Suomalaisille myönnetyt Pulitzer-palkinnot ja seuraava Pulitzer-palkinto suomalaiselle / suomalaisille.

Sitäpä tietoa odotellessa, galaksit ovat kylläkin painovoiman kasaamia järjestelmiä. Google käännös tuolta > https://stardate.org/astro-guide/galaxy-formation

Hubble-avaruusteleskoopin ja maanpäällisten instrumenttien havainnot osoittavat, että ensimmäiset galaksit muodostuivat vain jo miljardi vuotta alkuräjähdyksen jälkeen.

On olemassa kaksi johtavaa teoriaa, jotka selittävät ensimmäisten galaksien muodostumisen. Totuus voi sisältää hieman molempia ajatuksia.

Yksi sanoo, että galaksit syntyivät, kun valtavat kaasu- ja pölypilvet romahtivat oman painovoimansa alla, jolloin tähdet voivat muodostua.

Toinen, joka on vahvistunut viime vuosina, sanoo, että nuori maailmankaikkeus sisälsi monia pieniä ”möhkäleitä”, jotka kasautuivat yhteen muodostaen galakseja. Hubble -avaruusteleskooppi on kuvannut monia tällaisia ​​paakkuja, jotka voivat olla nykypäivän galaksien edeltäjiä. Tämän teorian mukaan suurin osa varhaisista suurista galakseista oli spiraaleja. Mutta ajan myötä monet spiraalit sulautuivat muodostaen elliptisiä muotoja.

Galaksin muodostumisprosessi ei ole pysähtynyt. Universumimme kehittyy edelleen. Pienet galaksit syövät usein suurempia. Linnunrata voi sisältää useiden pienempien galaksien jäänteitä, jotka se on nielemässä pitkän elinkaarensa aikana. Linnunrata pilkkoo ainakin kahta pientä galaksia jo nyt, ja se saattaa vetää muita sisään muutaman miljardin vuoden aikana.

Galaxy -fuusioita tapahtuu melko usein. Suuri osa kirkkaista galakseista, joita näemme tänään, on saattanut muodostua kahden tai useamman pienemmän galaksin sulautumisesta.

Sulautumat ovat yleisiä, koska maailmankaikkeus on täynnä galaktista etäisyysasteikkoa. Esimerkiksi Linnunradan levy ulottuu noin 100 000 valovuotta; Lähin suuri galaksi, suuri spiraali Andromedassa, joka on hieman suurempi kuin Linnunrata, on noin 2,5 miljoonan valovuoden päässä. Tämä tarkoittaa, että näiden kahden galaksin välinen etäisyys on vain noin 25 kertaa suurempi kuin itse galaksien koko. Se ei jätä paljon ”kyynärpäätilaa” galakseille.

Galaksit ovat myös erittäin massiivisia, joten niiden painovoima on vahva. Kun keräät ne yhteen, vetovoima voi olla niin voimakas, että kaksi galaksia tarttuu toisiinsa eivätkä päästä irti. Lopulta ne sulautuvat ja muodostavat yhden jättiläisen tähtien kaupungin.

Suurimmat galaksit ovat jättimäisiä elliptisiä. Ne näyttävät munilta tai jalkapalloilta. Ne voivat olla kymmenen kertaa Linnunradan kokoisia ja sisältävät yli biljoonaa tähteä. Tällaiset galaksit muodostuivat todennäköisesti, kun kaksi tai useampia spiraaleja, kuten Linnunrata, sulautuivat yhdeksi galaksi.

Yksi todiste sulautumateorian tueksi on suuri määrä elliptisiä kappaleita tiheissä galaksijoukkoissa, joissa sulautumisten on oltava yleisiä. Esimerkiksi kaksi jättimäistä elliptistä hallitsee tiheästi pakatun Coma -klusterin keskustaa. Ja Neitsyt-klusterin sydämessä on kolme jättimäistä elliptistä muotoa, jotka kulkevat lähes miljoonan valovuoden ajan.

Sulautumiset voivat kestää muutamasta sadasta miljoonasta muutamaan miljardiin vuoteen. Ne voivat laukaista voimakkaita uusien tähtien muodostumisia ja luoda jättimäisiä mustia aukkoja.

Mikään, pelkästään työntävä voima, tai joku ihme pimeä valo eivät saisi aikaa tuollaisia rakennelmia joita havaitsemme. Pulitzeria ei tule, mutta HuuHaa palkinnon voin ojentaa jo tässä näin. Ole hyvä > ぬ