Le Figaro: ”Cette troublante ressemblance avec l’invasion de la Finlande par l’URSS en 1939”

”Tämä hämmentävä yhdenmukaisuus Neuvostoliiton hyökkäyksen kanssa Suomeen vuonna 1939”. otsikoi ranskalainen Le Figaro-lehti 15.4.2022 juttunsa Suomesta ja Ukrainasta. Samasta teemasta olen jo kirjoittanut, ja siksi kirjoitan aiheesta tämänkin blogin.

Toimittaja Mayeul Aldebert aloittaa artikkelinsa viittaamalla Stalin uskomukseen hyökkäyspäätöstä tehdessään, että operaatio Suomea vastaan kestäisi muutaman päivän (que quelques jours). Valmista tulisi voitonparaatia varten Helsingissä Stalinin syntymäpäiväksi joulukuussa 1939. Stalin lähetti saman tien Suomeen torvisoittokunnan.  Toisin kävi.

Putin lähetti pitkään valmistelemansa armeijan sotaan Ukrainaa vasten 24.2.2022. Hän odotti ratkaisua viidessä päivässä. Toisin kävi. Sota on jatkunut jo yli 50 päivää. Suomen talvisota kesti 105 päivää. Emme vielä tiedä, koska aseet vaikenevat Ukrainassa.

Ranska oli Suomen suurin tukija talvisodassa, jonka aikana Yhdysvallat noudatti vielä tiukasti omaa puolueettomuuspolitiikkaansa. Ukrainan suurin tukija tänään on epäilemättä Yhdysvallat, joka varustaa Ukrainaa muiden, kuten Ranskan ja Ison-Britannian, ohella todella merkittävästi. Kun Ukrainassa on asukkaita noin 45 miljoonaa, reservit ovat erittäin suuria.

Yhdenkaltaisuutta on paljon sodan alkua myöten. Kun ensi hyökkäysaalto Suomeen hiipui vuoden 1940 alussa, Ukraina sai Putinin hyökkäyksen taittumaan huhtikuussa 2022. Le Figaro huomioi Raatteen tien suuren suomalaisvoiton. Se saa ansaitsemansa huomion. Se vertautuu Ukrainaan Kiovan pohjoispuolen pitkien panssarikolonnien tuhoon.

Entä mitä samaa on odotettavissa venäläisten ensi aallon tuhoamisen jälkeen? No, suurhyökkäys tietenkin. Suomessa se alkoi helmikuussa 1940. Se juuttui Laatokan pohjoispuolella pitkälti paikoilleen, mutta eteni Kannaksella hädin tuskin Viipurin kaupungin itäisiin osiin keskusta-alueen jäädessä Suomen käsiin. Laatokan eteläisellä rannalla puna-armeija ei juuri edennyt, vaan Sortavala ja Käkisalmikin jäivät aseiden vaiettua 13.3.1940 rintamalinjan Suomen puolelle. Silti Stalin kiristi Suomelta täysin valloittamatonta maata tuhansia ja tuhansia neliökilometrejä, useita kaupunkeja ja taajamia, kuten Koiviston ja Lahdenpohjan kauppalat, Viipurin ja Sortavalan kaupungit sekä metsää ja peltoa mittaamattomasti. Koko menetetty alue oli noin 45 000 km2 laajuinen. Siis valtava. Nyt se on syvää rappioaluetta.  Kannas oli Suomen vilja-aitta sekä alue ylipäätään metsäteollisuuden kehtoa, kulturellista Suomen symboliydintä. Kaikki on Ukrainassa suurempaa, tuossa kaikkien tunnustamassa tärkeässä vilja-aitassa.

Tuleeko Itä-Ukrainasta Ukrainan pakkoluovutettu Karjala? Jää nähtäväksi. Sodan päättyminen näin ei ole varmaa, sillä Ukraina on tänään isommilla joukoilla ja aseilla varustettu kuin Suomi vuoden 1940 alussa.  Ukrainassa on sentään yli 40 miljoonaa asukasta Suomen 3.5 miljoonan sijaan vuonna 1939. Olisi tietenkin oikein, että Putin jäisi voitotta nuolemaan näppejään.

 

Venäjän armeija on yllättänyt maailman heikoilla suorituksillaan Ukrainassa. Ehkei kuitenkaan kaikkia. Samaa se teki Suomeakin vastaan talvisodassa. Siinäkin on yhdistävä tekijä. Hyökkääminen toisten koteihin ja rauhanomaisten asukkaiden tappaminen on monella tasolla iljettävää, toisin kuin niiden puolustaminen.

Eräässä mielessä Putin valmistautui Ukrainan sotaan osallistuessaan Syyrian sotaan jokin aika sitten. Täystuhomenetelmä siviiliuhreista välittämättä kehittyi sielläkin. Jos Putinin roolia joku piti Syyriassa voitokkaana sen tulosten myötä, Ukraina on jo näyttänyt puna-armeijalle todellisuuden. Venäjän tappioiden kruunuksi on jo muodostunut strategisen lippulaivan ”Moskva’n” upotus Mustallamerellä vastikään.  Se jää yksittäisenä upotuksena jo merisotahistoriaan.

Putin vaihtoi tiettävästi komentajansa Ukrainassa Syyrian veteraaniin. Kuka haluaa jatkaa moraalitonta sotaa keskellä Eurooppaa vuonna 2022? Ja vielä silmittömästi siviilejä tappamalla ja raunioittamalla kokonaisia kaupunkeja. Kuka? Nähtävästi Putin. Stalin ei välittänyt joulukuussa 1939, vaikka Kansainliitti erotti sen jäsenyydestään.

Luen parhaillaan mielenkiintoista Stalinia koskevaa tutkimusta, jonka on kirjoittanut Paul R. Gregory. Teoksen nimi on ”Terror by  Quota” 2009. Välillä täytyy oikein nipistää itseään, vaikka poskesta. Kun tekstiin uppoutuu, erehtyy yht’äkkiä tunteeseen, että kirja ei olekaan pelkästään Stalinin elämänkerta, vaan tämän sivupersoonan Putinin valtioterroria koskeva tutkimus. Niin paljon Putin toistaa vuonna 2022 Stalinin linjaa. Turhaan ei muuan venäläinen todennut julkisuuteen: ”Vuosi 1937 on palannut Venäjälle”. Silloin alkoi Stalinin ehkä pahimman terrorin vaihe omaa kansaansa vastaan.

Miten aselepo on mahdollinen Ukrainaan? Se on vaikea tie, jos se pitää neuvotella Putinin kanssa. Stalin ehdotti aselepoa Suomelle maaliskuun alussa 1940, koska pelkäsi Länsiliittoutuneiden Ranskan ja Ison-Britannian nousevan Pohjois-Ruotsin kautta Suomeen sekä edelleen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Tämä malli vain ei oikein toimi ydinaseiden maailmassa. Järjen syttyminen Putinin päähän on yhtälailla vaikeata. Sen koki viimeksi Itävallan liittokansleri Moskovassa.

III maailmansodan vaara on akuutti. Ukrainan uhraaminen ei kuitenkaan voi tulla kysymykseen. Kuten Suomi, Ukraina on avainmaa Euroopalle. Käynnissä olevan Venäjän laajentumissodan tyssääminen ei tarkoita Venäjän ahdistamista eksistentiaaliseen tuhotilaan, jolloin se saattaisi epätoivoissaan langeta ydinaseisiin. Varautuminen pahimpaan on tietenkin viisautta tilanteessa, jossa painetta muutoin on jatkuvasti lisättävä Venäjää kohtaan. Hyökkäys Ukrainaan ja saaminen maailman kielteisen mielipideryöpyn niskaansa on kaikkinensa iso virhe, joka heijastuu tällaisenaankin tulevaisuuteen hyvin kauas myrkyttäen poliittista ilmastoa.

Venäjällä on laaja maa-alue käytössään. Se on maailman laajin valtio tällaisenaan. Toisten maiden kahmiminen ei kuulu tähän päivään. Se olisi Kremlissä syytä jo uskoa. Parasta olisi vetäytyä omaehtoisesti omaan valtavaan maahan, korjata menneitäkin virheitä. Sitä seuraisi kunnioitus, ei nykymenolla. Ihmiskunnalla on paljon tärkeätä tehtävää. Sodan kestäessä ilmasto- ja luonto-ongelmat vain kärjistyvät.

+20

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu