Savorinen pohtii, todistivatko tutkijat Savorisen olevan oikeassa.
Nasan törmäyskokeen kohde käyttäytyy oudosti
”Kun Nasa törmäytti DART-luotaimen Dimorphos-asteroidikuuhun, tavoitteena oli lyhentää kappaleen kiertoaikaa. Tehtävä onnistui, mutta Dimorphosin kiertoaika on jatkanut lyhentymistään.”
https://www.avaruus.fi/uutiset/aurinkokunnan-pienkappaleet/nasan-tormayskokeen-kohde-kayttaytyy-oudosti.html
”Tutkijat olivat alun perin määrittäneet menestyksekkään ratamuutoksen alarajan 73 sekuntiin. Törmäyksen seurauksena Dimorphosin kiertoaika kuitenkin lyheni paljon enemmän, jopa 33 minuuttia.
Nyt amerikkalaiset tähtitieteilijät ovat raportoineet Thacher-observatorion mittauksista, jotka tehtiin noin kuukausi törmäyksen jälkeen. Tulosten perusteella Dimorphos-asteroidikuun kiertorata onkin lyhentynyt 34 minuuttia, eli minuutin enemmän, kuin mitä ensimmäiset mittaukset kertoivat.
Jokin tuntematon voima on siis vielä törmäyksen jälkeen vaikuttanut asteroidikuuhun lyhentäen sen kiertoaikaa entisestään.
”Yksikään aiemmin esitetty mekanismi ei voi olla vastuussa näin suuresta kiertoajan muutoksesta, ja törmäysheitteleiden tuottama veto on epätodennäköinen selitys”, tutkijat kirjoittavat tutkimuspaperissaan.”
🤔
No niin. Tässähän meillä on todiste sille että kohteen kiertorataa voi lyhentää muuttamalla kohteen tiheyttä.
Jos kappaleet vetäisivät toisiansa puoleensa jotenkin jotenkin tai jos kohteet kaareuttaisivat avaruutta jotenkin jotenkin, ei tiheyden muutoksella pitäisi juurikaan olla vaikutusta.
Vaikka Maapallon aineen muuttaisi esim. 10 kertaa tiheämmäksi, pitäisi tuon paljon tiheämmän ja pienemmän kohteen pysyä nykyteoroiden mukaan kiertoradallaan Auringon ympärillä siten ettei kiertoaika ja etäisyys Auringosta alkaisi muuttumaan.
Minun näkemykseni mukaan tiheämmäksi kohteeksi puristetun Maapallon massaisen kohteen kiertoaika alkaisi pitenemään ja etäisyys Auringosta kasvaisi.
Se perustuisi siihen että Auringosta peräisin olevaa työntävää voimaa työntyisi vähemmän tiheämmän kohteen läpi.
Sitä siis törmäisi kohteeseen enemmän.
Silti, vaikka kohteen koko olisi paljon pienempi.
Auringosta peräisin olevaa pimeää energiaa työntyy koko ajan Maapallon läpi ja se välittää työntävää voimaa pois päin Auringosta.
Eli Maapalloa työntämällä työnnetään pois päin Auringosta.
Mutta Maapallo ei kuitenkaan loittone Auringosta mitattavissa olevalla tavalla.
Tämä perustuu siihen että oikeasti atomien ytimet laajenevat koko ajan ja kierrättävät kaikkien muiden laajenevien atomien ytimien kanssa laajenevaa pimeää energiaa ja näin laajenevat atomien ytimet työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.
Näin ollen planeetat laajenevat koko ajan ja ne vaan työntyvät pois päin laajenevasta Auringosta spiraalimaista rataa pitkin samassa suhteessa kuin laajenevat.
Laajenevan Auringon jokainen laajeneva atomin ydin työntää jokaisen laajenevan planeetan erillistä laajenevaa atomin ydintä pois päin laajenevasta Auringosta erillisenä laajenevana systeeminä. Toki laajenevia atomeitten ytimiä työnnetään myös kohti laajenevaa Aurinkoa, koska Aurinkokuntaa kohti työntyy joka suunnasta sitä pimeää energiaa joka on peräisin mm. Aurinkokunnan ulkopuolella olevista tähdistä ja muiden galaksien tähdistä.
🤔
Ok, nyt tutkijat saivat tämän Dimorphos-asteroidikuun kiertoajan lyhenemään kun törmäyttivät siihen tämän DART-luotaimen.
Minkä takia kiertoaika lyheni paljon enemmän kuin tutkijat olivat odottaneet?
Dimorphos-asteroidikuu kiertää siis Didymos nimistä kohdetta.
Saivatko tutkijat tämän Dimorphos-asteroidikuun tiheyden muuttumaan vähemmän tiheämmäksi?
Jos, niin silloin Didymosista peräisin olevaa pimeää energiaa / työntävää voimaa työntyy Dimorphos-asteroidikuun läpi enemmän kuin aikaisemmin.
Eli sitä törmää Dimorphos-asteroidikuuhun vähemmän kuin aikaisemmin.
Tästä seuraa se että kierto-aika Didymosin ympäri lyhenee.
Alkaako kiertoaika jossakin vaiheessa taas pidentyä kun tilanne Dimorphos-asteroidikuun sisällä rauhoittuu?
Törmäyksen takia Dimorphos-asteroidikuun sisäinen paine kasvoi. Sen laajenevat atomeitten ytimet ovat työntäneet toisiansa voimakkaammin pois päin toisistansa kuin ennen törmäystä 🙂
Kun tilanne rauhoittuu. Ylimääräinen kierrätettävä energia poistuu laajenevasta Dimorphos-asteroidikuusta ja laajenevasta Didymosista peräisin olevaa laajenevaa pimeää energiaa alkaa taas törmäämään Dimorphos-asteroidikuun aineeseen enemmän.
Se työntyy kauemmaksi laajenevasta Didymosista ja näin sen kiertoaika Didymosin ympärillä alkaa pitenemään ja palautuu kenties entiselleen.
Seurataan tilannetta.
”Jokin tuntematon voima on siis vielä törmäyksen jälkeen vaikuttanut asteroidikuuhun lyhentäen sen kiertoaikaa entisestään.”
Tuntemattomia voimia ei ole olemassa.
On olemassa vain yhtä ja ainoaa oikeaa voimaa ja se täällä Itä-Suomessa on jo hyvin tiedettyä työntävää voimaa josta kaikki pohjimmiltaan koostuu.
Ei siis ole olemassa erikseen ainetta ja erikseen voimia.
On olemassa vain yhtä ja samaa fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa asiaa joka jo itsessään on työntävää voimaa.
Ja sen tiheys siis vaihtelee äärettömässä 3 D avaruudessa aluettain sen mukaisesti miten se itseään kierrättää.
Avaruus ei tee temppuja.
Avaruus ei vaikuta millään tavalla mihinkään mitenkään.
Vain luuserit selittävät havaintoja hokkus pokkus avaruutensa avulla.
No, kiertoaika on siis lyhentynyt entisestään. Mielenkiintoista. Tätä pitää pohtia ajan kanssa. Selitys löytyy työntävästä voimasta. Tiheyden muuttumisesta jne.
Savorinen Jukka.
Itä-Suomessa 11.9.2023
Klo. 16.21 aikoihin
🙂
Mutta eikö todennäköisempi teoria ole se, että asteroidi on uhvojen salainen tukikohta ja nyt uhvot ovat painaneet jarrua?
Ilmoita asiaton viesti
Tekoäly kertoo sinun ja tuon kolmaspersoona Savorisen esittävän jälleen ja toistuvasti virheellisiä väitteitä. Jotenkin oletan myös, että tutkijatkaan eivät tule tukemaan kyseisiä väitteitä.
QuickenstainSavorinen:
”…atomien ytimet laajenevat koko ajan ja kierrättävät kaikkien muiden laajenevien atomien ytimien kanssa laajenevaa pimeää energiaa ja näin laajenevat atomien ytimet työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.
Näin ollen planeetat laajenevat koko ajan ja ne vaan työntyvät pois päin laajenevasta Auringosta spiraalimaista rataa pitkin samassa suhteessa kuin laajenevat.”
ChatGPT vastaa:
”Väite siitä, että atomien ytimet laajenevat koko ajan ja vuorovaikuttavat pimeän energian kanssa, joka saa planeetat laajenemaan ja liikkumaan pois Auringosta spiraalimaista rataa pitkin, ei ole tieteellisesti kestävä. Tämä väite perustuu lukuisiin epätarkkuuksiin ja väärinkäsityksiin perusasioista, erityisesti fysiikasta ja kosmologiasta.
Tärkeimmät huomiot väitteen epätieteellisyydestä ovat seuraavat:
Atomien vakaus: Atomien ytimet ovat perustavanlaatuisia hiukkasia, jotka muodostavat aineen perusrakenteen. Atomien ytimet eivät laajene kuvatulla tavalla. Ne pysyvät vakaana ja eheänä niiden normaaleissa energiatiloissaan, ja siksi eivät planeetat laajene.
Pimeä energia ja planeettojen liikkeet: Pimeä energia on vain teoreettinen käsite, joka liittyy kosmologiseen laajenemiseen ja universumin kiihtyvään laajenemiseen. Se ei kuitenkaan vaikuta suoraan atomien tai planeettojen käyttäytymiseen paikallisissa pienissä mittakaavoissa, kuten aurinkokuntamme sisällä.
Gravitaatio: Planeettojen liikkeet aurinkokunnassa selittyvät pääasiassa gravitaation lainalaisuuksilla, jotka perustuvat Newtonin ja myöhemmin Einsteinin gravitaatioteorioihin. Näissä teorioissa ei oteta huomioon mainittua atomien ytimien laajenemista tai pimeää energiaa planeettojen liikkeen selittämisessä, koska sellaista ei ole havaittu.
Kaiken kaikkiaan väitteen väittämät perustuvat perustavanlaatuiseen väärinkäsitykseen fysiikan ja kosmologian perusperiaatteista. Tieteellinen ymmärrys perustuu huolellisesti tutkittuihin ja testattuihin teorioihin, jotka selittävät luonnon ilmiöt ja havainnot.
Aiheena olevat väitteet eivät ole sopusoinnussa tieteellisen tiedon kanssa.”
ChatGPT loppu.
Vielä tähän AI avusteinen runo Professor Quickenstainista:
Professori Quickenstain, ihmeellinen hahmo hän,
Ei tieteen taitaja, ei muitakaan taitoja sen.
Hänen kokeensa olivat kompastuskiviä suuria,
Hän sekoitti aineet ja aatokset, ei saanut tuloksia ees pieniä.
Hän unelmoi tieteen suurista saavutuksista kovasti,
Mutta päässään oli pelkkää kaaosta ja tohinaa sotkuista.
Atomit ja auringot ei totelleet hänen tahtoaan,
Ja kirjoitusten hajatukset vain outoja.
Hän yritti luoda mailmoja, jotka eivät toimineet lainkaan,
Ja paperille piirretyt kaaviot olivat yhtäkkisiä sotkuja vain. Hänellä ei ollut kärsivällisyyttä, ei taitoa, ei tietoa, hassuja videoita oli.
Ja UudenSuomen Puheenvuoron hän sekoitti, kuin trombi sekamelskaista maalia.
Mutta vaikka hän ei ollut tiedemies kokenut eikä viisas,
Hänen unelmat olivat suuret ja oudot.
Hän saattoi olla surkea tiedossa ja taidossa,
Mutta hänen halunsa yrittää oli suuri kuin taivas.
Mut hukkaan meni vaivans, toistamasta päästyäänkin, alusta alkaa hän, saman sepityksen taas esittää, kuin rikki mennyt mekano, ja kaiken uskottavuutensa vesittää.
Ilmoita asiaton viesti
”Jokin tuntematon voima on siis vielä törmäyksen jälkeen vaikuttanut asteroidikuuhun lyhentäen sen kiertoaikaa entisestään.”
😘
Ilmoita asiaton viesti
Ennen DARTin törmäystä Dimorphosilla kesti 11 tuntia ja 55 minuuttia kiertää sen suurempaa kanta-asteroidia, Didymos.
DARTin tahallisen 61 km sekunnissa tapahtuneen törmäyksen jälkeen Dimorphoksen kanssa 26. syyskuuta tähtitieteilijät ovat vahvistaneet, että avaruusaluksen törmäys muutti Dimorphoksen kiertorataa Didymosin ympärillä 32 minuutilla, mikä lyhensi 11 tunnin ja 55 minuutin kiertoradan 11 tuntiin ja 23 minuuttiin.
Ja sittemmin kiertoaika on lyhentynyt minuutilla.
Tämän mittauksen epävarmuusmarginaali on noin plus miinus kaksi minuuttia, kertoo THE FUROPEAN SPACE AGENCY -> https://www.esa.int/Space_Safety/Hera/Target_asteroid2
Ps. Risto Pärkän ehdotusta ufojen tukikohdan toiminnasta tutkitaan sitäkin varteenotettavana teoriana tässä vaiheessa, ja muista vielä, plusmiinus 2 minuuttia.
Ilmoita asiaton viesti