Euroopan tulevaisuus on rakennettavissa kestämään Venäjän paineet

Euroopan integraation strateginen kehitysjaksotus on varsin vakiintuneella tavalla sisältynyt ranskankieliseen sanapariin approfondir et élargir, syventyä ja laajentua, mutta ei siis samanaikaisesti.  Tämä strategia on toiminutkin varsin hyvin. Kuitenkin tänä Venäjän sotapolitiikan hallitsemana aikana ilmassa on muutoksen tuntua. Kysymys kuuluu: voisiko EU laajentua ja samanaikaisesti syventää sisäistä integraatiota?

Neuvostoliiton/Venäjän keskeinen tavoite Euroopassa on ollut vakaa käytännössä koko 1900-luvun ajan ja edelleen nyt kuluvalla 2000-luvulla on periaatteessa yksinkertainen: hajota Euroopan yhtenäisyyspyrkimykset ja pyri hallitsemaan sitä. Venäjä ei tänäkään päivänä tarvitse muuta motiivia kuin tämän korvien välissä sijaitsevan toimintamallin.

Venäjän siirtyminen avoimeen sotapolitiikkaan Euroopassa on hälyttävä merkki. On syytä varautua siihen, että kyseessä ei ole vain Vladimir Putinin politiikka, vaan että se on sidoksissa strategiaan, jolla isovenäläinen eetos juurtuisi paatoksenomaisesti Venäjän nouseviin sukupolviin. Tämä rakennelma näyttäytyy kehittyvän linjana Venäjällä erityisesti nuorten koulutuksessa ja tarkoituksenmukaisessa johdon vapaasti muokattavissa olevassa historianarratiivissa. Hiljainen on ajoittain hyvin havaittavissa ollut zapadnikki- eli länsimielinen linja. Se on hajallaan, myös diasporassa eri maissa. Kuitenkin se on ollut olemassa myös kommunistisessa Neuvostoliitossa, joskin sisäisen turvallisuuspoliisin tiukan kontrollin alaisena. Pilkahdus siitä nähtiin Suomen ja läntisen Euroopan osalta 17.5.1977 Kremlissä, kun NKP:n pääsihteeri Leonid Brezhnev tunnusti Suomen presidentin Urho Kekkosen valtiovierailun aluksi käydyssä keskustelussa läntisen valtion päämieheksi. Hän sanoi: ”Lännessä ei ole toista valtiomiestä…”. (UM:n poliittisen osaston muistio nro 400/10.6.1977, laati jaostopäällikkö Jukka Seppinen). Se sisältää Kekkosen omat kynämerkinnät, sijainti Kekkosen arkisto). Kun lisäksi yhteiskommunikeaan tuli sana puolueettomuus pitkän poliittisen sodan jälkeen, Kekkonen sanoi perustellusti, että tämä oli hänen uransa paras vierailu Neuvostoliittoon. (HS 25.5.1977).

Kuitenkin länsimainen pilkahdus Eurooppaa koskenutta anti-imperialistista painotusta muuttui heti, kun KGB-taustainen Vladimir Putin sai 1990-luvun lopussa otteen vallankahvasta. Hän toi nuoruudessa oppimansa vanhoillisen KGB-käytännön pinnalle ja yrittää juurruttaa sen saadakseen tulevaisuuden Venäjän samalle linjalle, jotta vuoden 1991 ”katastrofaalinen geopoliittinen” kehitys ei uusiutuisi,

Tätä uhkaa vastaan EU:n on vahvistettava arvopohjaisia rivejään. Putinin 24.2.2022 aloittama sota Ukrainaa vastaan ei ole alun perinkään ollut vain Ukrainaa vastaan, vaan koko länsimaista demokraattista maailmaa vastaan suunnatun suuren luokan sotilaallisen operaation ensi askel. Siksi käsite jaksotuksesta élargir–approfondir tulee pragmatisoida. On iso haaste laajentaa EU:n jäsenkuntaa ja yhtäaikaisesti syventää integraatiota. EU:n toimintakyky tulee samalla varmistaa siirtymällä määräenemmistöpäätöksiin. Uskon, että Eurooppa kyllä selviää haasteistaan vahvistamalla itseään ja uudistamalla menettelytapojaan.