Savorinen ja OIKEA tieteellinen syy sille minkä takia Kuun ns. painovoima on pienempi kuin Maapallon.
Niin, pitää siis ymmärtää että kaikki atomien ytimet laajenevat koko ajan ja kierrättävät kaikkien muiden laajenevien atomien ytimien kanssa laajenevaa pimeää energiaa josta syntyy rekisteröitävissä olevia elektroneja ja fotoneita jotka siis myös koostuvat tästä avaruuteen hajaantuvasta / laajenevasta energiasta.
Ok, Kuun pinnalla sinun jalkojesi ja Kuun keskustan välisellä alueella on vähemmän laajenevia atomien ytimiä kuin Maapallolla jalkojesi ja Maapallon keskustan välisellä alueella.
Kuun säde on 1 737,1
Maapallon säde on 6 378,14
6 378,14 ÷ 1 737,1 = 3,671717229865
Putoamiskiihtyvyydet
Maapallolla 9,80665 ÷ Kuussa 1,62 = 6,053487654320
Eli Kuun ns. painovoima on noin kuusi kertaa heikompi kuin Maapallon
Kun Maapallon säteen jakaa Kuun säteellä, saa vastaukseksi tuon 3,671717229865
Jos taivaankappaleen pinnalla kokemamme painovoiman saisi aikaan pelkästään aineen laajeneminen, niin silloin olisin väärässä ja se voidaan osoittaa matemaattisesti.
Siis JOS ns. painovoiman kokeminen taivaankappaleen pinnalla perustuisi vain laajenemiseen.
Luonnollisesti näin ei ole.
Se miten ns. painovoima koetaan taivaankappaleen pinnalla, perustuu moniin eri tekijöihin ja ensin pitää oivaltaa nämä kaikki tekijät ennen kuin kokonaisuuden voi ymmärtää ja hahmottaa oikein.
Avaruudessa laajenevan Kuun keskustassa esim. ei ole niin suuri paine kuin avaruudessa laajenevan Maapallon.
Luonnollisesti näin koska Maapallolla on paljon enemmän massaa. Eli paljon enemmän avaruudessa laajenevia atomien ytimiä jotka kaikki työntävät toisiansa pois päin toisistansa.
Ja näin kaikki nämä laajenevan Maapallon atomien ytimet työntyvät pois päin laajenevan Maapallon keskustasta. Luonnollisesti kovin paine kohdistuu sinne mistä päin kaikki laajenevat atomien ytimet työntyvät pois päin.
Kun tämän ymmärtää ja hahmottaa, ymmärtää minkä takia Maapallon keskustassa on OIKEASTI kovempi paine kuin Kuun keskustassa.
Ei johdu jostakin hokkus pokkus kaareutuvasta avaruudesta!!!!
Ainetta voidaan tutkia tieteellisesti!!!!
Avaruutta ei voi tutkia tieteellisesti!!!!
Ok, tämän takia avaruudessa laajeneva aine on Maapallon keskustassa tiheämpää kuin Kuun keskustassa.
Mm. tämä pitää huomioida mm. sen takia että Maapallon läpi työntyy vähemmän avaruudessa laajenevaa työntävää voimaa kuin avaruudessa laajenevan Kuun läpi. Eli meidän avaruudessa laajenevia atomien ytimiä todellakin työnnetään vähemmän pois päin laajenevan Maapallon pinnalla Maapallon keskustasta kuin laajenevan Kuun pinnalla Kuun keskustasta.
Eli ihan ensin pitää selvittää kaikki oikeasti ilmiöön vaikuttavat asiat!!!
Ei pidän lähteä tempomaan hatusta uusia jumalia siten kuin Einstein teki kun tempaisi hatustaan kaareutuvan avaruuden käsitteen.
Avaruutta kun ei edes voi tutkia tieteellisesti ja näin ollen ei ole olemassa mitään keinoa todistaa tieteellisesti että avaruus voisi kaareutua, laajentua, poreilla, aaltoilla, kiertyä tai mitään muutakaan.
Ok. näillä videoilla käyn läpi asioita jotka ainakin pitää ottaa huomioon.
🤔🤔🤔
Bonuksena vielä
Laajenevan Maapallon akselinsa ympäri pyöriminen ei hidastu
🙂
”Ei johdu jostakin hokkus pokkus kaareutuvasta avaruudesta!”
Olet oikeassa, Tämä asia ei johdu araruuden kaarevuudesta.
Mutta näin meidän kesken, kyllä avaruus on kaareva.
Et vaan ymmärrä Einsteinn todistusta.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvaile omin sanoin mihin avaruuden kaareutuminen perustuu.
Kerro mikä ylipäätään mahdollistaa avaruuden kaareutumisen.
Entäpä mikä mahdollistaa avaruuden laajenemisen?
Laajeneva avaruus ei siis laajene ulos päin jo olemassa olevaan paikkaan.
Laajeneeko avaruus sitten jotenkin jotenkin sisältä sisälle päin?
Jos ei, niin kerro miten se muka laajenee.
Mihin sen laajeneminen perustuu ja mikä ylipäätään mahdollistaa avaruuden laajenemisen?
Kun avaruudessa laajeneva tihentymä laajenee avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen, se perustuu siihen että se itse koostuu erillisistä pienemmistä tihentymistä jotka liikkuvat avaruudessa suhteessa toisiinsa.
Avaruus 3 D tilana mahdollistaa niiden liikkeen suhteessa toisiinsa jne.
Avaruus mahdollistaa myös sen että näiden erillisten vielä pienempien tihentymien sisälle voi liikkua / työntyä koko ajan lisää sitä mistä kaikki avaruudessa liikkuvat ja avaruudessa muuttuvat systeemit pohjimmiltaan koostuvat.
Työntyykö laajenevan avaruuden sisälle koko ajan lisää avaruutta? Jos, mistä tuo avaruus on peräisin? Entäpä missä tuo avaruus liikkuu silloin kun sitä työntyy lisää laajenevan avaruuden sisälle?
Jos laajeneva avaruus laajenee jotenkin ihan eri tavalla, niin kerro miten.
🤔
Ilmoita asiaton viesti
Avaruuden kaarevuus johtuu planeettojen vetovoimasta, gravity force.
Avaruudessa valonsäteet eivät ole suoria, niiden rata taipuu gravitaatio voiman johdosta ja kaikki avaruuspöly ja meteoriitit mitä siellä nyt mahtaa olla kaartuvat hieman gravitaatiovoimasta. Avaruudessa on kaikista planeetoista (tähdistä) tuleva valon säteily, joka sekin taipuu.
PS.en tiedä onko Savossa kansanviisaus, että yksi tyhmä kysyy enemmän kuin kymenen viisasta ehtii vasrara.
Ilmoita asiaton viesti
By the way.
Jos Maapallon keskellä oleva paine ei johdu kaareutuvasta avaruudesta, niin mistä se sinun mielestäsi johtuu?
On nimittäin äärimmäisen paljon loogisempaa olettaa sen johtuvan siitä että atomien ytimet laajenevat koko ajan ja kierrättävät laajenevaa pimeää työntävää keskenään jne.
Silloin laajeneva aine joutuu koko ajan tekemään työtä kun työntää yläpuolellaan olevaa laajenevaa ainetta pois päin laajenevan Maapallon keskustasta.
Sitä enemmän se vaatii työtä mitä enemmän laajenevaa ainetta on yläpuolella työnnettävänä pois päin laajenevan Maapallon keskustasta.
Asia jota voidaan tutkia tieteellisesti.
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Molekyylit vetävät toisiansa lähemmäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Miten!
Miten tämä vetävä voima välittyy molekyylistä toiseen?
🤔
Ilmoita asiaton viesti
Se on sama ilmiö kun tyttö ja poika ovat lähellä toisiansa niin vetoa on
– mitä lähempänä, sitä suurempi on veto näiden kesken.
HUOMAA, VETOVOIMA se on joka vetää.
Ilmoita asiaton viesti
En ymmärrä miksi vaivaudun taas korjaamaan seliseliäsi, mutta menkööt, ruoka onkin vasta tunnin päästä.
Yleisen suhteellisuusteorian mukaan painovoima on illuusio ja se tunnettu vaikutus tarkemmin sanottuna on aika – avaruuden kaarevuus. Miksi ilmakehä on edelleen kiinnittynyt Maahan, eikä ole lentänyt saman tien avaruuteen?
Onko painovoima illuusio? No, tee koe. Ota tiili. Varovasti, en halua sinun vahingoittavan itseäsi. Nosta se, ei liiian korkealle, vaikka vaan polven korkeudelle, isovarpaan yläpuolelle. Tiputa se nyt.
Kun olet huutanut ”Auts perkele!” ja kiroat minua, kerro minulle sitten uudelleen, kuinka painovoima on vain illuusio?
Yleisen suhteellisuusteorian mukaan painovoima ei ole voima, vaan siis aika-avaruuden ilmentymä. Painovoima on kuitenkin universaali: mikä tarkoittaa, että se vaikuttaa kaikkiin aineen muotoihin täsmälleen samalla tavalla riippumatta siitä, mistä esine on tehty .
Mitä tulee maapallon ilmakehään, täsmälleen sama asia joka kiihdyttää tiiltä kohti isovarvastasi, pitää ilman kiinni maan piirissä. Onko tämä asia todellinen vai ”illuusio” vai ei, niin sillä ei ole edes yhtään mitään merkitystä. Tärkeää on, että painovoima on universaali ilmiö, joten se vaikuttaa tiili- ja ilmamolekyyleihin täsmälleen samalla tavoin.
Väite, että avaruuden kaareutuminen olisi mielikuvitusta, on havaintojen vastainen ja siten virheellinen. Väite perustuu väärinkäsitykseen ja ymmärtämättömyyteen siitä, mitä kaareutuminen tarkoittaa aika-avaruudessa. Kaareutuminen havaitaan esimerkiksi kun tarkastellaan kuinka tähdet liikkuvat galaksin ympäri.
Jos avaruus olisi tasaisen tasainen, niin tähdet liikkuisivat suorassa linjassa, mikä minnekin kadoten näkyvistä. Kuitenkin, koska avaruus on kaareutunut massan (energian) vaikutuksesta, tähdet näyttävätkin nyt liikkuvan kaarevalla polulla galaksin ympäri. Tämä voidaan helposti havaita ja mitata, ei ongelmaa. Siksi avaruuden kaareutuminen ei ole mielikuvitusta, vaan todellinen ilmiö.
Mikä on sitten on tämä aika-avaruus? Aika on muutoksen taustalla oleva kvantitatiivinen ajatus ja tila on eron taustalla oleva määrällinen idea. Avaruudessa jokainen olemassaolo on kolmikko muodossa, tila, massa ja aika.
Fysiikassa aika-avaruus käsitellään matemaattisena mallina, joka yhdistää kolme avaruuden ulottuvuutta yhdeksi, ja yhdeksi aikaulottuvuudeksi, eli neliulotteiseksi moninaisuudeksi. Avaruus-aikakaavioita voidaan käyttää visualisoimaan niiden relativistisia vaikutuksia, kuten missä ja milloin tapahtumat tapahtuvat eri tavalla, eri tarkkailijoille.
Avaruus ja aika ovat täysin sidoksissa toisiinsa valon (tai massattomien hiukkasten) nopeuden vakion vuoksi. Jos esine liikkuu suhteessa tarkkailijaan, tarkkailija näkee ajan kuluvan hitaammin näille kohteille, mutta myös liikkeen suunnassa oleva tila supistuisi. Näin valon nopeus ei muutu kummassakaan kehyksessä, eli nopeus pysyy aina vakiona. (katso Lorentzin muunnokset tarkan muotoilun saamiseksi)
Kun pääset joskus yleiseen suhteellisuusteoriaan asti opiskeluissasi, mitä epäilen, opit, että ei vain nopeudella ole merkitystä, vaan järjestelmän energialla, jolla koko avaruus-aika kaareutuu kauttaaltaan. Tämä johtaa ilmiöihin, jotka tunnetaan yleisesti mm. painovoimana ja gravitaatiolinssinä. Jos energiaa on hyvin paljon, muodostuu mustia aukkoja, joissa aika-avaruus taipuu niin paljon että aika ja avaruus kutistuvat niin, että tila ja aika loppuvat.
Kun valo taipuu energiakentässä, vaikkapa niissä kuuluisissa kokeissa, niin edelleen se silloinkin liikkuu suorinta reittiä. Mutta sen rata vain ”näyttää” taipuneen, koska aika-avaruus on mikä on. Lisäksi myös aika taipuu energiakentässä, kuten vaikkapa maa kuu systeemissä. Siksi jokaisessa pisteessä on eri aika, ei olemassa mitään universaalia aikaa. Tämän vuoksi gps-signaaleja joudutaan korjaamaan, ettet aja päin seiniä käyttäessäsi navigaattoria.
Kun jälleen istut siinä taaaas selittämässä seliseliäsi, pääsi kohdalla kello käy eri tahtiin kuin varpaasi kohdalla. Vaikuttaa tosin, että kello jätättää pääsi kohdalla huomattavasti normaalia enemmän, ja sehän tässä on se iso ongelma, ei fysiikka ei aika, ei avaruus eikä energia. Eikä Einstein, jota ei kumota seliseliselillä. Kukaan ei Einsteiniä kumoa seliseliselillä, siis ainakaan tuollaisella tyhjällä jargonilla ja huutamisella, joille ei ole olemassa pienintäkään havaintoa tai edes hypoteesin pihaustakaan, puhumattakaan teorioista tai matematiikasta. Häirikkö!
Ilmoita asiaton viesti
Kuvaile omin sanoin mitä avaruus tekee kaareutuessaan.
Kerro mihin se perustuu.
Kerro mikä sen mahdollistaa.
Kuvaile omin sanoin miten kaareutuva avaruus saa aikaan kovan paineen Maapallon keskustaan.
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Juuri kun olen kuvaillut sinulle aika-avaruuden toimintaa varsin selkeästi, vaadit tekemään sen uudestaan. Luetko edes vastauksia, tai jos luetkin niin meneekö niistä yhtään mitään jakeluun?
Toinen. Kaareutuva avaruus ei aiheuta lisää painetta Maapallon keskustaan. Painovoimaksi kutsuttu ilmiö johtuu Maapallon massasta ja sen vaikutuksesta valon ja muiden kappaleiden liike-energiaan.
Maapallon keskustan paineella ei ole yhtään mitään erityistä merkitystä mihinkään, kuten yrität jatkuvasti seliseliselittää.
Mutta auringon ja muiden tähtien keskustan paineella on hyvinkin paljonkin merkitystä. Siellä gravitaatio ilmiö saa aikaan sen, että neljä vety-ydintä eli protonia voivat yhtyä yhdeksi heliumytimeksi. Esim. auringossa fuusioituu joka sekunti 600 miljoonaa tonnia vetyä 596 miljoonaksi tonniksi heliumia. Erotus, eli neljä miljoonaa tonnia massaa muuttuu tässä sählingissä energiaksi, joka sitten näkyy paljon myöhemmin heikentyneenä täällä, tunnetaan paremmin auringon paisteena.
Ilmoita asiaton viesti
Et sinä ole kuvaillut mitään oleellista siitä mihin avaruuden kaareutuminen perustuu.
Et mitään siitä mikä sen ylipäätään voisi mahdollistaa.
Etkö ymmärrä?
Uskovainen sanoo
Jumala loi maailmankaikkeuden.
Ok. Mikä todistaa sen että jumala loi maailmankaikkeuden?
Se että maailmankaikkeus on olemassa.
Oletko sinä sitä mieltä että tuo riittää todisteeksi sille että jumala loi maailmankaikkeuden?
Perustelut ovat täysin vastaavat kuin kaareutuvan avaruuden olemassa oloon uskovilla.
Kaareutuva avaruus saa valon liikeradan taipumaan.
Mikä todistaa sen että avaruus kaareutuu.
Havainnot siitä että valon liikerata taipuu esim. Auringon ohituksen yhteydessä.
Ja tämäkö on tiedettä?
Ei todellakaan ole. Tai jos on, niin sittenhän jumalan olemassa olon todistaa se että maailmankaikkeus on olemassa.
By the way.
Valon liiketata taipuu tähtien ja galaksien ohituksen yhteydessä sen takia että tähtiä ja galakseja kohti työntyy miljardeja vuosia entropiaa kokenutta laajenevaa valoa joka sisältää niin pienen mittakaavan työntävää voimaa että sitä törmäämällä törmää fotoneihin jotka ovat työntymässä tähden tai galaksin ohi.
Siis enemmän sille puolelle joka on pois päin tähdestä ja pois päin galaksista.
Tähdet kun pysäyttävät itseensä tätä miljardeja vuosia vanhaa laajenevaa valoa ja tähdet itse säteilevät laajenevaa valoa joka ei ole kokenut entropiaa miljardien vuosien ajan.
Tämä on tieteellinen väite.
Sen takia koska voimme tutkia valoa ja yrittää manipuloida sen liikerataa miljardia vuosia vanhan valon avulla.
Kerrohan miten yrittäisit manipuloida tätä teidän hokkus pokkus avaruutta siten että saisitte infon manipuloinnin onnistumisesta.
Et pysty 🙂
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kuvailin varsin ymmärrettävästi mihin parhaan tiedon valossa kirjoittamani perustuu. Sinä et vain haluaa ymmärtää sellaisia, koska olet omituisilla kirjoituksillasi ajanut itsesi nurkkaan, ja haluat vain pysyä siellä yksinäsi, suuta pieksemässä ja huitelemassa käsiäsi.
Yksi: Väitteesi valon liikeradan taipumisesta on edelleen tyhjä väite, eikä sellaista ilmiöitä ole koskaan havaittu missään. Kerro jos havaintoja löytyy, ja mihin tutkimuksiin viittaat. Vastaukseesi voinet laittaa vaikka kymmnenen parasta tutkimusta aiheesta, ne jotka tukevat väitettäsi.
Valon liikerata ei taivu tähtien ja galaksien ohituksen yhteydessä sen vuoksi mitä väität. Valon taipuminen tapahtuu, kun valo kulkee esimerkiksi galaksin ydinmassan ohi. Tämä johtuu siitä, että valon reitti muuttuu kaarevaksi, kun sen matkalle asetetaan massa, joka muokkaa sen reittiä. Entropia tai jokin laajeneva valo eivät kuitenkaan vaikuta mitään siihen, että valon reitti muuttuu kaarevaksi.
Kaksi: ”Tähdet kun pysäyttävät itseensä tätä miljardeja vuosia vanhaa laajenevaa valoa ja tähdet itse säteilevät laajenevaa valoa joka ei ole kokenut entropiaa miljardien vuosien ajan”
Tekstissä esitettyjen väitteiden perusteella on vaikea tehdä johtopäätöksiä, koska tälläistä ilmiötä ei ole koskaan havaittu. Tähdet säteilevät valoa, totta!, mutta millä jumalaisella mekanismilla tähtien säteilemä valo liittyy miljardeja vuosia vanhaan laajenevaan valoon jne. Ei voi myöskään mitenkään käsittää, mitä jokin ”entropia” tässä yhteydessä tarkoittaa, ja että miten se liittyy tähden säteilemään valoon. Ilman tarkempaa matemaattista, ja havaintoihin pohjautuvaa selitystä väitteesi ovat edelleen, vain tyhjiä väitteitä.
Laitatahan tästäkin väitteestäsi viittaukset laajoihin tutkimuksiin ja pitkäaikaisiin havaintoihin, vaikka kymmenen syvällisintä linkkiä, kiitos.
Kolmas: ”Tämä on tieteellinen väite.”
Väärin, jos ei ole havaintoja, eikä teoriaa niiden selittämiseksi, tutkimuksia aiheesta, tai pitkiä havainto sarjoja, se ei ole lainkaan tieteellinen väite. Se on vain tyhjä väite ilman todellisuuspohjaa.
Neljäs: ”Kerrohan miten yrittäisit manipuloida tätä teidän hokkus pokkus avaruutta siten että saisitte infon manipuloinnin onnistumisesta.”
Tämä on helpoin. Lähetetään satelliitti, lasketaan Newtonin ja Einsteinin kaavojen perusteella homma niin, että se asettuu maata kiertävälle radalle. Maan massa manipuloi aika-avaruutta niin, että satelliitti pysyy kiertoradalla, ajallaan ja avaruudessa, vaikka se kulkeekin omasta mielestään suorinta reittiä. Mutta kuitenkin toden totta, sehän näyttääkin nyt kiertävän planeetta, kuten sen oli tarkoituskin tehdä. Info saatu.
Sinulla on nippu olemattomia selityksiä joita toistat kuin papukaija vuodesta toiseen. Ne eivät toistamalla muutu todeksi. Toistan, väitteesi eivät muutu toistamalla todeksi. Siihen tarvitaan aivan jotain muuta.
Et pysty ;O
Ps. Joko kirjoitit aiemmin antamani listan tiede henkilöille, jotka tutkivat aika-avaruuden toimintaa? Miksi et? Tännehän sinun on aivan turha kirjoitella, me muut täällä kun olemme pitkälti ihan taviksia, ja yleensä luotamme vain tutkittuun tietoon.
Ilmoita asiaton viesti
”Lähetetään satelliitti, lasketaan Newtonin ja Einsteinin kaavojen perusteella homma niin, että se asettuu maata kiertävälle radalle. Maan massa manipuloi aika-avaruutta niin, että satelliitti pysyy kiertoradalla, ajallaan ja avaruudessa, vaikka se kulkeekin omasta mielestään suorinta reittiä. Mutta kuitenkin toden totta, sehän näyttääkin nyt kiertävän planeetta, kuten sen oli tarkoituskin tehdä. Info saatu.”
🤔🤔🤔🤔
Niin, sait infon siitä miten satelliitti liikkui avaruudessa.
Et saanut informaatiota kaareutuvasta avaruudesta.
Sinä oletat että kaareutuva avaruus on olemassa jne.
Yhtä hyvin Einstein olisi voinut esittää että suojelusenkelit saavat valon liikeradan kaareutumaan jne.
Nyt sitten lähettäisit satelliitin kiertoradalleen ja olettaisit että kyllä nämä Einsteinin ennustamat suojelusenkelit saavat satelliitin liikkumaan Einsteinin matemaattisten kaavojen mukaisesti.
Ja kun näin havaittaisiin, väittäisit sitten minulle että teillä on olemassa informaatiota näistä Einsteinin suojelusenkeleistä.
Vaikka eihän niistä olisi olemassa informaatiota yhtään sen enempää kuin tästä Einsteinin hokkus pokkus kaareutuvasta avaruudesta on olemassa.
En oikeasti käsitä mikä tässä on muka niin vaikeaa käsittää.
Sinä valehtelet siitä että olisi olemassa havainto kaareutuvasta avaruudesta.
Ei ole.
On vain havaintoja siitä että tietyt tähdet näyttävät olevan eri paikassa kuin niiden tiedetään olevan silloin kun niitä tarkkaillaan Auringonpimennyksen aikana, jolloin niistä peräisin oleva valo liikkuu läheltä Aurinkoa.
Ei havaintoa kaareutuvasta avaruudesta.
Einsteinin risti on myös havainto kohteista jotka ovat ja liikkuvat avaruudessa.
Ei havaintoa kaareutuvasta avaruudesta.
Nämä havainnot ovat oikeasti todiste sille että valot laajenevat ja vuorovaikuttavat keskenään jne.
Nämä havainnot eivät millään tavalla todista tieteellisesti avaruuden kaareutumista.
Täts it 🙂
🙂
Ilmoita asiaton viesti
En minä suinkaan valehtele, luotan tälläisissä tavikselle hankalissa aiheissa tieteen auktoriteettiin, koska muutakaan en tietenkään voi. Ja koska olen vain raksamaalari, en voi vastata sinulle muuten kuin, että Einsteinin suhteellisuusteoria selittää parhaiten kappaleiden ja jopa valon liikkeet vaihtelevassa energia meressä, jota avaruudeksikin kutsutaan.
Satelliitin radan laskeminen maata kiertäväksi vaatii toki useiden muidenkin tekijöiden huomioimisen, kuten satelliitin alkuperäisen sijainnin, sen nopeuden, suunnan sekä maapallon massan ja pyörimisnopeuden. Yksinkertainen tapa laskea satelliitin rata on käyttää Keplerin lakeja, jotka kuvaavat planeettojen liikkeitä ja jotka voidaan soveltaa myös satelliitteihin.
Toinen ja tarkempi tapa on käyttää Einsteinin yleistä suhteellisuusteoriaa, jossa lasketaan satelliitin radan muutoksia gravitaatiovoiman ja nopeuden vaikutuksesta. Näiden laskentamenetelmien avulla voidaan määrittää satelliitin rata tarkasti ja ennustaa sen liikettä myös tulevaisuudessa.
Kerrataan hieman kun ei tunnu uppoavan umpiluuhun.
Albert Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaan painovoima ei ole voima, joka vaikuttaa massiivisiin kappaleisiin, kuten Isaac Newtonin universaali gravitaatio kertoi. Sen sijaan yleinen suhteellisuusteoria yhdistää painovoiman itse aika-avaruuden geometriaan ja erityisesti sen kaareutumiseen. Huomaa määre aika sekä geometria, jotka ovat olennaisia osia jos haluaa ymmärtää tätä kaareutumiselta näyttävää ilmiötä.
Klassisessa fysiikassa aika etenee jatkuvasti ja itsenäisesti kaikille esineille. Suhteellisuusteoriassa aika-avaruus on neliulotteinen jatkumo, joka yhdistää tutut kolme avaruuden ulottuvuutta ajan ulottuvuuteen.
Suhteellisuusteorian painovoiman huomioon ottamiseksi tämän neliulotteisen aika-avaruuden rakennetta on laajennettava klassisen geometrian sääntöjen ulkopuolelle, jossa yhdensuuntaiset suorat eivät koskaan kohtaa ja kolmion kulmien summa on 180°. Yleisessä suhteellisuusteoriassa aika-avaruus ei ole ”litteä”, vaan se kaareutuu massiivisten kappaleiden läsnäolon vuoksi.
Einsteinin kvantitatiivinen teoria kuvaa aika-avaruutta erittäin abstraktin matematiikan avulla. Yleinen suhteellisuusteoria ilmaistaan joukkona differentiaaliyhtälöinä, jotka määrittelevät kuinka aika-avaruuden muoto riippuu aineen (tai vastaavasti energian) määrästä alueella. Näiden niin kutsuttujen kenttäyhtälöiden ratkaisu antaa testattuja vastauksia erilaisiin fysikaalisiin tilanteisiin, mukaan lukien yksittäisten kappaleiden ja koko maailmankaikkeuden käyttäytyminen.
Sinulla on vain tuo (naivistinen) klassinen ajattelutapa asioista ja ilmiöistä, tai sanotaanko että sinulla suoraan sanottuna ”kylähullun” ajattelutapa, jolle nyt koko netin lisäksi nauraa naapurin mummon naurismaan aidan seipäätkin.
Niin no asiaan.
On toki muitakin tapoja todistaa suhteellisuusteoria toimivaksi, kuin vain satelliitti esimerkki. Tässä muutamia relativististen ideoiden sovelluksia käytännössä.
Vaikka relativistiset vaikutukset ovat sinällään vähäpätöisiä tavallisessa elämässä, relativistisia ideoita esiintyy useilla aloilla perustieteestä siviili- ja sotilasteknologiaan .
Perushiukkaset
Suhde E = m c 2 on olennainen tutkittaessa subatomisia hiukkasia. Se määrittää hiukkasten luomiseen tai tyypin muuntamiseen tarvittavan energian ja hiukkasen tuhoutuessa vapautuvan energian . Esimerkiksi kaksi fotonia , joiden kummankin energia on E , voivat törmätä ja muodostaa kaksi hiukkasta, joiden massa on m = E / c 2 . Tämä parituotantoprosessi on yksi askel maailmankaikkeuden varhaisessa evoluutiossa , kuten big bang -mallissa kuvataan .
Hiukkaskiihdyttimet
Alkuainehiukkasten tuntemus tulee ensisijaisesti hiukkaskiihdyttimistä . Nämä koneet nostavat subatomisia hiukkasia, yleensä elektroneja tai protoneja , lähes valonnopeuteen . Kun nämä energiset luodit iskevät valittuihin kohteisiin, ne selvittävät kuinka subatomiset hiukkaset ovat vuorovaikutuksessa ja tuottavat usein uusia alkuainehiukkaslajeja.
Hiukkaskiihdyttimiä ei voitu suunnitella kunnolla ilman erityistä suhteellisuusteoriaa. Tyyppi, jota kutsutaan elektroniksi esimerkiksi synkrotroni , elektronit saavat energiaa kulkiessaan valtavan pyöreän kilparadan. Hädin tuskin alle valonnopeuden niiden massa on tuhansia kertoja suurempi kuin niiden lepomassa. Tämän seurauksena magneettikentän, jota käytetään elektronien pitämiseen ympyräradalla, on oltava tuhansia kertoja vahvempi kuin jos massa ei muuttuisi.
Fissio ja fuusio: pommit ja ydinprosessit
Energiaa vapautuu kahdessa eri ydinprosessissa. Sisäänydinfissio raskas ydin, kuten uraani , halkeaa kahdeksi kevyemmäksi ytimeksi; sisäänydinfuusio kaksi kevyttä ydintä yhdistyy raskaammaksi. Jokaisessa prosessissa lopullinen kokonaismassa on pienempi kuin lähtömassa. Ero näkyy energiana suhteessa E = Δ m c 2 , missä Δ m on massavaje .
Fissiota käytetään atomipommeissa ja reaktoreissa, jotka tuottavat sähköä siviili- ja sotilaskäyttöön. Vedyn fuusio heliumiksi on energianlähde tähtissä ja tarjoaa vetypommin voiman . Nyt on käynnissä ponnisteluja hallittavan vetyfuusion kehittämiseksi puhtaaksi, runsaaksi voimanlähteeksi.
Maailmanlaajuinen paikannusjärjestelmä GPS
Globaali paikannusjärjestelmä (GPS) perustuu relativistisiin periaatteisiin. GPS-vastaanotin määrittää sijaintinsa maan pinnalla käsittelemällä neljän tai useamman satelliitin radiosignaaleja. Etäisyys kuhunkin satelliittiin lasketaan valonnopeuden ja signaalin lähetyksen ja vastaanoton välisen aikaviiveen tulona. Maan gravitaatiokenttä ja satelliittien liike aiheuttavat kuitenkin aikalaajennusvaikutuksia, ja Maan pyörimisellä on myös relativistisia vaikutuksia . Siksi GPS-tekniikka sisältää relativistisia korjauksia, joiden avulla sijainnit voidaan laskea useiden senttimetrien tarkkuudella.
Kosmologia
Kosmologia , universumin rakennetta ja alkuperää tutkiva tutkimus, liittyy läheisesti painovoimaan, joka määrää kaiken aineen makroskooppisen käyttäytymisen. Yleisellä suhteellisuusteorialla on ollut rooli kosmologiassa Einsteinin ja Friedmannin varhaisista laskelmista lähtien. Siitä lähtien teoria on tarjonnut puitteet havainnointitulosten, kuten Hubblen vuonna 1929 tekemälle laajenevan maailmankaikkeuden löydökselle , sekä alkuräjähdyksen mallille , joka on yleisesti hyväksytty selitys maailmankaikkeuden syntymiselle.
Einsteinin kenttäyhtälöiden uusimmat ratkaisut riippuvat tietyistä parametreista , jotka luonnehtivat maailmankaikkeuden kohtaloa ja muotoa. Yksi onHubblen vakio , joka määrittää kuinka nopeasti maailmankaikkeus laajenee; toinen on aineen tiheys universumissa, joka määrää painovoiman voimakkuuden. Tietyn kriittisen tiheyden alapuolella painovoima olisi tarpeeksi heikko, jotta maailmankaikkeus laajenee ikuisesti, jolloin avaruutta olisi rajattomasti. Tämän arvon yläpuolella painovoima olisi tarpeeksi voimakas saamaan maailmankaikkeuden kutistumaan takaisin alkuperäiseen pienikokoiseen kokoonsa rajallisen laajenemisjakson jälkeen, jota kutsutaan ”suureksi crunchiksi”. Tässä tapauksessa tila olisi rajoitettu tai rajoitettu kuin pallon pinta. Nykyiset havaintokosmologian pyrkimykset keskittyvät Hubblen vakion ja kriittisen tiheyden tarkimpien mahdollisten arvojen mittaamiseen.
Suhteellisuusteoria, kvanttiteoria ja yhdistetyt teoriat
Kosmista käyttäytymistä suurimmassa mittakaavassa kuvaa yleinen suhteellisuusteoria. Käyttäytymistä subatomisella asteikolla kuvaakvanttimekaniikka , joka sai alkunsa saksalaisen fyysikon Max Planckin työstä vuonna 1900 ja käsittelee energiaa ja muita fysikaalisia määriä diskreeteissä yksiköissä, joita kutsutaan kvantteiksi . Fysiikan keskeinen tavoite on ollut yhdistää suhteellisuusteoria ja kvanttiteoria kattavaksi ”kaiken teoriaksi”, joka kuvaa kaikkia fysikaalisia ilmiöitä. Kvanttiteoria selittää sähkömagnetismin sekä vahvat ja heikot voimat, mutta jäljellä olevan painovoiman kvanttikuvausta ei ole saavutettu.
Kun Einstein kehitti suhteellisuusteorian, hän etsi tuloksetta yhtenäistä kenttäteoriaa tila- aikageometrialla, joka kattaisi kaikki perusvoimat. Muut teoreetikot ovat yrittäneet yhdistää yleisen suhteellisuusteorian kvanttiteoriaan, mutta nämä kaksi lähestymistapaa käsittelevät voimia pohjimmiltaan täysin eri tavoin. Kvanttiteoriassa voimat syntyvät tiettyjen alkuainehiukkasten vaihdosta, eivät aika-avaruuden muodosta. Lisäksi kvanttivaikutusten uskotaan aiheuttavan vakavaa aika-avaruuden vääristymistä erittäin pienessä mittakaavassa, jota kutsutaan Planckin pituudeksi, joka on paljon pienempi kuin alkuainehiukkasten koko. Tämä viittaa siihen, että kvanttipainovoimaa ei voida ymmärtää käsittelemättä aika-avaruutta ennenkuulumattomissa mittakaavassa.
Vaikka yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan välinen yhteys on edelleen vaikeasti havaittavissa , on edistytty jonkin verran kohti täysin yhtenäistä teoriaa. 1960-luvulla sähköheikon teoria tarjosi osittaisen yhdistämisen, mikä osoitti yhteisen perustan sähkömagnetismille ja heikkolle voimalle kvanttiteoriassa. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että supermerkkijonoteoria , jossa alkeishiukkasia ei esitetä matemaattisina pisteinä, vaan erittäin pieninä kielinä, jotka värähtelevät 10 tai useammassa ulottuvuudessa, on lupaus tukea täydellistä yhdistymistä, mukaan lukien gravitaatio. Kuitenkin, kunnes kokeelliset tulokset vahvistavat, supermerkkijonoteoria pysyy testaamattomana hypoteesina .
Suhteellisuusteorian älyllinen ja kulttuurinen vaikutus ja
Reaktiot yleisessä kulttuurissa.
Suhteellisuusteorian vaikutus ei ole rajoittunut tieteeseen. Erityinen suhteellisuusteoria nousi näyttämölle 1900-luvun alussa, ja yleinen suhteellisuusteoria tuli laajalti tunnetuksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen – aikakausina, jolloin taiteessa ja kirjallisuudessa määriteltiin uusi ”modernismin” herkkyys. Lisäksi vuoden 1919 auringonpimennyksen antama yleisen suhteellisuusteorian vahvistus sai laajaa julkisuutta. Einsteinin vuoden 1921 fysiikan Nobel-palkinto (joka myönnettiin hänen työstään valon fotoniluonteesta) sekä yleinen käsitys, jonka mukaan suhteellisuusteoria oli niin monimutkainen, että harvat pystyivät ymmärtämään sitä, muuttivat Einsteinin ja hänen teoriansa nopeasti kulttuurisiksi ikoneiksi.
Suhteellisuusteoriaa sovellettiin laajalti – ja sovellettiin myös väärin, pian niiden tulon jälkeen. Jotkut ajattelijat tulkitsivat teorian tarkoittavan yksinkertaisesti, että kaikki asiat ovat suhteellisia, ja he käyttivät tätä käsitettä fysiikasta kaukana olevilla areenoilla . Espanjalainen humanistifilosofi ja esseistiJosé Ortega y Gasset esimerkiksi kirjoitti teoksessaan The Modern Theme (1923),
Einsteinin teoria on ihmeellinen todiste kaikkien mahdollisten näkökulmien harmonisesta moninaisuudesta. Jos ajatus ulotetaan moraaliin ja estetiikkaan , tulemme kokemaan historian ja elämän uudella tavalla.
Einsteinin ajattelun vallankumoukselliseen puoleen tarttui myös amerikkalainen taidekriitikko Thomas Craven , joka vuonna 1921 vertasi klassisen ja modernin taiteen välistä eroa newtonilaisten ja einsteinilaisten ajatusten välillä .
Jotkut näkivät erityisiä suhteita suhteellisuusteorian ja taiteen välillä ajatuksesta neliulotteisesta aika-avaruuden jatkumosta . 1800-luvulla geometrian kehitys johti yleiseen kiinnostukseen neljättä tilaulottuvuutta kohtaan, jonka kuviteltiin olevan jollain tavalla suorassa kulmassa kaikkiin kolmeen tavanomaiseen pituuden, leveyden ja korkeuden ulottuvuuteen nähden. Edwin Abbottin Flatland (1884) oli ensimmäinen suosittu esitys näistä ideoista. Muut seuranneet fantasiateokset puhuivat neljännestä ulottuvuudesta tavallisesta olemassaolosta poikkeavana areenana.
Einsteinin neliulotteinen universumi , jossa on kolme avaruudellista ulottuvuutta ja yksi aikaulottuvuus, eroaa käsitteellisesti neljästä tilaulotteisuudesta. Mutta kaksinkertainen neliulotteinen maailma sekoittui 1900-luvun uuden taiteen tulkinnassa. AikaisinPablo Picasson kubistiset teokset, jotka kuvasivat samanaikaisesti aiheensa kaikkia puolia, yhdistettiin ajatukseen avaruuden korkeammista ulottuvuuksista, joita jotkut kirjoittajat yrittivät yhdistää suhteellisuusteoriaan. Esimerkiksi vuonna 1949 taidehistorioitsija Paul LaPorte kirjoitti, että ”[C]ubismin luoma uusi kuvakieli on tyydyttävästi selitettävissä soveltamalla siihen käsitettä aika-avaruus”. Einstein erityisesti hylkäsi tämän näkemyksen sanoen: ”Tällä uudella taiteellisella ”kielellä” ei ole mitään yhteistä suhteellisuusteorian kanssa.” Siitä huolimatta jotkut taiteilijat tutkivat Einsteinin ideoita. Esimerkiksi 1920-luvun uudessa Neuvostoliitossa runoilija ja kuvittaja Vladimir Majakovski , taiteen perustaja.liike nimeltä Russian Futurism tai Suprematism palkkasi asiantuntijan selittämään hänelle suhteellisuutta.
Laaja yleinen kiinnostus suhteellisuusteoriaa kohtaan heijastui kirjojen määrässä, jotka kirjoitettiin selventämään aihetta ei-asiantuntijoille. Einsteinin suosittu näyttely erityisestä ja yleisestä suhteellisuusteoriasta ilmestyi lähes välittömästi, vuonna 1916, ja hänen artikkelinsa aika-avaruudesta ilmestyi Encyclopædia Britannican 13. painoksessa vuonna 1926. Muut tiedemiehet, kuten venäläinen matemaatikko Aleksandr Friedmann ja brittiläinen tähtitieteilijä Arthur Eddington , kirjoitti suosittuja kirjoja aiheesta 1920-luvulla. Tällaisia kirjoja ilmestyi edelleen vuosikymmeniä myöhemmin.
Kun suhteellisuusteoria julkistettiin ensimmäisen kerran, yleisö oli tyypillisesti hämmästynyt sen monimutkaisuudesta, perusteltu vastaus yleisen suhteellisuusteorian monimutkaiseen matematiikkaan. Mutta teorian abstrakti, ei-viskeraalinen luonne aiheutti myös reaktioita sen ilmeistä tervettä järkeä vastaan. Näihin reaktioihin sisältyi poliittinen pohjavire; Joillakin tahoilla pidettiin epädemokraattisena esittää tai tukea teoriaa, jota tavallinen ihminen ei voinut heti ymmärtää.
Nykykäytössä yleinen kulttuuri on hyväksynyt suhteellisuusteorian ideat – valoa nopeamman matkan mahdottomuus, E = m c 2 , aikadilataatio ja kaksoisparadoksi , laajeneva maailmankaikkeus sekä mustat aukot ja madonreiät – siihen pisteeseen, jossa ne tunnistetaan välittömästi tiedotusvälineissä ja tarjoavat juonen välineitä tieteiskirjallisille teoksille . Jotkut näistä ajatuksista ovat saaneet merkityksen tiukasti tieteellisten ideoidensa lisäksi; esimerkiksi yritysmaailmassa ”musta aukko” voi tarkoittaa peruuttamatonta taloudellista valumista.
Jokos olet kaivellut pyytämäni linkit jotka tukevat noita hyvin omituisia todistamattomia väitteitäsi, siis kaivellut ne linkit joita pyysin, vai tuuliko se vain niitä sormiasi heiluttaa siinä näppäimistöllä?
Ilmoita asiaton viesti
Lisähuomautuksena mainittakoon vielä, että Einsteinin teoriat ovat vaikuttaneet syvällisesti myös filosofiaan.
Filosofisia pohdintoja
Vuonna 1925 brittiläinen filosofi Bertrand Russell ehdotti suhteellisuusteorian ABC:ssä , että Einsteinin työ johtaisi uusiin filosofisiin käsitteisiin. Suhteellisuusteorialla on todellakin ollut suuri vaikutus filosofiaan, ja se on valaisenut joitain antiikin kreikkalaisilta peräisin olevia kysymyksiä. Ajatus eetteristä , jota vedettiin 1800-luvun lopulla kuljettamaan valoaaltoja , juontaa juurensa Aristoteleelle . Hän jakoi maailman maahan, ilmaan, tuleen ja veteen, ja eetteri (eetteri) oli viidentenä elementtinä, joka edustaa puhdasta taivaallista palloa . Michelson-Morley- kokeiluja suhteellisuusteoria eliminoi tämän idean viimeisetkin jäännökset.
Suhteellisuusteoria muutti myös merkityksengeometria sellaisena kuin se kehitettiin teoksessa Euclid ’s Elements ( n. 300 EAA .). Eukleideen järjestelmä perustui muun muassa aksioomaan ”suora viiva on lyhin etäisyys kahden pisteen välillä”, mikä vaikutti itsestään selvältä. Myös suorilla viivoilla oli erityinen rooli Euklidesin optiikassa valonsäteiden seuramina poluina. Filosofeille, kuten saksalaiselle Immanuel Kantille , Eukleideen suoraviivainen aksiooma edusti syvää totuuden tasoa. Mutta yleinen suhteellisuusteoria mahdollistaa avaruuden tieteellisen tarkastelun kuten minkä tahansa muun fyysisen suuren – eli Eukleideen lähtökohtien tutkimisen . Se on nyt tiedossaaika-avaruus on kaareva lähellä tähtiä; siellä ei ole suoria viivoja, ja valo seuraa kaarevaa geodetiikkaa. Kuten Newtonin painovoimalaki , Euklidesin geometria kuvaa oikein todellisuutta tietyissä olosuhteissa, mutta sen aksioomit eivät ole ehdottoman perustavanlaatuisia ja universaaleja, sillä kosmos sisältää myös ei-euklidisia geometrioita .
Einsteinin suhteellisuusteoria on yksi merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista tieteellisistä teorioista, kun otetaan huomioon sen tieteellinen laajuus, ihmisten todellisuusnäkemyksen uudelleenmuokkaus, kyky kuvata koko maailmankaikkeutta ja vaikutus tieteen ulkopuolella.
Ei muuta lisättävää.
Ilmoita asiaton viesti
”Einsteinin suhteellisuusteoria selittää parhaiten kappaleiden ja jopa valon liikkeet vaihtelevassa energia meressä, jota avaruudeksikin kutsutaan.”
Sinulla ja monella muulla on täysin virheellinen mielikuva avaruudesta.
Energiameri on avaruudessa
Se ei ole avaruutta.
Avaruudessa liikkuu joka suunnasta joka suuntaan energiameriä jotka muuttuvat avaruudessa.
Äkä sekoita niitä avaruuteen.
Jos se liikkuu avaruudessa, se ei ole avaruutta.
Fakta on on tämä.
Too much for you 🤔
🙂
Ilmoita asiaton viesti
On toki täysin mahdollista että kenelläkään ei ole lainkaan ”oikeaa” kuvaa yhtään mistään, eikä se minua jännitä yhtään. Kuitenkin satelliitit, planeetat ja tähdet liikkuvat täysin ymmärrettävästi. Se on mielenkiintoista ja huomionarvoista.
Pieni kertaus avaruudesta.
Gravitaation aiheuttama kuoppa avaruudessa syntyy, kun avaruuteen ilmestyy massiivinen objekti, kuten tähti tai galaksi. Tämä massiivinen objekti aiheuttaa gravitaation, joka taittaa avaruutta ja aiheuttaa siinä kuopan. Kun avaruus taittuu, se pakottaa muut avaruudessa olevat objektit liikkumaan kohti massiivista objektia. Tämä johtaa siihen, että avaruudessa olevat objektit saattavat joutua kiertämään massiivista objektia ja aiheuttamaan gravitaation aiheuttaman kuopan avaruudessa.
Tyhjällä avaruudella itsessään ei ole fyysisesti minkäänlaisia ominaisuuksia, klassisesti ajateltuna. Siitä on kyllä etsitty pikseleitä, mutta vielä ei ainakaan ole laitteita jotka havaitsisivat sellaisia. Mut se on sitten eri tarina. Sen sijaan avaruudessa on olemassa gravitaation aiheuttamia kenttiä, joka määrittävät kappaleiden liikkeen. Tähtien ja muiden kappaleiden läsnäolo avaruudessa aiheuttaa myös muutoksia avaruuden gravitaatiokenttään, mutta ne ovat vain väliaikaisia ja ne häviävät kun kappaleet poistuvat avaruudesta.
Sen sijaan avaruus kyllä laajenee, metrisesti. Kuitenkaan se ei laajene johonkin erityiseen paikkaan, koska avaruus on nykytiedon mukaan ääretön. Richard Muller
Professori Physics UC Berkeley, kirjoittaja ”Physics for Future Presidents” kertoo tästä mysteeristä lisää seuraavassa linkissä – https://qr.ae/prK6n1
Odotan edelleenkin niitä linkkejä tutkimuksiin ja havaintoihin jotka vahvistavat nämä tavan omituiset väitteesi. Ilman niitä et voi mitenkään jatkaa perusteettomien juttujesi levittämistä, koska ilman perusteltuja perusteita sinulla ei ole olemassa auktoriteettia väittää jotain olematonta olevaksi. Sellaista toimintaa kutsutaan puhtaasti häiriköinniksi ja miksei, vaikkapa toisten ihmisten ajan varastamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tutkijoilla on mielinmäärin havaintoja siitä että valon liikerata on kaareutunut Auringon ohituksen yhteydessä.
Mielinmäärin havaintoja siitä että valon liikerata on kaareutunut galaksien ohituksen yhteydessä.
Mielinmäärin havaintoja siitä että valo on punasiirtynyt matkansa aikana jne jne.
Kaikki nämä havainnot ovat todisteita sille että kaikki valot laajenevat ja vuorovaikuttavat keskenään.
Ne eivät todista millään tavalla sitä että avaruus muka kaareutuisi tai laajenisi.
🙂
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että valoa laajenee eli sen aallonpituus kasvaa kun se matkustaa avaruudessa. Alkypärähdyksen valo, eli vanhin havaittava valo on nykyään jo alueella, so. mikroaaltosäteilyä, Tätä kutsutaan valon laajenemiseksi.
Valo vuorovaikuttaa myös muiden kappaleiden ja kenttien kanssa, esimerkiksi gravitaatiokentän kanssa. Valon vuorovaikutusta muiden kappaleiden ja kenttien kanssa kutsutaan valon taipumiseksi. Siten kuin tässä on ollut juttua.
Valo ei jotenkin työnnä toista valoa avaruudessa tai vuorovaikuta jonkun miten se oli, ränsistyneen valon kanssa.. Eikä valon ei tarvitse työntää mitään, sillä se ei ole materiaa ja siksi se ei voi käyttää voimaa fyysisten esineiden liikuttamiseen. Jotain avaruuspurjeita on kehitelty, mut se on eri asia eikä liity sun päiväuniesi vuorovaikutuksiin.
Odotan edelleen niitä mielinmäärin linkkejä jotka tukevat vahvasti keksimiäsi ”faktoja”, kai niitä nyt löytyy edes yksi?
Ilmoita asiaton viesti
Valo räjäyttää maalin seinästä.
Maali on ainetta.
Tutki maalattuja taloja ja mieti mille seinälle Auringosta pääsee työntymään valoa kauan aikaa ja mille vähän aikaa.
🤔
Ilmoita asiaton viesti
Tämäkö on nyt sitä sun tieteellistä tutkimusta, eipä kyllä isommin vakuuta Olen kyllä joo, olen poistanut maalia vanhojen talojen ulkoseinistä lämpösäteilyn avulla. Hyvin lähtee, kerran meinas palaa koko tölli.
Aurinkoisella seinällä varsinkin lämoötilan vaihtelu voi olla jopa 100C astetta vuoden huipuista. Nykymaalit eivät siinä kurmuutuksessa tahdo oikein pysyä, vaikka ei siinä nyt sentään mitään räjähdystä tapahdu, miten keksitkin tuollaista?!
Linkit, missä on ne sun linkit ?
Ilmoita asiaton viesti
”Kerro mihin se perustuu.”
Gravitaatio se on
Ilmoita asiaton viesti
Erimielisyys näyttää koskevan sitä, että Savorisella on kuvitelma avaruudesta, joka ei itsessään ole mitään. Me muut ajattelemme, Rajalan sanoin, että ”jokainen olemassaolo on kolmikko muodossa, tila, massa ja aika”.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin.
Ensin pitää ymmärtää mitä avaruus on ja mitä se ei ole.
Vain luuserit selittävät havaintoja avaruuden avulla.
Kun eivät ole oivaltaneet millaista avaruudessa liikkuva ja avaruudessa muuttuva aine oikeasti on.
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Avaruus on ääretön 3 D tila joka ON ei yhtään mitään. Tietysti.
Maapallo koostuu erillisistä laajenevista atomien ytimistä jotka liikkuvat avaruudessa suhteessa toisiinsa.
Erillisten avaruudessa laajenevien atomien ytimien liike avaruudessa suhteessa toisiinsa mahdollistaa muutoksen.
Avaruus itsessään ei omaa mitään samanlaisia ominaisuuksia kuin avaruudessa liikkuva ja avaruudessa muuttuva laajeneva aine.
Avaruus ei vaikuta avaruudessa tapahtuviin tapahtumiin.
Jos tätä ei pysty ymmärtämään ja hahmottamaan, ei koskaan omaa mahdollisuutta kehittää fysiikan kaiken teoriaa.
Silloin on tuomittu ikuiseen umpikujaan josta ei ole ulospääsyä.
Joko yrität ymmärtää totuuden avaruudesta tai sitten jatkat matkaasi kohti lopullista umpikujaa.
Einstein avasi fysiikan Pandoran lippaan kun nosti hatustaan kaareutuvan avaruuden käsitteen.
Nyt näitä hocus pocus avaruuksia on nosteltu hatusta tiheään tahtiin. On laajenevaa, poreilevaa, aaltoilevaa, kiertyvää ja mitä kaikkia hocus pocus avaruuksia.
Niin, ja näitä hocus pocus ylimääräisiä tilaulottuvuuksia.
Eikä siinä kaikki. Kun havainnot todistivat Einsteinin olevan väärässä myös matemaattisesti, tempaisivat fyysikot hatustaan pimeitä jumalia.
On pimeää ainetta joka on erilaista kuin tieteellisesti havaittavissa ja rekisteröitävissä oleva aine, mutta omaa silti samanlaisen selittämättömän kyvyn vetää havaittavaa ainetta puoleensa kuin havaittava aine.
Ja sitten on vielä toinen pimeä jumala. Tämä pimeä energia joka jotenkin jotenkin saa jotenkin jotenkin laajenevan avaruuden laajenemaan jotenkin jotenkin kiihtyvällä vauhdilla.
Teillä on täysin mielipuolinen spaghettihirviö käsissänne muka teoriana joka selittää miten maailmankaikkeus muka toimii.
Ei se selitä yhtään mitään loogisesti. Tämä on fakta. Olette vain antaneet aivopestä itsenne uskomaan näihin hocus pocus käsitteisiin.
Herätkää pahvit.
🙂
Ilmoita asiaton viesti
En ymmärrä itkuasi, mutta tämän seuraava vaatii nyt selvästikin lisäselvitystä —
”Kun havainnot todistivat Einsteinin olevan väärässä myös matemaattisesti, tempaisivat fyysikot hatustaan pimeitä jumalia”
Voit nyt tässä todistaa tuon väitteesi julkisesti mikä havainto todistaa Einsteinin olevan matemaattisesti väärässä.
Jos ja kun et takuulla voi, ei noihin muihinkaan ufojuttuihisi voi kukaan suhtautua pätkän vertaa älyllisesti.
Linkit, missä ne luuraa?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, galaksien ulkokehien tähdet liikkuvat aivan liian nopeasti.
Jos tähdet galakseissa jotenkin jotenkin saisivat avaruuden jotenkin jotenkin montulle, olisi tuo kuoppa avaruudessa aivan liian loiva.
Einsteinin matematiikan mukaan galaksien ulkokehillä liikkuvien tähtien olisi pitänyt sinkoutua ulos galakseista.
Fyysikot ja kosmologit halusivat kuitenkin pitää kiinni Einsteinin virheellisestä matematiikasta niin paljon että tempaisivat hatustaan uuden käsitteen jota alkoivat kutsumaan pimeäksi aineeksi.
Viitsi tähän itsestään selvään asiaan linkkejä sinulle etsiä.
Googlaa Dark Matter.
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän kyllä mainitut voimat joita ei vielä hyvin tunneta. 96,4 prosenntia kaikesta on jotain joka vaikuttaa myös galaksien käyttäytymiseen. Ihan vanhaa tietoa ei mitään uutta.
Mutta noita sinun tarnoitadi tukevia linkkejä tutkimuksiin, niitä tässä nyt kaipaillaan. Ei vaan näy, miksiköhän?
Ilmoita asiaton viesti
https://mindmatters.ai/2022/12/james-webb-space-telescope-shows-big-bang-didnt-happen-wait-2/
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Hoh hoijaa …. Savorinen ei osaa laskea edes pallon tilavuutta. 🙁
Ilmoita asiaton viesti