Putinin uhka

Neuvostoliiton virallisesta hajoamisesta on kulunut 25.12.2021 tasan 30 vuotta. Tarkkaavaiset tarkkailijat panivat merkille tuona joulukuun 25. päivänä klo 19.30, että Neuvostoliiton punainen sirppi- ja vasaralippu laskeutui viimeistä kertaa Moskovassa Punaisella Torilla.

Uudistajaksi yrittänyt NKP:n pääsihteeri Mihail Gorbatshov erosi saman tien virallisesti tehtävistään Neuvostoliiton johdossa. Hänet oli kuitenkin jo pitkään syrjäytetty asioiden hoidosta. Boris Jeltsinin oheishallinto näkyi Suomesta katsoen erityisen selvästi ulkoasiainhallinnon toimialalla. Eräänlainen kaksoisvalta oli ollut jo kuukausia todellisuutta.

Gorbatshov piti kansalle televisiopuheen. Hän viittasi tosiasiaan, että Neuvostoliitto oli huonossa kunnossa jo silloin, kun hän aloitti valtiojohtajana eli vuonna 1985, vaikka ”maassa oli yllin kyllin kaikkea, maata, öljyä, kaasua, kivihiiltä, arvokkaita metalleja, puhumattakaan älyllisestä kapasiteetista ja lahjakkuuksista…”

Varsin pitkä siirtymäkausi päättyi. Neuvostoleiri oli jo hajonnut, Varsovan sotilasliitto, NKP ja KGB lakkautettu, itsenäistyminen Neuvostoliitosta oli päivän haluttu sana. Pitkän hajoamisprosessin sinetit lyötiin pöytään. Gorbatshov tunnusti, että ”Neuvostoliiton kohtalo oli sidoksissa hallinnolliseen komentojärjestelmään, joka tukahdutti yhteiskunnan ja joka oli tuomittu palvelemaan ideologiaa ja kantamaan militarisoitumisen hirvittävää taakkaa”. (Lähde: Le Monde 19.12.2021)

Jaan tämän arvion. Kuulostaako tutulta, kun arvioi tämän päivän Putinin Venäjää? Kyllä vain. Venäjän presidentin tulevaisuuden kaukoputki toimii peruutuspeilinä, 30 vuotta Neuvostoliiton kuoleman jälkeen. Sillä näkee historiaa mieleisekseen muuttaen kyllä kauas menneisyyteen, eikä Putinin peruuttava katse pysähdy edes Venäjän vallankumoukseen, vaan havittelee Venäjän imperiumin rajoja 1800-luvulta. Ensin kaukoputkesta löytyy etupiiriSuomi, sitten Venäjään kuulunut Suomen suuriruhtinaanmaa. Tavoiteasetelma on tietenkin mieletön, mutta uhkaava.

Suomen kohtalo oli presidentti Mauno Koiviston kaudella tiukasti sitoutunut vauhdilla rapistuvaan Neuvostoliittoon, jota ei sopinut uhmata mitenkään eikä koskaan. Se tarkoitti virallisen Suomen vasalliasemoitumista. Koivisto ei suostunut näkemään muuta kuin vanhoillisen KGB:n Suomeen välittämää virheellistä todellisuutta Neuvostoliiton tilasta.

Koivisto alisti Suomen Neuvostoliitolle sen viime metrien aikana. Se oli saavutus, joka panee ihmettelemään jatkuvasti, millä sokeudella Suomen vasemmistojohtoista ulkopolitiikkaa hoidettiin 1980-luvulla. Kyllä minä sen tiedän, olin UM:ssä itä-länsiasetelman ytimessä ja sitä puolueettomuusasemaamme vahvistamassa kahdentoista vuoden aikana Kekkosen tavoitteiden tukena vuodesta 1.1.1970 alkaen hänen eroamispäiväänsä lokakuussa 1981 saakka. Koin myös poliittiselta osastolta Koiviston ajan merkillisen Suomen vaivalloisesti 17.5.1977 vakautetun länsimaisen aseman romuttamisen Mauno Koiviston toimesta ja toimettomuuden vuoksi. Koiviston omakätinen arkisto sen todistaa mennen tullen todeksi. On vielä todettava, että yya-sopimus lakkasi olemasta voimassa, koska sen toinen osapuoli eli Neuvostoliitto kuoli. Kaikki sen sitoumukset menettivät merkityksensä. Näin käy elävässä elämässä, laillisesti. Kunnes kuolema teidät erottaa.

 

Minulle Koiviston nousu merkitsi KGB-leimaa ”neuvostovastainen”, jota tosin käyttivät ennen kaikkea kotimaiset neuvosto-orjat. Kannan leimaa kuin kunniamerkkiä. Olen ollut aina samalla länsimaisella oikeusvaltiolinjalla. Siitä en lipsu. Olen tehnyt jo kauan työtä KGB:n myyräntyön selvittämiseksi eri tahoilla, jo 1970-luvulta alkaen. Sanoin laittomasti toimineelle KGB:lle EI. Materiaalia kertyy yhä käyttööni. Siinä minua on auttanut merkittävästi lakimieskoulutus ja nuorena miehenä saamani johtajakokemus nimismiehenä Hirvensalmella ja Iissä. (Lakimiesmatrikkeli).

Vasemmistoliitto pitää tieteellistä poliittisen historian tutkimusta ”vihapuheena”, kuten Loimaalla on puolueen nimissä tehty. Ulkopolitiikan johtoon ei Suomessa pidä enää laskea vasemman laidan kulkijoita. Sieltä kumpuaa tie vaikeuksiin, vakaviin ulkopoliittisiin vaikeuksiin. Suomen geopoliittinen asema on perustaltaan heiveröisempi kuin Ruotsin, joka ei ole koskaan kuulunut Venäjän valtikan alaisuuteen. Siksi Suomessa länsimaisen itsenäisen aseman ylläpitämisen keinojen täytyy ottaa tosiasiat huomioon.

 

Venäjän presidentti Putin on edennyt askel askeleelta viimeisten kahdenkymmen vuoden aikana päämääränä etsiä tietä kadonneen Neuvostoliiton/Venäjän herättämiseksi valtapoliittisessa mielessä henkiin. Kyllä se on uhka Suomelle.

Suomen sodanjälkeisen yya-henkisen etupiiriasentoon jumiutuneen ulkopolitiikan peruslinjauksia on rukattava uuteen uskoon. Se merkitsee puolen valintaa. Olen länsimainen mies, joka kyllä pyrkii hyviin suhteisiin Venäjän kanssa, mutta jota ei voi alistaa.

+15

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu