Suomi ja Ruotsi askelsivat yhtä jalkaa jättämään jäsenyyshakemuksensa Naton pääsihteerille Jens Stoltenbergille. Entä jatkossa?

Turkin presidentti kieltämättä pääsi yllättämään Suomen ja Ruotsin Nato-polun vastustamalla näiden maiden jäsenyyttä Natossa, joskin näyttää jo hieman liennyttäneen sanojaan. Alkanut ”harmaa vaihe” pidentyy Turkin odotuksista. Samalla riskit erilaisista interventioista lisääntyvät.

Turkin päämiehen motiivit ovat moninaisia, iltalypsyn omaisia, Suomen ja Ruotsin turvallisuutta jopa vaarantavia. Päämääränä on osallistua yhteisen puolustuksellisen turvallisuuden kehittämiseen puolin ja toisin. Näitä asioita voisi paremman ilmapiirin vallitessa käsitellä jäsenten kesken. Nyt vastakohta-asetelmat ovat otsikoissa.

Tämän blogin tarkoitus on arvioida tilannetta, jossa Suomi ja Ruotsi saavat kaikkien hyväksynnän epätahdissa, esimerkiksi Suomi ensin. Eduskunnan puhemies näyttää edellyttävän, että Suomi silloin odottaisi Ruotsia ”harmaalla vyöhykkeellä”, eikä etenisi artikla 5 suojaan ennen kuin yhdessä Ruotsin kanssa. Hän on todennut: ”Kaveria ei jätetä”.

Se on kaunis ajatus, mutta Ruotsin poliittisessa historiassa Suomi-kontekstissa usein toteutumaton. Suomi sai taistella 1939-1945 sotansa Neuvostoliittoa vastaan ilman Ruotsin valtiollista tukea. Ruotsi pääsi II maailmansodan jälkeen moniin paikkoihin, joihin Suomella ei ollut asiaa. Otan esimerkiksi Marshall avun ja sen yhteyteen syntyneen järjestön OEEC:n, josta tuli sittemmin 1960-luvun alussa OECD. Suomesta tuli jäsen vasta 1969. Ruotsi oli sisällä, sai Marshall apua, mutta Suomi ulkona eikä saanut dollarin dollaria.

Eftan syntyvaiheissa 1959/1960 Ruotsi veti ja piti Suomea kiitettävästi mukana. Ruotsi pääsi ilman kysymyksiä Eftan neuvostoon, jonne Suomi ei päässyt, kunnes vihdoin vasta vuonna 1986, silloinkin vaivalloisesti. Esimerkkejä on paljon YK:stä, Euroopan Neuvostosta ja Pohjoismaiden Neuvostosta alkaen.

Lyhyesti: Ruotsi oli sisällä eri organisaatioissa, mutta huolehti Suomen eduista monin tavoin, eikä vähiten tiedon saannista – ja tuesta sisään pääsemiseksi.

Naton suhteen saattaa käydä nyt toisin päin. Suomi saattaa ennen Ruotsia päästä Nato-jäsenten yksimielisyyden synnyttyä lävitse. Ehkä edelleen voimme Ruotsin kanssa tallata yhteispolkua maaliin asti, mutta emme vielä tiedä, miten tässä käy. Uskon, että loppu viimein kummastakin maasta tulee Naton jäsen. Suomi ja Ruotsi täyttävät jäsenyyskriteerit huippuarvosanoin.

Jos ovi Naton jäseneksi avautuu Turkin peukutettua Suomea ennen Ruotsia, pidän selvänä, että Suomi astuu Natoon sisään saman tien. Sisältä on helpompi tukea myös Ruotsia kuin ulkoa. Teemme siis ruotsalaiset, kuten arkikielellä voisi sanoa.

Suomen ei pidä ehdoin tahdoin pidentää ”harmaan aikajanan” pitkittymistä. Se on kansallisen edun mukainen käsitys.

+9

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu