Peukutan Macronia!

Tästä tulee lyhin blogini tällä palstalla. Ranskan presidentinvaalikamppailu on täynnä ”déjà vu”-elementtejä. Maailmantilanne vaatii Ranskalle, Euroopalle ja Suomelle Emmanuel Macronin valintaa uudelle viisivuotiskaudelle (quinquennat). Hän kykenee vaikuttamaan EU:n tasapainoiseen kehitykseen koko Euroopan hyväksi laajan arvostuksensa pohjalta läntisten arvojen keskeisissä puolustajamaissa, mukaan lukien turvallisuuspolitiikka. Hän on riittävän etäällä Putinista, eikä Ranska ole energia-addikti Venäjästä onnistuneen vahvan ydinenergiapoolinsa seurauksena, josta Suomikin on saanut osansa Olkiluoto III muodossa seuraaville monille vuosikymmenille.

Hänen vastaehdokkaansa on odotetusti Marine Le Pen, oikeasti ääriokeistolainen. Hän on uskottavasti  Putinin puudeli. Hän irrottaisi Ranskan Naton ytimestä, kuten juuri Putin toivoo. Hän kääntäisi EU:n kehityksen takaperoiseksi, siis Venäjälle helpoksi saaliiksi eli löyhäksi sekametelisopaksi, todelliseksi KGB-tyylisten juonittelujen ihannepresidentiksi. Hän haluaa muutakin Venäjän suosimista. Hän vastustaa fossiilisen venäläisten energialähteiden käytön lopettamista ja käyttämistä pakotteina Venäjää vastaan tämän järkyttävän sodan hillitsemiseksi. Näiden polttoaineiden myymisellä ostajat rahoittavat Putinin sodankäynnin jokaisen päivän Ukrainassa, ellei muutosta tapahdu. Siksikin Macronin valinta on tarpeen.

Uskon, että Macron voittaa ensi sunnuntaina presidentinvaalien loppuottelussa Le Penin. Vuoden 2017 malli toteutunee tälläkin kerralla.