Savorinen on selvittänyt minkä takia Maapallo lämpeni kaksi kertaa 1900 luvulla.
Auringolla on havaittu lyhyt noin 330 päivän pituinen sykli.
”Our sun is constantly changing. It goes through cycles of activity – swinging between times of relative calm and times when frequent explosions on its surface can fling light, particles and energy out into space. This activity cycle peaks approximately every 11 years. New research shows evidence of a shorter time cycle as well, with activity waxing and waning over the course of about 330 days.”
https://www.nasa.gov/mission_pages/goddard/sunearth/news/seasonal-year-long-cycles-seen-on-the-sun
”
The scientists note that the changes in the magnetic field in the bands gives rise to a 330-day activity cycle on the sun that is observable but has often been downplayed and overlooked when trying to seek the cause of the sun’s longer, 11-year cycle.
”People have not paid much attention to this nearly-annual cycle,” said McIntosh. ”But it’s such a driver of space weather that we really do need to focus on it. Cycles over this time frame are observed in all sorts of output from the sun: the sun’s radiance, the solar wind, solar flares, CMEs.””
Mielenkiintoista lukea miten fyysikot epätoivoisesti yrittävät selittää tuota lyhyttä sykliä pelkästään Auringon sisäisillä prosesseilla.
Varsinkin kun on ilmiselvää että kiviplaneetat syklittävät Auringon lyhyttä sykliä ja kaasuplaneetat Auringon pidempää noin 11 vuoden sykliä. Näin selittyvät myös pitkät kymmeniä vuosia kestävät pitkät pilkuttomat jaksot.
Minä en usko että kappaleet muka jotenkin jotenkin vetäisivät toisiansa puoleensa.
Atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät kaikkien muiden laajenevien atomien ytimien kanssa laajenevaa pimeää energiaa / työntävää voimaa.
Tosin laajenevan Maapallon laajenevat atomien ytimet eivät pysty kierrättämään tuota laajenevaa pimeää työntävää voimaa kaikkien Auringon laajenevien atomien ytimien kanssa. Juuri sen takia Auringolla on tuo havaittu about 330 päivän syklinsä.
Laajenevan Maapallon jokaisesta laajenevasta atomin ytimestä työntyy kohti laajenevaa Aurinkoa laajenevaa pimeää energiaa / työntävää voimaa erillisinä laajenevina tihentyminä.
Mitä syvemmälle laajenevan Auringon sisälle nämä erilliset laajenevat tihentymät työntyvät, sitä nopeammin ne siellä laajenevat sitä mukaa kuin Auringon laajenevista atomien ytimistä työntyy niiden sisälle laajenevaa työntävää voimaa joka voimistaa niiden sisäistä painetta ja näin niiden laajeneminen voimistuu.
Nopeamman laajenemisen takia niiden sisälle työntyy aikaisempaa enemmän Auringon atomien ytimistä peräisin olevaa energiaa / työntävää voimaa jne jne.
Lopulta tietyssä syvyydessä näitä laajenevasta Maapallosta peräisin olevia laajenevia tihentymiä alkaa törmäilemään normaalia enemmän Auringon laajeneviin atomien ytimiin ja näin tuossa syvyydessä oleva laajeneva aine alkaa laajenemaan normaalia voimakkaammin.
Ja tämä nopeammin laajenevan aineen työntymään kohti laajenevan Auringon pintaa.
Sama kaikkien kiviplaneettojen toimesta. Nyt pitää vielä ymmärtää että matkallaan Auringon pinnalle nuo nopeammin laajenevat ainekuplat yhdistyvät kuten shamppanjan kuplat ja sitä kautta näitä Auringon pinnallisia myrskyjä havaitaan noin 340 päivän välein normaalia enemmän.
Kiviplaneetat vaikuttavat Auringon sisällä eri syvyyksissä ja oleellista on myös huomioida se että aika ajoin nämä työntävää voimaa välittävät laajenevat tihentymät kohtaavat toisiansa vastapalloon, työntyen toistensa läpi ja sekin voimistaa niiden sisäistä painetta jne.
Eli aika ajoin kiviplaneetat ovat Auringon vastakkaisilla puolilla jne, you know. Or maybe not.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse on vuorovesi-ilmiöstä jonka avaruudessa laajenevat planeetat saavat aikaan avaruudessa laajenevan Auringon sisällä.
Yksinkertaisen kauniin loogista, vaikka itse kirjoitankin.
Pienen mittakaavan hiukkasten lämpölaajenemista. Ei mitään sen kummallisempaa.
Mutta voisivathan fyysikot yrittää selittää Auringon lyhyen noin 330 päivän syklin pelkästään Auringon sisäisillä prosesseilla.
Olisi erittäin mielenkiintoista lukea miten fyysikot yrittäisivät selittää tuo Auringon lyhyen noin 330 päivän syklin pelkästään Auringon sisäisillä prosesseilla.
🤔
Tästä päästäänkin siihen minkä takia Auringolla on pitkiä kymmenien vuosien pilkuttomia jaksoja.
Kaikessa yksinkertaisuudessa kaasuplaneetat ovat aika ajoin samalla puolella Aurinkoa ja silloin syvällä Auringon sisällä ei tapahdu kaasuplaneetoista peräisin olevien laajenevien tihentymien kohtaamisia vastapalloon jne jne.
Tässä Neptunus ja Uranus ovat isossa roolissa.
Pitkät pilkuttomat jaksothan kestävät jopa 70 – 90 vuotta kuten esim. Maunderin minimi 1645 – 1715
Wolffin minimi 1280 – 1350
Spörerin minimi 1460 – 1540
Maunderin minimi 1645 – 1715
Daltonin minimi 1790 – 1830
Huomaa miten Neptunus on isossa roolissa about 165 vuoden kierrosajallaan Auringon ympäri.
Wolffin minimi 1320 + Neptunuksen kierrosaika Auringon ympäri 165 = 1485 = Spörer
Spörer 1485 + 165 = 1650 = Maunder
Maunder 1650 + 165 = 1815 = Dalton
Dalton 1815 + 165 = 1980 = Savorisen erikoinen eli ei pilkutonta jaksoa koska oman galaksimme kaksi viimeisintä supernovaa vuosilta 1572 ja 1604.
1900 luvulla olisi voinut odottaa pitkää pilkutonta jaksoa joka olisi viilentänyt Maapalloa, mutta Auringonpilkkuja oli 1900 luvulla säännöllisesti. Se taas lämmitti ilmastoa ja vieläpä kahteen eri otteeseen kuten tiedetään.
Ja se perustui linnunradan kahteen viimeisimpään supernovaräjähdykseen.
Eikö olekin jännittävää.
Maapallo lämpenee kaksi eri kertaa 1900 luvulla vaikka olisi voinut odottaa pitkää pilkutonta jaksoa joka olisi viilentänyt Maapalloa.
Neptunuksen ja Uranuksen aikaansaama sykli Auringossa on noin 172 vuoden pituinen. Neptunus ja Uranus siis linjautuvat Auringon kanssa noin 172 vuoden välein. Ja vastaavasti Neptunus ja Uranus ovat vastakkaisilla puolilla Aurinkoa about 172 vuoden välein. Vastakkaisilla puolilla olleeseen nämä kyseiset planeetat aktivoivat Auringon sisustaa koska niistä peräisin olevat työntävää voimaa välittävät laajenevat tihentymät työntyvät Auringon sisällä vastapalloon toistensa läpi uudestaan ja uudestaan. Ja sitä kautta sisäinen paine kasvaa ja näin törmäyksiä Auringon atomien ytimiin jne.
Saturnus ja Jupiter sitten muokkaavat tuota sykliä omalta osaltaan ja näin säännöllisiä pitkiä pilkuttomia jaksoja joiden pituuksissa on eroja sen mukaisesti miten Saturnus ja Jupiter tuota sykliä omalta osaltaan sotkevat. Ja tietysti Aurinkokunnan ulkopuolelta peräisin olevat energiapulssit omalta osaltaan sotkevat tuota sykliä ja joskus hyvinkin tehokkaasti.
Eli vuoden 1572 ja 1604 supernovat omassa linnunradan galaksissamme sotkivat 172 vuoden syklin. Puolet tuosta on 86 vuotta ja sen pituisia pitkät pilkuttomat jaksot parhaimmillaan ovat.
Eli 1900 luvulla olisi pitänyt olla pitkä pilkuton jakso, mutta näistä supernovista peräisin ollut pimeä energia / työntävä voima vaikutti Auringon sisällä siten että 1900 luvulla oli Auringonpilkkuja ja voimakkaita maasuuntaisia purkauksia.
Ja Auringonpurkauksista peräisin olevaa pimeää energiaa syvälle Maapallon keskustaan ja sieltä tuo laajeneva pimeä energia / työntävä voima vapautti Maapallon keskustasta energiaa joka lämmitti meriä ja ilmakehää viiveellä jne.
🤔🤔🤔
🙂
Mitähän mieltä eettis-dynaaminen realisti EJ Vaarala olisi teoriastasi. Teidän pitäisi laittaa viisaat päänne yhteen ja tehdä historiaa. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Voithan sinä kato ihan itse yrittää selittää Auringon syklit pelkästään Auringon sisäisillä prosesseilla.
Yritähän 🙂
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut auringon tsiikaajat ovat sitä mieltä että olemassa olisi myös ns. pidempiä aurinkosyklejä (long-term solar cycles) joista toisen pituus on about 210 vuotta ja toisen about 90 vuotta, joista ensinmainittu olisi vallitsevampi. Ilmastoasiantuntija Esko Karinen puolestaan väittää tämän pitkän syklin (long-term cycle) pituuden olevan about 300 – 350 vuotta. On siinä fyysikoilla hieman ihmettelemistä, että mikähän sykli on milloinkin ensisijaisesti vaikuttavana menossa.
Nyt kun Savorinen on kuitenkin selvittänyt tämän kaiken avaruudellisen puolen viimeisimpine linnunradan supernovaräjähdyksineen sekä short-term solar cycle ilmiöineen niin Savorinen voisi myös kertoa mikä avaruudellinen ilmiö selittää maapallon globaalilla tasolla mitattuna lämpenemisen suhteellisen voimakkaan nousun aikajanalla 1970-luvun puolivälistä tähän päivään verrattuna esim. sitä edeltäneeseen runsaan 200 vuoden ajanjaksoon. Ja lisäksi vielä sen asian, että vaikuttaako nyt hallitsevana ilmiönä short-, middle- vaiko long-term solar cycle.
Ilmoita asiaton viesti
Vuoden 1572 ja 1604 supernovat omassa linnunradan galaksissamme sotkivat 172 vuoden syklin. Puolet tuosta on 86 vuotta ja sen pituisia pitkät pilkuttomat jaksot parhaimmillaan ovat.
Eli 1900 luvulla olisi pitänyt olla pitkä pilkuton jakso, mutts näistä supernovista peräisin ollut pimeä energia / työntävä voima vaikutti Auringon sisällä siten että 1900 luvulla oli Auringonpilkkuja ja voimakkaita maasuuntaisia purkauksia.
Ja Auringonpurkauksista peräisin oleva pimeä energia vapautti Maapallon keskustasta energiaa joka lämmitti meriä ja ilmakehää jne.
🤔
Ilmoita asiaton viesti