Savorinen käy läpi elo ja syyskuun linjautumat jotka ovat pitäneet ja pitänevät sään lämpimänä
Eli Maapallo oli tosiaan ensimmäisen kerran pitkästä aikaa kahden planeetan välisellä alueella 18.8.2024. Venuksen ja Saturnuksen. Edellinen kerta oli edellisen vuoden loppupuolella.
14.8.2024 oli jo melko suora linjautuma jossa Jupiter, Mars ja Maapallo linjautuivat.
18.8.2024 Maapallo siis oli Venuksen ja Saturnuksen välisellä alueella.
20.8.2024 vielä linjautuma jossa Maapallo oli Venuksen ja Neptunuksen välisellä alueella
Ja miten nämä linjautumat siis aktivoivat Maapalloa sisältä käsin. Mitä suorempi linjautuma sitä voimakkaammin.
No, fyysikot eivät ymmärrä että atomeitten ytimissä on avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueita jotka kierrättävät avaruuteen hajaantuvaa energiaa ja työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.
Näin voidaan todeta että atomeitten ytimet laajenevat ja kierrättävät laajenevaa pimeää energiaa josta syntyy rekisteröitävässä olevia elektroneja ja fotoneita jotka myös laajenevat eli koostuvat tästä avaruuteen hajaantuvasta energiasta.
Ja kun laajenevien valojen aallot ovat meille rekisteröimätöntä avaruuteen hajaantuvaa pimeää energiaa, niin tämä laajeneva pimeä energia aktivoituu linjautumien aikana ja näin sitä törmää laajenevan Maapallon laajeneviin atomeitten ytimiin normaalia enemmän linjautumien aikana.
Näin Maapallo saa sisälleen lisäenergiaa joka myös vapauttaa laajenevan Maapallon keskustasta avaruuteen hajaantuvaa energiaa jota työntyy ulos laajenevasta Maapallosta viiveellä.
Kyse on vaan siitä mikä alue laajenevan Maapallon keskustasta milloinkin aktivoituu voimakkaimmin ja mistä tätä lämpöä tulee viiveellä ulos enemmän ja mistä vähemmän.
By the way. Maapallon keskustaan pysähtyy myös ihan uutta ainetta jota Maapallon sisälle työntyy rekisteröimättömämä pimeänä laajenevana aineena erillisinä laajenevina tihentyminä ja törmäyksissä Maapallon laajenevien atomeitten ytimien kanssa, mämä tihentymät laajenevat uudeksi havaittavaksi aineeksi.
Uusi kiinteä laajeneva aine jää laajenevan Maapallon keskustaan ja aikojen saatossa mantereet ovat repeytyneet irti toisistansa tämän takia.
Laajenevat kaasu ja vesimolekyylit työntyvät ulos laajenevasta Maapallosta ja usein voimakkaina virtauksina jotka saavat aikaan mantereilla tornadoja ja merialueilla hirmumyrskyjä.
Linjautumat Aurinkokunnassa voimistavat näitä tornadoja ja hirmumyrskyjä.
Vastaavasti maasuuntaiset Auringonpurkaukset voivat hajoittaa näitä virtauksia jotka ovat työntymässä kohti Maapallon pintaa ja se saa myrskyt heikkenemään ja hajoamaan nopeammin.
On olemassa selkeää näyttöä myös sille että silloin kun Aurinko on aktiivinen, niin myös se lämmittää Maapallon ilmastoa kokonaisuutena.
Jos Auringonpilkkuja ei ole juuri ollenkaan kymmeniin vuosiin, niin sitten ilmasto viilenee.
Näin esim. Maunderin minimin aikana 1645 – 1715, jolloin mm. Thamesjoki oli jäätynyt joka talvi.
Suomessakin useita nälkävuosia näiden vuosien aikana joska kylmä.
Maasuuntaisista Auringonpurkauksista vielä sen verran että ne pystyvät hajoittamaan napa-alueiden kautta ulos tulevia kaasun ja vesimolekyylien virtauksia ja kun napa-pyörre hajoaa, niin kylmää ilmaa pääsee valumaan kohti päiväntasaajaa.
Vastaavasti lämmintä ilmaa pääsee työntymään joiltakin alueilta kohti napa-aluetta ja näin esim. Suomessa voi olla ajankohtaan nähden paljon lämpimämpää tai paljon kylmempää, riippuen siitä miltä alueilta kylmää ilmaa on päässyt valumaan kohti päiväntasaajaa.
Koska kaikki kaasuplaneetat ovat edelleen ryhmittyneet samalle puolelle Aurinkokuntaa ja niiden vaikutus on ollut vuodesta 2019 lähtien loppuvuodesta, niin eipä ihme että esim. täällä Suomessa on ollut lämpimät syksyt ja kylmät keväät.
2023 marraskuussa lämmin jakso muuttui nopeasti kylmäksi kun napapyörre hajosi. Siinä oli silloin useampi voimakas maasuuntainen purkaus joilla oletan olleen näppinsä pelissä siinä että pohjoinen napa-pyörre ainakin hajosi.
Ja sitten syyskuun linjautumiin.
Ensimmäinen iso aktivoituminen oli eilen 8.9.2024. Silloin Maapallo oli Auringon ja Saturnuksen välisellä alueella.
Maapallon ja Saturnuksen linjautuma meni kuitenkin selkeästi Auringon yläpuolelta. Mutta kyllä tämäkin linjautuma aktivoi Maapalloa sisältä käsin.
Tiedossa on siis lisää rankkasateita ja tulvia. Näitähän aika ajoin esiintyy siellä sun täällä Maapallolla ja oletan että nämä linjautumat näyttelevät niissä omaa rooliaan.
Ja tämä siis sen takia että linjautumien aikana Maapallon sisäinen paine kasvaa ja Maapallosta työntyy ulos vesimolekyylejä ja viiveellä vettä myös alas. Ok.
8.9.2024 Maapallo oli siis Auringon ja Saturnuksen välisellä alueella.
20.9.2024 Maapallo tulee olemaan Auringon ja Neptunuksen välisellä alueella.
Eli neljästä isosta aktivoitumisesta kaksi on nyt syyskuussa.
Uranuksen ja Jupiterin aikutukset osuvat marraskuun puoleen väliin ja joulukuun alkupuolelle. Niistä myöhemmin lisää.
17.9.2024 on erikoisen suora linjautuma jossa Saturnus, Kuu ja Maapallo tällä erityisen suoralla linjalla.
Vastaava erityisen suora linjautuma heti seuraavana päivänä 18.9.2024, jolloin Neptunus, Kuu ja Maapallo linjautuvat.
Sattumoisin Maapallo on 18.9.2024 vielä Merkuriuksen ja Saturnuksen välisellä alueella.
Ja näiden 17 ja 18.9 linjautumien jälkeen tämä loppuvuoden toinen iso aktivoituminen, jossa Maapallo siis on Auringon ja Neptunuksen välisellä alueella.
By the way, 18.9.2024 on vielä täysikuu. Ja kun Merkurius lymyilee vielä Auringon taustalla, niin tästä kolmen päivän linjautumasessiosta on tulossa erittäin huolestuttava.
Esim. potentiaalia isoille tornadohässäköille on olemassa.
Jos hirmumyrskyjä liikenteessä, niin niille on tarjolla voimistavaa energiaa yllinkyllin.
Seurataan tilannetta.
Ja huomioidaan ne maasuuntaiset Auringonpurkaukset.
Savorinen Jukka
🙂
Koko syksyn Linjautumat ja Pimeyden Ilmiöt 2024.
(Virallisesti tarkastettu versio 20024)
Syyskuun linjautumat, jotka ovat pitäneet säät kuumina, liittyvät merkittävästi fyysikoiden suureen ymmärtämättömyyteen. He eivät suostu ymmärtämään, että atomien ytimissä piileskelee avaruuteen hajaantuvia energian ruuhka-alueita. Näissä ruuhkissa energia on kuin newYorkin aamuruuhkassa, odottaen vuoroaan hajaantua avaruuden syvyyksiin.
Kun hetki koittaa, laajenevien valojen aallot, joita emme edes pysty rekisteröimään, astuvat taas areenalle. Nämä aallot edustavat pimiää energiaa, mutta eivät sunkaan mitään tavallista pimeyttä — ne ovat laajenevaa, täysin häikäilemätöntä pimeää energiaa, joka aktivoituu linjautumien aikana. Juuri silloin se päättää törmätä laajenevan Maapallon atomiytimiin yhtä äkillisesti kuin jäätelöauto, joka heittäytyy junan eteen.
Seuraus on välitön: laajeneva aine pakkautuu Maapallon ytimeen kuin vanhan torimyyjän kärry, joka on täynnä myymättömiä kurkkuja. Ajan myötä tämä uusi kiinteä aine alkaa venyttää maankuorta kuin liian tiukkoja sukkia. Mantereet erkaantuvat toisistaan kuin naapurukset, jotka eivät enää jaksa kinata siitä, kummalla on paremmat grillimakkarat.
Samaan aikaan hirmumyrskyt, nuo vanhat kelmit, pörräävät taivaalla kuin liikenteessä kaahaavat skuutit. Voimistavaa energiaa on niille tarjolla yllin kyllin, sillä näissä linjautumien aiheuttamissa energian ruuhkissa ei mikään ole tavanomaista. Tulvia on joka kulmalla kuin tolppia ostoskeskuksen parkkipaikalla.
Rankkasateet seuraavat perässä kuin syksyn lehdet, valuen alas katuja pitkin ja muodostaen jokia, jotka eivät tiedä, mihin ovat menossa. Eivätkä tiedä fyysikotkaan, mutta ei se heitä haittaa – he ovat edelleen jumissa ruuhka-alueella, ihmetellen, miten kaikki hajaantuikin näin hurjasti.
Fyysikot yrittivät saada otteen todellisuudesta, mutta heidän laskelmiensa mukaan atomiytimissä oleva avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alue alkoi käyttäytyä kuin jättimäinen energiaspagetti, joka kiertyi solmuun itsensä kanssa. Solmu paisui kuin ilmapallo, joka yhtäkkiä puhkeaa, mutta sen sijaan, että se olisi puhjennut, se muuttui jättiläismäiseksi tuulipussiksi, joka imaisi mukaansa kaiken, mitä kohtasi – sähköjohtoja, puita, muutaman eksyneen koiran ja muutaman myöhästyneen bussin.
Laajenevat valot muuttuivat värikkäiksi serpentiineiksi, jotka tanssivat taivaalla kuin villiintyneet kääpiöt karnevaalissa. Tiedemiehet seisoivat avuttomina katsomassa, kun taivas muuttui kaleidoskoopiksi – laajeneva pimeä energia pyörähti hurjaan tanssiin, törmäillen Maapallon laajeneviin atomeihin kuin diskon tanssilattialla olevat laaserit. Koko maailma tuntui hetkessä sulautuvan yhdeksi suureksi, liikkeessä olevaksi energiapatjaksi, joka venyi ja paukkui kuin pingispallo mikrouunissa.
Samaan aikaan Maapallon uloin kuori alkoi reagoida tähän ilotulitukseen. Mannerlaatat eivät enää liikkuneet rauhallisesti – ne loikkivat, pomppivat ja kierivät ympäriinsä kuin karkuun lähteneet marakatit. Koko Afrikka irtaantui ja alkoi ajelehtia kohti Etelämannerta kuin jättimäinen jäälautta, ja Pohjois-Amerikka nousi ilmaan hitaasti kuin kuumailmapallo, venäjä oli kadonnut. Ihmiset juoksivat kaduilla yrittäen paeta, mutta heidän juoksuaskeleensa muuttuivat hyppiviksi, sillä gravitaatiokaan ei enää toiminut kuten ennen vanhaan.
Ja ne hirmumyrskyt! Niistä oli tullut jättiläismäisiä energiapyörteitä, jotka imivät taivaalta pilviä, lentokoneita ja satunnaisia, ihan mitä vaan. Ne repivät kaupunkeja irti maasta kuin legopalikoita ja veivät mukanaan kokonaisia maanosia, joita pyöri taivaalla kuin karusellissa. Energiaa oli tarjolla niin paljon, että hirmumyrskyt kasvoivat moninkertaisiksi – ja samalla ne alkoivat törmäillä toisiinsa, synnyttäen yhä uusia ilmiöitä: tulitornadoja, jääpyörteitä ja ilmaan nousevia tulvavesipyörremyrskyjä sekä sellaisia joita sanat eivät riitä kertomaan.
Lopulta tulvia alkoi sataa ylöspäin. Vesi ei enää voinut pysyä alhaalla, vaan se päätti kääntää kurssinsa ja alkaa virrata taivasta kohti kuin seonnut lohikäärme. Tiedemiehet yrittivät kirjata tämän kaiken muistiin, mutta kynät liukenivat heidän käsistään pimeän energian vaikutuksesta ja muuttuivat hetkessä siniseksi savuksi. Ajan ja tilan käsitteet katosivat, eikä kukaan enää tiennyt, mikä oli ylös, mikä alas – eivätkä he enää välittäneet.
Kaikki päättyi siihen, että Maapallo paisui valtavaksi värikkääksi energiakuplaksi, joka pyöri ja laajeni, kunnes se yhtäkkiä kutistui takaisin kuin ilmapallo, joka päästetään tyhjäksi. Ja juuri ennen kuin kaikki katosi vihon viimeiseen singulariteettiin, joku ehti kysyä: ”Missä vaiheessa tämä kaikki alkoi, ja oliko sillä mitään väliä?”
(Maapallon muinaisarkistot 7§ 500•:sivu 7536 osa 2.1)
Ilmoita asiaton viesti