Kun Suomelta puuttuivat ilmavoimat

Talvisodan syttymisestä on kirjoitettu ja puhuttu paljon. Olen osallistunut siihen osana keskeistä tutkimusaikaani eli 1900-lukua, tosin en pelkästään ilmavoimien näkökulmasta eli merkityksestä vaan osatekijänä.

Neuvostoliitto hyökkäsi 30.11.1939 ilman sodanjulistusta ja kaikin puolin laittomasti Baltian maana (Molotovin–Ribbentropin sopimus 23.8.1939, salainen etupiiriliite) pitämänsä Suomen kimppuun tarkoituksena nopealla sodalla liittää Suomi takaisin Venäjän imperiumin rajojen sisälle.

Talvi oli tullut Suomen itärajalle. Lunta oli varmuudella pitkin rajaa Terijoelta Petsamoon tuohon myöhäissyksyn aikaan. Tosin aivan Etelä-Suomessa, kuten Terijoella ja pitkin rannikkoa saattoi lunta vielä sodan alussa olla vähän tai ei ollenkaan. Sotatoimialueilla lumi oli varmuudella pääsääntöisesti vahvasti läsnä.

Stalin kohdisti useita hyökkäyskiiloja Suomea vastaan (lähde: Raatteen tien museo). Rajanylityskohtia oli kaikkiaan kolmetoista. Tyypillinen hyökkäystie kulki paikallisia kapeita hiekateitä pitkin. Leningradin – Muurmanskin rata oli huolto- ja joukkojen siirtoketjun strateginen osa. Siltä oli joitakin pistoraiteita länteenpäin. Lisääntyvä lumipeite ja koveneva pakkanen rajoittivat hyökkäävän puna-armeijan liikkeitä kaikkialla, tiivistyvän suomalaispuolustuksen lisäksi.

Hyökkäyskiilat etenivät Suomen puolella tieverkostoa pitkin. Päähyökkäysalueeksi muodostui alue Laatokan pohjoisrannasta Ilomantsi-Kuhmo -tasolle asti. Tämä Karjalan rintama iskostui marsalkka Mannerheimin ajatteluun todella tiukasti, jopa niin tiukasti, ettei hän saman sodan loppumetreillä keväällä 1944 kyennyt täysin erilaisessa sotatilanteessa irrottautumaan Laatokan-Äänisen kannaksen eli Karjalan rintaman ensisijaisuudesta tuhoisin seurauksin.

Mekanisoitu puna-armeija venyi kapeilla teillä kilometrien pituisiksi kolonniksi. Suomen armeijan kehittämä motitustaktiikka hipoi strategista asemaa Suomen puolustuksellisessa sodankäynnissä.

Kun tarkastelee talvisodan puolustuksen mahdollisuuksia, yksi asia nousee aina vain esiin. Hitaasti liikkuvat pitkät kolonnat olisivat olleet kohtuullisen varmasti tuhottavissa pian rajan ylitysten jälkeen – ilmavoimilla. Venäläiset joukot olivat kuin tarjottimilla tuhottaviksi kapeilla, syvän lumen eristämillä pikkuteillä.

En sano, että Suomella ei ollut ilmavoimia. Oli, kyllä pienet ilmavoimat, noin sadan koneen verran, vihollisella parisen tuhatta. Usein on todettu, että puolustushaaran materiaalinen valmius oli etenkin sotien alkuvaiheissa heikko.

Ei ole jälkiviisautta, vaan historiallinen fakta, että kehittyneet ilmavoimat olisivat voineet vaikuttaa koko talvisodan kulkuun ratkaisevalla tavalla Neuvostoliiton tappioksi.

Presidentti Kyösti Kallio oli suursodan sytyttyä 1.9.1939 julistanut Suomen puolueettomaksi maaksi (Asetuskokoelma 1.9.1939). Stalin välitti viis tuosta julistuksesta, mutta joutui kuitenkin keskeyttämään sodan 13.3.1940.

Suomea heikensi Yhdysvaltojen omaksuma puolueettomuusasema Euroopan sodan suhteen. Vasta talvisodan lopulla Suomi sai kunnon amerikkalaista Brewster-kalustoa, mutta niiden tositeho ei ehtinyt taistelukentille ennen talvisodan päättymistä 13.3.1940. Poliittinen amerikkalainen tuki sen sijaan on kantanut pitkälle. Kun sodan uhka nousee nopeatempoisesti, painopiste siirtyy Natolle. Euroopan Unioni on nopeissa sotilaallisen uhan tilanteissa vielä liian hidas. Tämä ei tarkoita, etteikö EU:n oman turvallisuusidentiteettiä tulisi kehittää.

Ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim oli maaliskuussa 1940 valmis jatkamaan sotaa yhdellä ehdolla. Se oli: ”Länsi toimittaa nopeasti Suomen tueksi 50 hävittäjäpommittajaa miehistöineen”.  Niitä ei kuulunut, vaikka Iso-Britannia ja Ranska valmistautuivat nousemaan maihin merkittävin voimin Norjaan ja Pohjois-Ruotsiin katkaisemaan Hitlerille elintärkeän ruotsalaisen rautamalmivirran Kiirunasta Narvikin kautta Saksaan asetehtaille. Suomi olisi ollut suunnitelman yksi merkittävä edunsaaja.

Yhdysvallat liittyi sotaan vasta 7.12.1941 Japanin Pear Harbouriin kohdistaman yllätyshyökkäyksen seurauksena.

———————————————–

Tuore F-35 tilaus istuu historiaan suoraviivaisesti. Mahtava juttu. F-35 laivue tulee edistämään rauhan ylläpitämistä Suomen alueella. Sen monitoimiominaisuus vahvistaa Suomen koko armeijan operatiivista kyvykkyyttä.

Niin, presidentti Sauli Niinistö, nyt on korkea aika laittaa Suomen NATO-jäsenyyshakemus vireille. Olette vastuussa Suomen kansan turvallisuudesta. Presidentti Putinin etupiiripolitiikka alkaa muistuttaa liikaa Molotovin-Ribbentropin 23.8.1939 sopimuksen salaisen liitteen henkeä ja alkaa siten nousta ”iholle”.

+21

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu