Terveiset Syksy Räsäselle. Väitän että kaareutuva avaruus on vastaava käsite kuin antiikinajan jumalat olivat.

Minä olen hän joka selvitti miten maailmankaikkeus toimii.

Tänä päivänä, vuonna 2021 fyysikoilla ei vieläkään ole fysiikan kaiken teoriaa.

Minkä takia.

Sen takia että nykyiset pienen ja ison mittakaavan teoriat kuvaavat maailmankaikkeutta virheellisesti.

Matemaattisesti nämä kyseiset teoriat ovat toimineet erinomaisesti.

Mutta niitä ei saada yhdistettyä matemaattisesti kaiken kattavaksi fysiikan kaiken teoriaksi. Se on fyysikoille iso ongelma, kun tavoitellaan fysiikan kaiken teoriaa.

Herää epäilys. Kuvaavatko kvanttiteoriat ja suhteellisuusteoria maailmankaikkeutta oikealla tavalla.

Minun mielestäni ne kuvaavat maailmankaikkeutta virheellisesti.

Suhteellisuusteoria sisältää käsitteitä joita ihminen ei voi ymmärtää. Tämän kertovat avoimesti ns. asiantuntijat itsekin.

Esim. ns. avaruuden laajenemista,eikä avaruuden kaareutumista voida kuvailla sanoin, eikä visuaalisesti. Huonoja analogioita toki liikkuu mm. internetissä, mutta ne ovat todistettavasti erittäin huonoja!!!

Valon on havaittu olevan sitä venyneempää eli punasiirtyneempää mitä kaukaisemmista galaksijoukoista valo on peräisin. Tästä on tulkittu galaksijoukkojen loittonevan meistä sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat.

Äkkiseltään tästä voisi päätellä että me olemme maailmankaikkeuden keskellä ja kaikki galaksijoukot liikkuvat meistä pois päin sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat.

Tämä ei tietysti ollut sopiva näkemys melkein heti sen jälkeen kun olimme luopuneet maakeskisestä mallista, jonka virheellisen näkemyksen mukaan me olimme maailmankaikkeuden keskustassa.

Ei, ei me voida olla maailmankaikkeuden keskellä.

Jotakin piti keksiä ja näin myös tehtiin. Georges Lemaître belgialainen tähtitieteilijä ja pappi kehitti täysin uuden näkemyksen kaiken alusta jossa ensin ei ollut olemassa mitään, ei edes avaruutta, eikä aikaa.

Tämä uusi teoria sai nimekseen Big Bang eli alkuräjähdys. Teorian mukaan kaikki on lähtöisin yhdestä pisteestä siten ettei tuossa pisteessä ollut energia ja avaruus laajentunut ulos päin jo olemassa olevaan paikkaan. Eli kyseessä ei ole räjähdys perinteisellä tavalla ajateltuna. Kyse on jostakin ihan muusta. Jostakin jota ei osata kuvata sanoin, eikä visuaalisesti. Onkin hyvin erikoista että kyseisestä mallista on kehittynyt ns. standardimalli jota opetetaan totuutena. Siis silti vaikka kyseistä tapahtumaa ei voida kuvailla sanoin, eikä visuaalisesti.

Tämä oli minusta noin 20 vuotta sitten sen verran erikoista että päätin selvittää miten maaimmankaikkeus oikeasti toimii. Niin myös tein.

Lähdin siitä että avaruus on ääretön kolmiulotteinen aina olemassa ollut tila joka itsessään on ei yhtään mitään. Eli tämän lähtökohdan mukaisesti minun piti pystyä selittämään kaikki havainnot avaruudessa olevien, avaruudessa liikkuvien ja avaruudessa muuttuvien systeemien avulla.

Mihin muutos perustuu.

Muutos perustuu tietysti siihen että muuttuvan systeemin erilliset osat liikkuvat suhteessa toisiinsa ja tuo liike tapahtuu jossakin paikassa. Tuo paikka on tämä aina olemassa ollut ääretön kolmiulotteinen avaruus joka on ei yhtään mitään.

Ja kun avaruus itsessään on ei yhtään mitään, niin silloinhan se ei voi muuttua millään tavalla ja näin ollen avaruuden taustalle ei enää tarvita mitään paikkaa.

Miten sitten selitämme sen että valot ovat sitä venyneempiä eli kosmologisesti punasiirtyneempiä mitä kauempaa ne ovat peräisin. Siis jos avaruus ei laajene.

No, yksinkertaisesti siten ettei ole olemassa erikseen ainetta ja neljää erillistä voimaa, niin kuin nykyisin oletetaan.

Pitää ymmärtää että kaikki koostuu pohjimmiltaan yhdestä ja samasta asiasta joka jo itsessään on työntävää voimaa.

Aine koostuu tämän työntävän voiman ruuhka-alueista siten että nämä ruuhka-alueet kierrättävät kaikkien muiden vastaavien ruuhka-alueiden kanssa tätä työntävää voimaa.

Kierrätykseen ei tarvita muuta kuin sitä mitä kierrätetään koska nämä työntävän voiman ruuhka-alueet pystyvät hidastamaan itsensä sisälle työntyvän työntävän voiman vauhtia työntävän voimansa avulla.

Työntävän voiman ruuhka-alueet koostuvat vielä pienemmistä työntävän voiman ruuhka-alueista ja koska nämä pienemmät ruuhka-alueet kierrättävät tätä työntävää voimaa, niin silloin näistä pienemmistä ruuhka-alueista koostuvalla systeemillä on automaattisesti sisäinen paine joka saa siinä olevan työntävän voiman hajaantumaan isommalle ja isommalle avaruuden alueelle. Eli se laajenee avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.

Myös tämä kierrätettävä työntävä voima koostuu erillisistä työntävää voimaa kierrättävistä työntävän voiman ruuhka-alueista.

Ja näin ollen voimme todeta että atomimalli työntyy uusiksi.

Atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät laajenevaa työntävää voimaa kaikkien muiden avaruudessa laajenevien atomien ytimien kanssa ja näin ne työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.

Minkä takia tätä ei ole oivallettu, eikä havaittu.

Juju on siinä että tämä kierrätettävä laajeneva työntävä voima on siinä muodossa etteivät meidän laitteet pysty rekisteröimään sitä. Tämä selittää valon mysteerin. Eli valon aalto ja hiukkasluonteen.

Avaruudessa laajenevan valon aallot ovat meille pimeitä eli emme pysty rekisteröimään niitä.

Rekisteröitävissä olevien fotoneiden avulla valon aaltoluonne kuitenkin on työntynyt esiin.

Laajenevan valon laajenevat aallot koostuvat ziljoonista erillisistä laajenevista tihentymistä jotka kierrättävät keskenään tätä laajenevaa työntävää voimaa. Yhden laajenevan fotonin syntymiseen tarvitaan ziljoonittain näitä erillisiä laajenevia tihentymiä joista valon pimeät laajenevat aallot koostuvat.

Ziljoona ei ole oikea numero matematiikassa, mutta se kuvaa hyvin sitä että kyse on erittäin suuresta määrästä erillisiä laajenevia tihentymiä.

On hyvä ymmärtää valolla on erittäin paljon massaa, mutta lähes kaikki avaruudessa laajenevan valon massasta on näissä pimeissä aalloissa.

Ja juuri tämän takia rekisteröitävissä oleville fotoneille on erittäin vaikeaa mitata massaa.

Myös elektronit syntyvät näistä tihentymistä joista valon meille pimeät aallot koostuvat.

Eli tästä laajenevasta pimeästä työntävästä voimasta jota laajenevat atomien ytimet keskenään kierrättävät.

Eivät ainetta tutkivat fyysikot saa atomin ytimen ympäriltä irtoamaan jo olemassa olevaa elektronia, vaikka niin fyysikko luulee kun lähettää ytimiä kohti sopivan energian omaavaa valoa.

Eli fyysikot eivät ole oivaltaneet että he itse saavat syntymään uusia elektroneja siitä pimeästä laajenevasta työntävästä voimasta jota työntyy ulos laajenevista atomien ytimistä.

Heidän lähettämät fotonit kohtaavat tätä laajenevaa pimeää työntävää voimaa sopivalla etäisyydellä laajenevasta atomin ytimestä ja vuorovaikutuksen seurauksena pimeän työntävän voiman tihentymien laajeneminen kiihtyy räjähdyksenomaiseksi ja näin ziljoonista erillisistä tihentymistä yhdistyy uusi isompi kokonaisuus, uusi rekisteröitävissä oleva elektroni.

Ok. Tältä pohjalta kun lähdetään hahmottamaan maailmankaikkeutta pienestä mittakaavasta lähtien, saamme rakennettua myös ison mittakaavan mallin maailmankaikkeudesta siten että saadaan mahdollisuus kehittää toimiva fysiikan kaiken teoria.

Jukka Savorinen

😃

Maailmankaikkeuden toimintatapa savolaisittain ajateltuna.

Kierrätys on kaiken A ja O

Kaikki koostuu pohjimmiltaan yhdestä ja samasta asiasta.

Se mistä kaikki pohjimmiltaan koostuu, on itsessään työntävää voimaa.

Ei ole olemassa erikseen ainetta ja erikseen neljää erillistä voimaa.

Atomimalli ja maailmankuva mullistuu lähiaikoina.

Suora havainto siitä miten galaksit ovat syntyneet keskeltä / sisältä ulos päin todistaa nykyiset teoriat virheellisiksi. Tuo havaittaneen viimeistään uudella avaruusteleskooppi James Webbillä.

Ok, ja nyt asiaan.

Avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden syntymä.

Ensin syntyivät galaksien keskusten supermassiiviset kohteet omissa 3 D ”alkuräjähdyksissään” jo olemassa olevaan avaruuteen jo olemassa olleesta työntävästä voimasta ja myöhemmin nämä avaruudessa laajenevat supermassiiviset kohteet törmäilivät toistensa kanssa alkumatkastaan jyrkässä kulmassa ja niistä törmäyksistä uusia laajenevia galakseja.

Avaruudessa laajenevat tähdet syntyivät siitä laajenevasta pimeästä aineesta jota työntyy ulos galaksien keskusten laajenevista supermassiivisista kohteista.

Laajenevat tähdet ovat aina työntyneet pois päin oman galaksinsa keskustan supermassiivisesta kohteesta spiraalirataa pitkin jotakuinkin samassa suhteessa kuin ovat laajentuneet.

Vaikka ne työntyvätkin koko ajan pois päin avaruudessa laajenevan galaksinsa keskustasta, ne eivät juurikaan loittone sieltä suhteellisesti ottaen, koska laajenevat samassa suhteessa.

Atomimalli savolaisittain

Avaruudessa laajenevat atomien ytimet kierrättävät kaikkien muiden laajenevien atomien ytimien kanssa laajenevaa pimeää työntävää voimaa jolla on mm. laajenevan valon luonne ja näin ne työntävät koko ajan toisiansa pois päin toisistansa keskimäärin samassa suhteessa kuin laajenevat.

Työnnä laajeneva kätesi laajenevan rintakehäsi päälle ja tunne miten sydämesi laajenee sykäyksittäin koska sydämesi laajenevat atomien ytimet laajenevat synkronissa, työntäen toisiansa pois päin toisistansa sykäys sykäykseltä.

Laajenevat valot koostuvat suurimmaksi osaksi laajenevasta työntävästä voimasta jota ei voi rekisteröidä meidän laitteilla. Näissä laajenevan valon pimeissä laajenevissa aalloissa on ERITTÄIN paljon enemmän massaa kuin rekisteröitävissä olevissa fotoneissa jotka myös koostuvat avaruudessa laajenevasta työntävästä voimasta.

Rekisteröitävissä olevat elektronit ja fotonit syntyvät näistä ziljoonista erillisistä laajenevista tihentymistä joista laajenevan valon laajenevat pimeät aallot koostuvat ja joita työntyy koko ajan ulos laajenevien atomien ytimien erillisistä laajenevista tihentymistä.

Elektronit ja fotonit syntyvät samalla periaatteella kuin avaruudessa laajenevat supermassiiviset kohteet ja laajenevat tähdet.

Tarvitaan vain ulkoinen tekijä joka kiihdyttää ziljoonien erillisten laajenevien tihentymien laajenemisen hetkellisesti räjähdyksenomaiseksi ja näin niistä syntyy / yhdistyy uusi isompi kokonaisuus jonka keskustaan heti erittäin suuri paine ilman minkäänlaisia vetäviä voimia.

Laajenevan fotonin keskustassa ei meidän mittapuulla ole suuri paine, mutta suhteellisesti suht koht vastaava kuin laajenevan tähden keskustassa.

Avaruudessa laajenevien valojen pimeät laajenevat aallot vuorovaikuttavat toistensa kanssa, kiihdyttäen toistensa laajenemista ja näin laajenevien valojen vauhti kiihtyy samassa suhteessa kuin aineet ja valot laajenevat.

Tämän todistavat seuraavat havainnot.

1. Valon kosmologinen punasiirtymä

2. Ns. gravitaatiolinssi-ilmiö

3. Ns. gravitaatiopunasiirtymä

4. Se että kaikki valot liikkuvat aina valolle ominaisella nopeudella.

5. Kaksoisrakokokeet

Valot laajenevat ja kiihdyttävät toistensa laajenemista vuorovaikuttaessaan toistensa kanssa = tieteellinen väite.

Valon liikerataa voidaan esim. yrittää manipuloida miljardeja vuosia vanhojen valojen avulla avaruudessa kaukana Maapallolta.

Kysymykseni Esko Valtaojalle, Kari Enqvistille ja Syksy Räsäselle jotka ovat tämän alan ns. asiantuntijoita.

Miten laajenevaa avaruutta voisi tutkia tieteellisesti siten että sen olemassa olo saataisiin todistettua tieteellisesti?

Käsittääkseni se ei ole mahdollista koska avaruus itsessään ei säteile infoa. Eli avaruutta itseään ei voi yrittää manipuloida siten että manipuloinnin onnistumisesta saisi infon.

Minusta laajeneva avaruus, kaareutuva avaruus ja aaltoileva avaruus ovat vastaavia käsitteitä kuin mitä antiikinajan jumalat olivat.

Jukka Savorinen