Minkä takia vesi on tiheimmillään 4 asteisena? / Fysiikan kaiken teoria.

Jännä etteivät fyysikot ole jo ajat sitten oivaltaneet että se on aine joka laajenee avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.

Eli ettei se ole avaruus joka laajenee.

Ajatellaan nyt vaikka vettä joka jäähtyessään 4 asteesta kohti nollaa, laajenee, kunnes lopulta jäätyy kiinteäksi laajenevaksi aineeksi.

Minkä takia vesi tekisi näin jos vesimolekyylit vetäisivät toisiansa puoleensa jotenkin jotenkin?

Siis minkä takia jotenkin jotenkin toimivat ns. sidosvoimat saisivat vesimolekyylit lukittumaan toisiinsa siten että silloin vesi laajenisi?

Jos tällainen hokkus pokkus vetävä voima olisi olemassa, niin voisi olettaa että vedenkin tiheys kasvaisi kunnes se jäätyisi, mutta eipä niin ole.

Mistä siis on kyse 😃

Kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä että silloin kun avaruudessa laajeneva vesi jäätyy kiinteäksi laajenevaksi aineeksi, laajenevat vesimolekyylit holviintuvat kierrättämään laajenevaa työntävää voimaa keskenään.

Kun ymmärtää että laajenevat vesimolekyylit kierrättävät laajenevaa pimeää työntävää voimaa keskenään, ymmärtää miten avaruudessa laajeneva vesi pystyy laajenemaan havaittavasti suhteessa muihin laajeneviin aineisiin.

Laajenevia vesimolekyylejä ei häiritä niin paljon laajenevan veden ulkopuolisten laajenevien atomien ytimien toimesta silloin kun laajeneva vesi viilenee alle 4 asteen kohti nollaa celciusastetta.

Silloin ne alkavat pääsemään tasapainoon laajenevan työntävän voiman kierrätyksessä VIERELLÄÄN olevien laajenevien vesimolekyylien kanssa ja lopulta ne holviintuvat / lukittuvat kierrättämään laajenevaa pimeää työntävää voimaa siten että sitä työntyy niitä kohti tasaisesti joka suunnasta ja niistä itsestään tietysti sitä työntyy ulos tasaisesti joka suuntaan. Tasaisesti enemmän kohti vierellä olevia laajenevia vesimolekyylejä kuin kauempana olevia.

Eli ei todellakaan tarvita mitään hokkus pokkus sidosvoimia puoleensa vetävinä voimina.

Kaikki avaruudessa laajenevat atomien ytimet kierrättävät laajenevaa pimeää työntävää voimaa kaikkien muiden avaruudessa laajenevien atomien ytimien kanssa.

Kiinteissä laajenevissa aineissa tuo laajenevan pimeän työntävän voiman kierrätys on tasapainossa ja näin laajenevat atomien ytimet ovat holviintuneet kierrättämään sitä keskenään, jolloin laajeneva aine on kiinteässä muodossa.

Niin kauan aikaa kuin fyysikot pitävät epätoivoisesti kiinni neljästä erillisestä voimastaan, heillä ei ole mitään mahdollisuutta saada aikaiseksi fysiikan kaiken teoriaa.

Ja näin on

😃

Minä olen hän joka selvitti miten maailmankaikkeus toimii.

Tänä päivänä, vuonna 2021 fyysikoilla ei vieläkään ole fysiikan kaiken teoriaa.

Minkä takia.

Sen takia että nykyiset pienen ja ison mittakaavan teoriat kuvaavat maailmankaikkeutta virheellisesti.

Matemaattisesti nämä kyseiset teoriat ovat toimineet erinomaisesti.

Mutta niitä ei saada yhdistettyä matemaattisesti kaiken kattavaksi fysiikan kaiken teoriaksi. Se on fyysikoille iso ongelma, kun tavoitellaan fysiikan kaiken teoriaa.

Herää epäilys. Kuvaavatko kvanttiteoriat ja suhteellisuusteoria maailmankaikkeutta oikealla tavalla.

Minun mielestäni ne kuvaavat maailmankaikkeutta virheellisesti.

Suhteellisuusteoria sisältää käsitteitä joita ihminen ei voi ymmärtää. Tämän kertovat avoimesti ns. asiantuntijat itsekin.

Esim. ns. avaruuden laajenemista ei voida kuvailla sanoin, eikä visuaalisesti.

Valon on havaittu olevan sitä venyneempää eli punasiirtyneempää mitä kaukaisemmista galaksijoukoista valo on peräisin. Tästä on tulkittu galaksijoukkojen loittonevan meistä sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat.

Äkkiseltään tästä voisi päätellä että me olemme maailmankaikkeuden keskellä ja kaikki galaksijoukot liikkuvat meistä pois päin sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat.

Tämä ei tietysti ollut sopiva näkemys melkein heti sen jälkeen kun olimme luopuneet maakeskisestä mallista, jonka virheellisen näkemyksen mukaan me olimme maailmankaikkeuden keskustassa.

Ei, ei me voida olla maailmankaikkeuden keskellä.

Jotakin piti keksiä ja näin myös tehtiin. Georges Lemaître belgialainen tähtitieteilijä ja pappi kehitti täysin uuden näkemyksen kaiken alusta jossa ensin ei ollut olemassa mitään, ei edes avaruutta, eikä aikaa.

Tämä uusi teoria sai nimekseen Big Bang eli alkuräjähdys. Teorian mukaan kaikki on lähtöisin yhdestä pisteestä siten ettei tuossa pisteessä ollut energia ja avaruus laajentunut ulos päin jo olemassa olevaan paikkaan. Eli kyseessä ei ole räjähdys perinteisellä tavalla ajateltuna. Kyse on jostakin ihan muusta. Jostakin jota ei osata kuvata sanoin, eikä visuaalisesti. Onkin hyvin erikoista että kyseisestä mallista on kehittynyt ns. standardimalli jota opetetaan totuutena. Siis silti vaikka kyseistä tapahtumaa ei voida kuvailla sanoin, eikä visuaalisesti.

Tämä oli minusta noin 20 vuotta sitten sen verran erikoista että päätin selvittää miten maaimmankaikkeus oikeasti toimii. Niin myös tein.

Lähdin siitä että avaruus on ääretön kolmiulotteinen aina olemassa ollut tila joka itsessään on ei yhtään mitään. Eli tämän lähtökohdan mukaisesti minun piti pystyä selittämään kaikki havainnot avaruudessa olevien, avaruudessa liikkuvien ja avaruudessa muuttuvien systeemien avulla.

Mihin muutos perustuu.

Muutos perustuu tietysti siihen että muuttuvan systeemin erilliset osat liikkuvat suhteessa toisiinsa ja tuo liike tapahtuu jossakin paikassa. Tuo paikka on tämä aina olemassa ollut ääretön kolmiulotteinen avaruus joka on ei yhtään mitään.

Ja kun avaruus itsessään on ei yhtään mitään, niin silloinhan se ei voi muuttua millään tavalla ja näin ollen avaruuden taustalle ei enää tarvita mitään paikkaa.

Miten sitten selitämme sen että valot ovat sitä venyneempiä eli kosmologisesti punasiirtyneempiä mitä kauempaa ne ovat peräisin. Siis jos avaruus ei laajene.

No, yksinkertaisesti siten ettei ole olemassa erikseen ainetta ja neljää erillistä voimaa, niin kuin nykyisin oletetaan.

Pitää ymmärtää että kaikki koostuu pohjimmiltaan yhdestä ja samasta asiasta joka jo itsessään on työntävää voimaa.

Aine koostuu tämän työntävän voiman ruuhka-alueista siten että nämä ruuhka-alueet kierrättävät kaikkien muiden vastaavien ruuhka-alueiden kanssa tätä työntävää voimaa.

Kierrätykseen ei tarvita muuta kuin sitä mitä kierrätetään koska nämä työntävän voiman ruuhka-alueet pystyvät hidastamaan itsensä sisälle työntyvän työntävän voiman vauhtia työntävän voimansa avulla.

Työntävän voiman ruuhka-alueet koostuvat vielä pienemmistä työntävän voiman ruuhka-alueista ja koska nämä pienemmät ruuhka-alueet kierrättävät tätä työntävää voimaa, niin silloin näistä pienemmistä ruuhka-alueista koostuvalla systeemillä on automaattisesti sisäinen paine joka saa siinä olevan työntävän voiman hajaantumaan isommalle ja isommalle avaruuden alueelle. Eli se laajenee avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.

Myös tämä kierrätettävä työntävä voima koostuu erillisistä työntävää voimaa kierrättävistä työntävän voiman ruuhka-alueista.

Ja näin ollen voimme todeta että atomimalli työntyy uusiksi.

Atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät laajenevaa työntävää voimaa kaikkien muiden avaruudessa laajenevien atomien ytimien kanssa ja näin ne työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.

Minkä takia tätä ei ole oivallettu, eikä havaittu.

Juju on siinä että tämä kierrätettävä laajeneva työntävä voima on siinä muodossa etteivät meidän laitteet pysty rekisteröimään sitä. Tämä selittää valon mysteerin. Eli valon aalto ja hiukkasluonteen.

Avaruudessa laajenevan valon aallot ovat meille pimeitä eli emme pysty rekisteröimään niitä.

Rekisteröitävissä olevien fotoneiden avulla valon aaltoluonne kuitenkin on työntynyt esiin.

Laajenevan valon laajenevat aallot koostuvat ziljoonista erillisistä laajenevista tihentymistä jotka kierrättävät keskenään tätä laajenevaa työntävää voimaa. Yhden laajenevan fotonin syntymiseen tarvitaan ziljoonittain näitä erillisiä laajenevia tihentymiä joista valon pimeät laajenevat aallot koostuvat.

Ziljoona ei ole oikea numero matematiikassa, mutta se kuvaa hyvin sitä että kyse on erittäin suuresta määrästä erillisiä laajenevia tihentymiä.

On hyvä ymmärtää valolla on erittäin paljon massaa, mutta lähes kaikki avaruudessa laajenevan valon massasta on näissä pimeissä aalloissa.

Ja juuri tämän takia rekisteröitävissä oleville fotoneille on erittäin vaikeaa mitata massaa.

Myös elektronit syntyvät näistä tihentymistä joista valon meille pimeät aallot koostuvat.

Eli tästä laajenevasta pimeästä työntävästä voimasta jota laajenevat atomien ytimet keskenään kierrättävät.

Eivät ainetta tutkivat fyysikot saa atomin ytimen ympäriltä irtoamaan jo olemassa olevaa elektronia, vaikka niin fyysikko luulee kun lähettää ytimiä kohti sopivan energian omaavaa valoa.

Eli fyysikot eivät ole oivaltaneet että he itse saavat syntymään uusia elektroneja siitä pimeästä laajenevasta työntävästä voimasta jota työntyy ulos laajenevista atomien ytimistä.

Heidän lähettämät fotonit kohtaavat tätä laajenevaa pimeää työntävää voimaa sopivalla etäisyydellä laajenevasta atomin ytimestä ja vuorovaikutuksen seurauksena pimeän työntävän voiman tihentymien laajeneminen kiihtyy räjähdyksenomaiseksi ja näin ziljoonista erillisistä tihentymistä yhdistyy uusi isompi kokonaisuus, uusi rekisteröitävissä oleva elektroni.

Ok. Tältä pohjalta kun lähdetään hahmottamaan maailmankaikkeutta pienestä mittakaavasta lähtien, saamme rakennettua myös ison mittakaavan mallin maailmankaikkeudesta siten että saadaan mahdollisuus kehittää toimiva fysiikan kaiken teoria.

Jukka Savorinen