Ahvenanmaan asema ei ole nyt ykkösasia

Suomi on tänään ollut kymmenen vuorokautta Naton täysjäsen. On alkanut Suomen sisäänajo Naton rakenteisiin. On paljon uusia asioita, jotka on ratkaistava, kuten painopistealueiden valinta. Luultavasti kannatan arktista suuntaa, josta vastaa operatiivinen tunnistussana Norfolk. Suomi on luontevasti jo geopoliittisesti arktisten suuntien maa, unohtamatta tietenkään Itämerta. Suurvaltaintressit kohtaavat jännitteisesti arktisella alueella.

Naton art. 5 suojaa Suomen valtioalueen jokaista neliösenttiä, siis myös Ahvenanmaan maakuntaa. Tilanne on tältä osin vakaa. Silti julkisuushakuinen median sponsoroima keskustelu Ahvenanmaan demilitarisoidusta rauhan ajan asemasta on pöllähtänyt pölyisästi käyntiin tilanteessa, jossa Suomessa ovat käynnistymässä hallitusneuvottelut ja Suomen sopeuttaminen upouutena täysjäsenenä Naton rakenteisiin. Erittäin tärkeä sektori on Suomen julkisen talouden tasapainottaminen eli velkaantumisen katkaiseminen ja samanaikaisesti kansantalouden kasvuedellytysten turvaaminen.

Lisään, että Huippuvuorten vertaaminen Ahvenanmaahan ontuu monessa suhteessa. Ahvenanmaan takana on ennen kaikkea perä, Huippuvuoret sivuaa strategisia reittejä Yhdysvalloista ja Kanadasta Venäjän ympäri Tyynelle valtamerelle. Tämä tosiasiakokonaisuus ei väheksy lainkaan Suomen huoltovarmuuden kannalta tärkeitä maareittejä Ruotsin kautta maailmalle.

Jos joku erehtyy hyökkäämään Ahvenanmaalle, se tarkoittaa hyökkäystä jokaista Naton jäsentä vastaan. En näe edes virheellistä mahdollisuutta millään suunnalla hyökätä aseellisesti Ahvenanmaalle. Silti valmiuksia on pidettävä yllä. Koko Nato puolustaisi silloin Suomen valtioalueen koskemattomuutta. Suhteet ovat kiihkeimmin asiaa julkisuuteen nostamassa olleiden argumenteissa killillään. Vakaata tilannetta ei kannata horjuttaa tilanteessa, jossa valtiointressi on julkisen talouden tasapainottamisessa sekä Nato-integraation onnistumisessa. Venäjän konsulia ei kannata sääliä. Tekemistähän siellä ei diplomaatille oikeastaan ole.