovaikutuksiin sähkömagneettisen kentän kanssa. Elektronilla on negatiivinen varaus, ja protonilla positiivinen, mutta tämä ei liity energian kierrättämiseen.
2. ”Sama laajeneva hiukkanen, jossa nyt eri avaruuteen hajaantuvaa energiaa.”
Virhe: Hiukkaset eivät laajene eivätkä kierrätä mitään avaruuteen hajaantuvaa energiaa.
Oikea selitys: Hiukkaset, kuten elektronit ja protonit, ovat kvanttifysiikan mukaan pistehiukkasia tai aaltohiukkasia, mutta niitä ei voida kuvata laajenevina yksiköinä.
3. ”Hiukkasista ulos työntyvä laajeneva energia voi työntää ohi menevää energiaa.”
Virhe: Tämä lause ei vastaa fysiikan tunnettuja ilmiöitä. Hiukkaset eivät lähetä ulos mitään ”laajenevaa energiaa” eivätkä voi työntää ”ohi menevää energiaa”.
Oikea selitys: Energia siirtyy hiukkasten välillä kvanttivuorovaikutusten kautta. Esimerkiksi sähkömagneettinen säteily (fotonit) voi siirtyä, mutta energia ei ”työnny ulos” tällä kuvailulla tavalla.
4. ”Jos tilanne on toisin päin, ohi menevä energia taipuu kohti hiukkasta.”
Virhe: Energia ei toimi tällä tavalla. Energia ei ”taivu” kohti hiukkasia. Tämä on virheellinen ymmärrys siitä, miten voimat ja energia toimivat.
Oikea selitys: Hiukkaset voivat vuorovaikuttaa kenttien kautta, mutta energia ei käyttäydy tässä kuvatussa mielessä. Esimerkiksi sähkömagneettiset kentät voivat vuorovaikuttaa varauksellisten hiukkasten kanssa, mutta ei tällä tavalla.
5. ”Laajenevan tihentymän tiheys vaikuttaa sen kykyyn kierrättää energiaa, ja tämä määrittelee varauksen.”
Virhe: Varaus ei riipu mistään ”tihentymästä” eikä energian ”kierrättämisestä”. Tämä on perusteiltaan virheellinen väite.
Oikea selitys: Varaus on kiinteä ominaisuus, eikä sitä voida muuttaa energian kierrättämisen tai tihentymisen avulla. Fysiikassa varaus on kvantisoitu suurus, eikä sitä voida muuttaa energian virtauksella.
6. ”Tiheämpi tihentymä kierrättää enemmän energiaa.”
Virhe: Fysiikan terminologiassa ei ole mitään ilmiötä, joka kuvataan ”tihentymän” kautta kierrättävänä energiana.
Oikea selitys: Energia ja massa ovat sidoksissa Einstein suhteellisuusteorian kautta (E=mc²), mutta massiivisten kappaleiden tiheys ei vaikuta suoraan niiden kykyyn ”kierrättää” energiaa.
7. ”Atomien ytimissä on avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueita.”
Virhe: Tämä on täysin virheellinen väite. Atomien ytimet koostuvat protoneista ja neutroneista, jotka ovat sidottuja toisiinsa vahvan ydinvoiman avulla.
Oikea selitys: Atomiytimen sisällä ei ole mitään ”avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueita”. Ydinvoimat ja kvanttikenttäteoriat selittävät ydinten toimintaa.
8. ”Atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät pimeää energiaa.”
Virhe: Atomien ytimet eivät laajene, eivätkä ne kierrätä mitään pimeää energiaa. Tämä on täysin tieteellisesti virheellinen väite.
Oikea selitys: Pimeä energia on ilmiö, joka liittyy universumin laajenemiseen, ei atomien ytimiin. Atomiytimet pysyvät kiinteinä rakenteina, ja niiden vuorovaikutuksia hallitsee vahva ydinvoima.
9. ”Fyysikot luulevat voivansa irrottaa ytimien ympäriltä elektroneja, mutta ne saavat syntymään uusia elektroneja.”
Virhe: Elektroneja voidaan poistaa atomeista esimerkiksi ionisaation kautta. Elektronit eivät kuitenkaan ”synny” samalla tavalla kuin tässä on kuvattu.
Oikea selitys: Elektronit ovat perushiukkasia, ja ne voidaan irrottaa atomista esimerkiksi absorboimalla energiaa. Ne eivät kuitenkaan ”synny” spontaanisti atomiytimistä tässä kuvatussa merkityksessä.
10. ”Tähdet syntyisivät pimeän aineen tihentymistä.”
Virhe: Tähdet eivät synny pimeästä aineesta. Tähdet muodostuvat normaalista aineesta, kuten vety- ja heliumpilvistä, kun ne tiivistyvät oman gravitaationsa vaikutuksesta.
Oikea selitys: Pimeä aine ei muodosta tähtiä, vaan se vaikuttaa galaksien rakenteeseen gravitaatiollaan. Tähdet muodostuvat tavallisesta aineesta.
Kokonaisanalyysi:
Teksti esittää monia perusteettomia ja virheellisiä väitteitä hiukkasfysiikasta, varauksista, atomiytimistä ja kosmologiasta. Sekoitetaan käsitteitä, kuten laajeneminen, energian kierrätys ja pimeä energia, mutta mitään näistä ei voida tieteellisesti tukea.
Keskeiset virheet:
Hiukkaset eivät ”laajene” tai ”kierrätä” energiaa.
Varaus ei liity energian kierrättämiseen tai ”tihentymiseen”.
Atomiytimet eivät laajene eivätkä kierrätä pimeää energiaa.
Tähdet eivät synny pimeästä aineesta.
Oikea tieteellinen näkökulma:
Fysiikassa energia, massa ja varaukset ovat hyvin määriteltyjä käsitteitä, jotka liittyvät fysiikan perusvoimiin, kuten sähkömagneettiseen vuorovaikutukseen ja gravitaatioon.
Pimeä energia liittyy maailmankaikkeuden laajenemiseen, mutta se ei liity atomien tai hiukkasten käyttäytymiseen tällä tavoin.
Jatkoa…
1. Tähtien syntyminen laajenevasta pimeän aineen hiukkasista
Virhe: ”Avaruudessa laajenevat tähdet olisivat syntyneet ziljoonista laajenevista pimeän aineen hiukkasista…”
Korjaus: Nykyisen astrofysiikan mukaan tähdet eivät synny pimeästä aineesta, vaan tavallisesta aineesta, kuten vety- ja heliumkaasuista, jotka tiivistyvät painovoiman vaikutuksesta. Pimeä aine ei ole suoraan vuorovaikutuksessa valon tai tavallisen aineen kanssa, joten se ei voi olla suoraan vastuussa tähtien syntymisestä.
2. Tähtien syntyminen ilman gravitaatiota ja kaareutuvaa avaruutta
Virhe: ”Niistä olisi alkanut yhdistyä uusia laajenevia tähtiä nopeasti ilman vetävää voimaa ja ilman hokkus pokkus kaareutuvaa avaruutta.”
Korjaus: Tähtien syntyminen on hyvin riippuvainen painovoimasta (vetävä voima), joka saa kaasupilvet romahtamaan tähdiksi. Kaareutuva aika-avaruus on yleisen suhteellisuusteorian perusta, ja se kuvaa gravitaatiota. Ilman näitä voimia tähdet eivät voi muodostua.
3. Tähtien syntyminen ”tyhjästä”
Virhe: ”Ehkä James Webb -teleskoopin avulla havaitaan, että tähdet syntyivät ikään kuin tyhjästä.”
Korjaus: Tähdet eivät synny ”tyhjästä”. Ne muodostuvat valtavista vety- ja heliumkaasupilvistä, jotka tiivistyvät gravitaation vaikutuksesta. James Webb -teleskooppi on havainnut varhaisia tähtiä, mutta niiden synty noudattaa tunnettua kosmologista kehitystä.
4. Supermassiiviset kohteet syntyneet ”3D-alkuräjähdyksissä”
Virhe: ”Laajenevat supermassiiviset kohteet galaksien keskuksissa olisivat syntyneet omissa 3 D alkuräjähdyksissä…”
Korjaus: Supermassiiviset mustat aukot galaksien keskuksissa eivät ole syntyneet erillisissä ”3D-alkuräjähdyksissä”. Ne ovat kehittyneet ajan myötä galaksien sisällä materiaalin romahduksen ja kertymisen seurauksena. Yksi alkuräjähdys (Big Bang) synnytti maailmankaikkeuden, eikä sen jälkeen ole tapahtunut useita alkuräjähdyksiä.
5. Taustasäteily laajenevana valona
Virhe: ”Nykyisin havaittava ns. taustasäteily olisi sitä laajenevaa valoa…”
Korjaus: Kosminen mikroaaltotaustasäteily (CMB) on jäännös säteilystä, joka syntyi noin 380 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, kun maailmankaikkeus jäähtyi ja atomit muodostuivat. Se ei ole ”laajenevaa valoa”, vaan valoa, joka on venynyt ajan kuluessa maailmankaikkeuden laajenemisen seurauksena.
6. Galaksit hiukkasina ja niiden välittämä informaatio
Virhe: ”Laajenevat galaksit olisivat suuria hiukkasia, jotka välittävät infoa kohteesta…”
Korjaus: Galaksit eivät ole hiukkasia, vaan koostuvat miljardeista tähdistä, kaasuista, pölystä ja pimeästä aineesta. Ne eivät myöskään ”välitä” informaatiota muista kohteista tällä tavoin.
7. Energia ”puristuu” supermassiivisten kohteiden keskustoihin
Virhe: ”Kyseisten kohteiden keskustaan asti työntyvä energia / työntävä voima puristuisi siellä taas kerran äärimmäisen tiheäksi energiaksi.”
Korjaus: Supermassiivisten mustien aukkojen keskuksissa materia ja energia romahtavat singulariteettiin, jossa tuntemamme fysiikan lait eivät enää päde. Energia ei ”puristu” tiheäksi energiaksi uudelleen, vaan mustan aukon gravitaatio vangitsee sen.
8. Ääretön 3D-avaruus ja Newton
Virhe: ”Ääretön 3D avaruus ei olisi koskaan syntynyt… Näinhän Isaac Newtonkin oletti jo monta aikaa sitten.”
Korjaus: Newton ei väittänyt, että avaruus ei olisi syntynyt. Newtonin käsitys avaruudesta oli staattinen ja ääretön, mutta nykyfysiikka osoittaa, että avaruus on laajeneva ja sen synty liittyy alkuräjähdykseen. Moderni kosmologia perustuu suhteellisuusteoriaan, ei Newtonin staattiseen avaruuskäsitykseen.
9. Einsteinin kaareutuvan avaruuden käsitteen virheellinen tulkinta
Virhe: ”Ehkäpä Einstein avasi fysiikan Pandoran lippaan kaareutuvan avaruuden käsitteellä.”
Korjaus: Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ja kaareutuva aika-avaruus selittävät painovoiman. Tämä teoria on ollut erittäin onnistunut selittämään sekä suuria kosmologisia ilmiöitä että pienempiä, kuten Maan painovoiman vaikutuksia. Se ei ole ”Pandoran lipas”, vaan perustavanlaatuinen teoria maailmankaikkeuden toiminnasta.
Yhteenveto:
Teksti esittää useita väitteitä, jotka ovat ristiriidassa tieteellisen ymmärryksen kanssa. Erityisesti käsitykset tähtien ja galaksien synnystä, pimeästä aineesta, taustasäteilystä ja gravitaation merkityksestä ovat virheellisiä. Tekstissä käytetyt termit, kuten ”laajenevat hiukkaset” ja ”3D-alkuräjähdykset”, ovat epäselviä eivätkä vastaa nykyisen fysiikan käsityksiä.
Loppuun…
Ydinongelma: Tieteellisen metodin puute
Teksti esittää järjenvastaisia ajatuksia, jotka eivät perustu tieteelliseen menetelmään. Tiede edellyttää:
Kokeellista todentamista: Teorioiden on oltava testattavissa kokeellisesti.
Matemaattista mallintamista: Ilmiöitä kuvataan matemaattisin malleilla, jotka mahdollistavat tarkat ennusteet.
Toistettavuutta: Kokeiden tulokset on oltava toistettavissa.
Yhteisöllistä arviointia: Tieteelliset tulokset julkaistaan vertaisarvioiduissa julkaisuissa, joissa muut tutkijat voivat arvioida niiden pätevyyden.
Tekstissä esitetty sekoilu ei täytä yhtäkään näistä kriteereistä.
Yksityiskohtaisempi analyysi:
Ongelmakohtia. Avaruuden laajeneminen: Vaikka avaruus laajenee, se ei ole aktiivinen toimija, joka ”työntää” kappaleita. Laajeneminen vaikuttaa avaruuden geometriaan, mutta kappaleiden välinen vuorovaikutus perustuu tunnettuihin voimiin, kuten gravitaatioon ja sähkömagnetismiin.
”Avaruuteen hajaantuva energia”: Tämä käsite on määrittelemätön eikä liity mihinkään tunnettuun fysikaaliseen ilmiöön.
Aineen rakenne: Tekstissä esitetty käsitys aineen rakenteesta poikkeaa merkittävästi nykyisestä hiukkasfysiikan ymmärtämyksestä.
Gravitaatio: Gravitaatiota ei missään selitetä vetävällä voimalla, vaan aika-avaruuden kaareutumisena (yleinen suhteellisuusteoria).
Mustat aukot: Mustat aukot eivät ole ”laajenevia mustia tähtiä”. Ne ovat äärimmäisen tiheitä alueita, joista ei valokaan pääse pakenemaan.
Vuorovesi-ilmiö: Vuorovesi-ilmiö johtuu Kuun ja Maan välisestä gravitaatiovuorovaikutuksesta. Tekstissä esitetty puuta heinää.
Lisää virhekäsityksiä:
Avaruuden aktiivinen rooli: Avaruus ei ole aktiivinen toimija, vaan passiivinen ”näyttämö”, jossa tapahtumat tapahtuvat.
Energia ja aine: Tekstissä esitetty käsitys energiasta ja aineesta on liian yksinkertaistettu.
Tieteellisen metodin väärinkäyttö: Tekstissä tehdään yleistyksiä ja analogioita, jotka eivät perustu mihinkään tieteelliseen todistusaineistoon.
Johtopäätös:
Vaikka teksti sisältää runsaasti mielenvikaisia ajatuksia, se ei tarjoa mitään tieteellistä selitystä maailmankaikkeuden toimintaan. Tiede on jatkuva oppimisprosessi, ja on tärkeää erottaa tieteellisesti perustellut teoriat niistä, jotka perustuvat henkilökohtaisiin hallusinaatioihin tai olutpulloon.
Lyhyt muistilista: Tiede on yhteisöllinen toiminta, jossa eri tutkijoiden ideat ja havainnot yhdistetään yhä täydellisemmän kuvan saamiseksi maailmankaikkeudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Hauskoja nämä Savorisen ”teoriat”. Kun maailmankaikkeudessa on vain työntäviä voimia, niin ilmeisesti hänen teoriansa hyväksyy keskipakoisvoiman. Mistä sitten löytyy se työntävä voima, joka pitää esim. kuut kiertoradoillaan, etteivät lähde holtittomasti avaruuteen?
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä onko nämä edes hauskoja. Sama täysin päätön teksti tuupataan krapulapäissään säännöllisesti verkon painoksi ja odotetaan sitten jotain kliffaa vastakaikua. Ei juma…
Muutamia aivan pikkuseikkoja, jos maailmankaikkeudessa olisi vain työntäviä voimia, seikkoja joita täytyisi ottaa ihan arjessakin huomioon:
Kiertoradat: Jos ei olisi vetäviä voimia, kuten gravitaatio, taivaan kappaleet eivät voisi kiertää kiertoradoillaan. Ne lentäisivät suoraviivaisesti poispäin tai törmäisivät toisiinsa. Tälläistä ei ole havaittu, kappaleet kiertävät kauniisti radoillaan.
Aineen pysyvyys: Atomit ja molekyylit pysyvät koossa osittain sähkömagneettisen voiman ansiosta. Jos kaikki voimat olisivat työntäviä, aine hajoaisi pienimpiin osiinsa. Tälläistä ei ole havaittu, atomit ja molekyylit ovat todellisia.
Rakenteet: Planeetat, tähdet ja galaksit eivät voisi lainkaan muodostua, koska ei olisi mitään voimaa, joka vetäisi ainetta yhteen. Tälläistä ei ole havaittu, sen sijaan näemme järjestyksen.
Gravitaatio: Painovoima on yksi fysiikan perusvoimista, ja se on välttämätön monien ilmiöiden selittämiseksi. Jos painovoimaa ei olisi, emme esimerkiksi voisi seisoa maassa, ja omenat joutuisi keräämään taivaalta. Nähtävästi gravitaatio toimii, koska olemme edelleen täällä.
Ilmoita asiaton viesti
Laajenevan Maapallon jokainen laajeneva atomin ydin tietysti työntää jokaista laajenevan Kuun laajenevaa atomin ydintä pois päin itsestään ja tietysti myös laajenevan Kuun jokainen laajeneva atomin ydin työntää pois päin jokaista laajenevan Maapallon atomin ydintä pois päin itsestään sitä mukaa kuin laajenevat atomeitten ytimet kierrättävät avaruuteen hajaantuvaa energiaa.
Aivan oikein, 3 D alkuräjähdys aina olemassa olleessa 3 D avaruudessa on edelleen käynnissä.
Pelottaako totuus siitä että oma laajeneva kehosikin koostuu koko ajan räjähtävää energiaa kierrättävistä räjähtävän energian ruuhka-alueista niin paljon että mieluummin uskot siihen että se olisikin avaruus joka jotenkin jotenkin laajenee?
Jos, niin kertoisitko mitä tämä avaruuden laajeneminen on?
Mihin sen laajeneminen perustuu?
Mikä ylipäätään voisi mahdollistaa sen että avaruus voisi laajentua?
Miten yrittäisit saada laajenevan avaruuden laajenemaan nopeammin?
Laajeneva aine on saatu laajenemaan nopeammin monin eri tavoin. Mm. atomipommein.
😀
Ilmoita asiaton viesti
Nämä ovat omia pohdintojani maailmankaikkeudesta 😀
Maailmasta jossa minkäänlaisia vetäviä voimia ei ole olemassa 😀
Olipa kerran äärettömän laajeneva maailmankaikkeus, joka ei tiennyt yhtään mitään vetävistä voimista. Siellä kaikki työntyi ja tuuppi toisiaan kuin avaruudessa pyörivä joukko ahtaisiin farkkuihin pukeutuneita ihmisiä kuumassa -70 luvun diskossa. Tässä maailmassa gravitaatio oli pelkkä myytti, painovoima vitsi, ja kaikki mitä tiedämme vetävistä voimista oli vain unta, jota kukaan ei ollut koskaan nähnyt.
Universumin suuri työntökarnevaali
Alussa oli vain yksi massiivinen kuuma pallo – nimeltään Kuopio. Tämä pallo ei vetänyt mitään puoleensa, vaan työntyi itse joka suuntaan niin rajusti, että jokainen sen pintaan kiinnittynyt molekyyli ammuttiin avaruuden laitamille kuin liian monta kaljaa nauttinut Savorinen. Silloin syntyivät ensimmäiset galaksit, tai oikeastaan tuuppigalaksit. Ne eivät kiertyneet minkään painovoimakeskuksen ympärille – ehei! Sen sijaan ne heittelivät toisiaan kuin frisbeet, jokainen galaksi säntäsi poispäin toisistaan täysin holtittomasti.
Näin syntyi galaksipyörre, jossa kaikenlaiset möykyt ja sumut vain tökkivät toisiaan kuin levottomat kakarat Fiat 600sen takapenkillä. Tämä ei kuitenkaan ollut vielä mitään. Koska vetovoimaa ei ollut, myös tähdet syntyivät aivan päinvastaisella tavalla kuin mitä kerrotaan. Ne eivät tiivistyneet ja syttyneet palamaan, vaan kasautuivat kasaan silkasta hämmennyksestä – ja kun ne eivät enää kestäneet kaikkea tätä tuuppimista, ne räjähtivät itsestään ja levisivät joka suuntaan kuin raketti, jolle on annettu liikaa herkästi räjähtävää polttoainetta.
Maan synty: Iso Työntö
Maaplaneetta syntyi, kun galaktinen työntöparvi aiheutti suunnattoman kosmisen törmäyksen, jossa tähti jätteet ja avaruudessa ajelehtiva pöly tuuppautuivat niin rajusti yhteen, että syntyi suuri, pyöreä planeetta, joka työnsi kaiken muotoaan muistuttavan pois tieltään. Tämä oli alkuaan maapallon perusajatus: Minä tulen, ja sinähän väistät!
Ja koska mikään ei pysynyt paikallaan, maapallo liikkui poispäin auringosta samalla, kun aurinko itsekin yritti tuupata pois kaikki planeetat kuin ärsyttävät hyttyset. Aurinko ei itse asiassa loistanut sen vuoksi, että se olisi ollut fuusiossa – ei! Se vain hikoili hämmentyneenä kaiken tämän työntelyn keskellä. Näin syntyi päivän ja yön rytmi – ja aina kun aurinko väsyi työnnöstään, tuli yö.
Ihmisten ilmaantuminen: Evoluution työntö
Maan pinnalla asiat olivat vähintään yhtä sekavia. Elämä alkoi, kun joukko alkeellisia eriskummallisia soluja vahingossa tökkäytyi yhteen, eikä niiden ollut muuta vaihtoehtoa kuin kehittyä hämmentyneiksi monisoluisiksi olennoiksi. Näin syntyi lopulta ihmiskunta – vahingossa yhteen tönäistyjen, epäonnisten solujen seurauksena.
Ihmisillä ei ollut tietenkään mitään käsitystä vetovoimasta, joten he eivät voineet koskaan kävellä minnekään. Sen sijaan heidät työnnettiin kaikkialle. Jos halusit mennä kaupasta kotiin, sinun oli odotettava, että joku satunnainen ohikulkija sattui työntämään sinua oikeaan suuntaan. Kaupungit olivat täynnä ihmisiä, jotka liukuivat holtittomasti edestakaisin kuin hyperventiloivat sopulit. Jokainen talo oli olemassa vain siksi, että tuuli tai jokin satunnainen eläin oli tönäissyt rakennustarpeet juuri oikeaan paikkaan.
Avaruusseikkailut
Koska ihmiskunnassa ei ollut vetovoimaa, avaruusmatkat olivat hyvin erikoisia. Rakettien ei tarvinnut kiivetä pois minkään gravitaatiokaivon pohjalta, vaan ne vain työnsivät itseään rajusti ulos maanpinnasta, kunnes sattumanvarainen biljardi tuuppaus sinkosi ne jonnekin päin kohti ääretöntä. Kosmonautit lensivät raketeissaan ihan sinne minne heitä tuupittiin, ja jokainen avaruusmatka oli kuin jättimäinen kosminen törmäiluauto -törmäily, jossa kukaan ei tiennyt, minne oli menossa, mutta kaikki päätyivät joka tapauksessa aina sattumalta jonnekin törmäilemään.
Suuri kosminen romahdus
Maailmankaikkeus oli siis täydellinen kaaos, jossa kaikki työnsi toisiaan holtittomasti. Lopulta, kun tarpeeksi paljon tähtiä, planeettoja ja ihmisiä oli tuupittu ympäriinsä miljardeja vuosia, koko universumi kyllästyi tähän touhuun. Sitten tapahtui jotakin odottamatonta: koko maailmankaikkeus päätti yhtaikaa työntää itsensä kohti yhtä pistettä, kuin kyllästyneenä ikuiseen tuuppimiseen.
Tässä oli kaiken loppu ja alku. Kun kaikki lopulta tömähti yhteen, syntyi taas uusi Kuopio. Ja kaikki alkoi taas alusta.
Olipa siis kerran maailmankaikkeus, jossa mikään ei koskaan vetänyt toista puoleensa – kaikki vain töni toisiaan loputtomasti, kunnes jokin päätti töniä takaisin.
Lopputulos: Täydellinen, mielettömän kaoottinen syklinen maailmankaikkeus, joka ei koskaan ottanut itseään vakavasti.
—
Ja sama homma hikipedia artikkelina melekeen justtiisnha savoksi ja lopuksi kansainvälisellä:
Kaoottine universumi: Olemassaolo työntödynamiikkaa pitkin
Kosmoksen jättiläsmäises avaruures aukeepi sellanen perhanaen hässäkkä, että gravitaatiovoimat voip unohtoo! Kuvitteleppa, että täälä maailmasa ei tiijettäis vetovoimista mittään, vaan kaikki paikat ois täynnä tuuppimista, ihan ku kalamarkkinoilla myöhästäessä. Taivaan kappaleet ei kiskos toisiaan, vaan kaikki toisiaan työnteelis joka suuntaan, ja sitte syntys sellanen universumin työntöhurlumhei, että oksat pois. Tässä tarinasa käsitellään Kuopijjoo, sitä työntöuniversumia, missä kaikki ois liikkeles koko ajan, enemmän hylkkyvoimien ku vetovoiman ohjaamana.
Kuopijjon synty: kosminen kummajuuveli
Alakuun, mitä tässä nyt ees voi kahtoo, oli Kuopijo – iso ja hehkuva pallero, ku kiers itteesä ympäri ku puimuri savolaesella pellolla. Tää pallo ei tiijännä mittään vetovoimista, vaan tuuppi itteesä joka suuntaan, ku olis saanut liikaa piimää iltasella. Ja pinnalleen takertuneet molekyylit puksautethan iliman aatustakkii avaruutehen, ku oisivat liika tiiviitä perslihoja. Näin sitä sitte synty ensimmäiset tuuppigalaksit, jotka ei kehittyny minen yhren gravitaatioytimen ympärille. Nehän hajosivat ku vappupallot, jotka räpsähteli menemään ympäri savolaesta ilimaa.
Galaktinen dynamiikka: Kosmisen kehon köydenveto
Täs meidän tavallisessa maailmasa gravitaatio hoitaa hommat, mutta Kuopijos tuo kaikki tuuppaili menemään. Galaksit ei pyöri minkään keskipistehen ympäri, vaan ne osallistu kosmiseen köydenvetohon – törmäilivät ja tuuppivat toisiaan niinku iso lössi viinansakkoja kyläbileissä. Lopputulos on sellanen taivaankappaleiden pyörremyrsky, että siellä onkin sitte aine- ja kaasupilvet ryntäilemässä avaruutta pitkin ku riitelevät lapset takapenkillä kesäreissulla.
Tähtien synty: radikaali räjähdys
Täs universumisa ei tähret synny sillä tavalisella lailla, ei missään nimessä. Ehei! Tääläpä tähret keräävät itteensä hämmentyneisyydestä. Hiukkaset tuuppivat toisiaan niin, että lopulta tullee raja vastaan ja BOOM – tähtiä räjähtää joka puolella ku itsetehdyt ilotulitukset savolaisella torilla juhannuksen aattona. Tämä ilotulitus jatkuupi niin pitkään ku niitä hiukkasia sattuu tielle. Ei siinä mittään rauhallista evoluutiota ole.
Maan synty: Iso työntörytinä
Tuupulan levottomassa hässäkässä meijän rakas Maapallomme synty melkoisella ryminällä. Taivaankappaleet ja jottain jäämiä räjähtäneistä tähdistä törmäsivät yhteen niin, että maa paiskautti ittensä kasaan – ja siittäpä synty tasan pyöreä pallero, joka työnti syrjään ihan mitä vaan! Täs vaiheesa maa ilmens omaa olemustaan selväksi: ”Minä tulen, siirry pois alta!”
Maapallo auringon kanssa: Työntöhommia piisasi
Täs universumisa maa ei millään lailla kiertäs aurinkoo nätisti. Eei, sehän työnsi itteesä kauemmas, ku aurinko yritti tuupata kaikki planeetat pihalle ku riesalepäkät kesämökin terassilta. Aurinko ei loistanu siks, että olis lämmenny, vaan ku se oli niin perin juurin hämmentyny tästä koko hommasta! Näin meillä synty pävä-ösykli – aurinko väsyi ja sitte annettiin yön tulla levähtämään.
Elämän synty: Savolaenen evoluutiomysteeri
Tuupulan pinnalla, keskellä sekasotkua, elämä syntyi silleen aivan sattumalta. Ensimmäiset solut törmäilivät toisiinsa niinku hämmentyneet lehmät laitumella, eikä niillä ollu mittään aavistusta, mihin olivat menossa. Siitä sitte syntyi kaikenmoisia elämänmuotoja, kunhan solut ei tienny, mitä muutakaan tehdä. Ihmiskunta synty tästä häslingistä – ihan vaan solujen törmäilyjen kautta. Koko elämä oli yhtä arvaamatonta kuin pilikkikisat ilman avantoo.
Ihmiskunnan seikkailut: Ei gravitaatioo, vain tuuppimista
Koska vetovoimaa ei ollu, ihmiset ei kävellyt mihinkään. Jos halusit mennä kaupalle, piti oottaa, että joku tuuppas sua sinne päin. Ja kaupungit täyttyivät tuuppijoista, jotka heitteli toisiaan ees taas ku vilijonkkat markkinoilla. Rakennuksetkaan ei syntyny suunnitelulla, vaan mitä tuuli ja eläimet sattuivat pihapiiriin tuuppimaan, siittä kasautu mökki!
Avaruusseikkailut: Työnnön voimalla
Koska vetovoimaa ei oo olemassa, avaruusmatkat oli yhtä hurlumheita. Raketti ei lähteny ylös painovoimaa vastaan, vaan se vain tuuppas ittensä avaruuteen ja toivo, että joku sattu työntämään sitä oikeeseen suuntaan. Astronautit menivät sinne, minne ne tuuppastiin, ja törmäilivät ympäri kosmosta ku humalaiset tanssilavalla.
Iso romahdus: Kaiken alku ja loppu
Aikojen kulues koko maailmankaikkeus tuuppi itteesä niin kauan, että lopulta kaikki törmäs yhteen isoon paukkuun, ja sittepä palattiin taas alkuun. Universumi romahas ittensä kasaan ja synty taas uus Kuopijo. Ja näin kaikki alko alusta, uusien tuuppailujen ja seikkailujen kera.
Johtopäätös: Tuuppimisella eteenpäin
Savolainen universum näätti, että kaaos ja tuuppiminen on kaaken elämän perusta. Kaikki liikku, kaikki tuuppas, ja lopulta ei mikään ollu paikoillaan. Täälä savolaisessa Kuopijosa elämän ydin oli just siinä, että kaaos on elämän suola.
Lades anad Gentleman, wassokuu:
The Chaotic Universe: A Journey Through the Push-Pull Dynamics of Existence
In the vast expanse of the cosmos, an intriguingly chaotic universe unfolds, defying our understanding of gravitational forces. Imagine a realm where celestial bodies do not simply attract one another but instead engage in a relentless push-and-pull dance, creating a spectacle of cosmic chaos. This article delves into the concept of Kuopio, a universe where everything is in constant motion, driven by forces of repulsion rather than attraction.
The Birth of Kuopio: A Cosmic Anomaly
At the inception of our narrative lies Kuopio, a colossal, incandescent sphere. This entity represents the universe’s primal state—a singularity that did not draw matter inward but instead thrust itself outward with astonishing force. Each molecule bonded to its surface was propelled into the void of space, akin to an over-caffeinated office worker bursting forth from a crowded café. As a result, the first galaxies—dubbed tuuppigalaxies—were formed, not spiraling around a gravitational nucleus, but rather scattering chaotically like frisbees hurled in all directions.
Galactic Dynamics: The Push-Pull of Cosmic Bodies
The universe, as we know it, is characterized by gravitational interactions that govern the formation and behavior of galaxies. However, in the realm of Kuopio, galaxies do not revolve around a center. Instead, they engage in a cosmic tug-of-war, colliding and repelling one another in a grand ballet of chaos. This phenomenon creates a swirling vortex of celestial bodies, where clusters of matter and gaseous nebulas jostle for space, reminiscent of children squabbling in the backseat of a car.
The Birth of Stars: A Radical Transformation
In this peculiar universe, the formation of stars defies conventional astrophysics. Stars do not condense under their own gravity; rather, they accumulate matter out of sheer confusion. As particles collide and congregate, they reach a critical mass that ultimately leads to explosive outcomes. When the pressure becomes untenable, these stellar bodies explode outward, scattering their remnants like fireworks in the night sky. This unorthodox process challenges everything we know about stellar evolution.
The Formation of Earth: The Great Cosmic Collision
As Kuopio continued to expand, a monumental event marked the birth of our planet. A cataclysmic impact between drifting celestial debris and the remnants of exploded stars resulted in the formation of Earth. This new planet emerged as a spherical entity, pushing aside everything in its path, embodying the essence of its chaotic origin: “I come, and you make way!”
Earth’s Relentless Motion: A Dance with the Sun
In this universe, Earth did not simply orbit the Sun in a tranquil path. Instead, it was propelled away from the Sun, which, in its own right, was engaged in a similar struggle to repel the planets, akin to swatting away pesky flies. The Sun’s luminosity was not a result of combustion but rather a byproduct of its confusion amidst the perpetual push-and-pull dynamics. This scenario gave rise to the day-night cycle, where the Sun, exhausted from its relentless efforts, would yield to the enveloping darkness of night.
The Emergence of Life: A Chaotic Evolution
On the surface of this dynamic planet, life began in an equally unconventional manner. The first cells, bewildered by their existence, stumbled upon one another through random encounters, leading to a series of evolutionary mishaps that birthed diverse forms of life. Humanity, in this narrative, arose from an accidental collision of hapless cells, a testament to the unpredictable nature of existence in Kuopio.
Humanity’s Struggle in a Push-Pull World
In a universe devoid of gravity, human movement became a matter of chance. Individuals did not walk; they were pushed along by the whims of random encounters. Navigating through bustling cities was akin to being in a cosmic bumper car arena, where the law of inertia dictated the trajectory of one’s journey. Buildings emerged not from careful planning but from the serendipitous arrangement of materials nudged into place by the wind or passing animals.
Adventures in Space: The Unpredictable Journey
With no gravitational wells to escape, space travel in the realm of Kuopio presented a unique challenge. Rockets did not ascend against a gravitational pull; they simply propelled themselves outward until they were randomly nudged into the void. Astronauts embarked on journeys marked by uncertainty, careening through the cosmos in unpredictable directions, their paths dictated by the chaotic interplay of forces within the universe.
The Great Cosmic Collapse: A Return to Origins
As eons passed, the incessant pushing and shoving eventually led to an unforeseen conclusion. The universe, saturated with celestial bodies and countless encounters, reached a state of exhaustion. In a moment of cosmic irony, everything decided to converge towards a singular point, reminiscent of the original Kuopio. This event marked both an end and a new beginning—a cyclical nature of existence in which the universe collapses upon itself only to be reborn once more.
Conclusion: Embracing the Chaos
The tale of Kuopio is a fascinating exploration of a universe governed not by gravitational forces but by a chaotic dance of repulsion and collision. In this realm, where nothing is static, and everything is in perpetual motion, we find a metaphor for our own existence. The universe, in its vastness and complexity, serves as a reminder that chaos and unpredictability are essential elements of creation.
As we reflect on the cosmic narrative of Kuopio, we embrace the idea that perhaps the true essence of life lies not in the quest for stability but in the acceptance of chaos—a reminder that all things, regardless of their origin, are interconnected in this beautifully chaotic universe.
”Hik…”
Ilmoita asiaton viesti