Suomi Naton eteisessä ja Venäjä

Tosiasia on, että Suomi liittyy lähitulevaisuudessa Pohjois-Atlantin liiton (jälj. Nato) täysjäseneksi. Lisään, että vihdoin. Prosessi on tätä kirjoittaessani torstaina 12.5.2022 edennyt peruuttamattomaan vaiheeseen. Tapahtuu pysyvä muutos, jonka ydin on kuuluisan 5. artiklan voimaantuminen Suomen tueksi.

Meidän on siis löydettävä pysyvän itäisen naapurimme kanssa uudelle tosiasiapohjalle perustuva suhderakennelma. Kuten Venäjän ulkoministeriö asian hyvin ymmärtää, sen tulee olla rauhanomainen ratkaisu. Nato on PUOLUSTUSLIITTO, mutta se reagoi äkäisesti tarpeen vaatiessa mihin tahansa aggressioon jäsentään vastaan – tai erillisjärjestelyin jäsenkandidaatteja vastaan.

Kuitenkin Venäjällä on ollut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ollut hyvää aikaa tottua tähän ajatukseen. Suomen EU-jäsenyys vuodesta 1995 on betonoinut maamme läntiseen Eurooppaan lujasti, mitä osoittaa asian saama huomio Suomen uudessa perustuslaissa.

EU:n voimassa olevassa perussopimuksessa on 47 artiklan sisältämä solidaarisuuslauseke. Kun EU:n 27 jäsenestä yli 20 on samalla Naton jäseniä, EU:n vakiintuneen jäsenen liittyminen Natoon ei ole asiallisesti erityisen pitkä.

Muistan hyvin arvostamani venäläisen diplomaatin Juri Derjabinin puhuneen jo parikymmentä vuotta sitten Suomen tulevasta Nato-jäsenyydestä, johon Venäjän vain on sopeuduttava. Venäjän ulkoministeriön pitkän tähtäimen visioissa tämä asia on varmasti ollut piirustuspöydällä jo vuosikymmenten ajan. Tosin en ole varma, ovatko nämä elementit siirtyneet Kremliin.

Selvää on, että Suomen Nato-jäsenyys murtaa Suomen pitkäaikaisen aseman Venäjän keisarikunnan/Neuvostoliiton etupiirinä.  Olen siitä vain erittäin iloinen ja tyytyväinen. Suomella on ollut paljon omaa tahtoa mukana jo 1800-luvulla, samoin itsenäistymisessä sekä sodissa.

Oli mukana suomalaista heikkouttakin, jota kutsutaan ”suomettumiseksi”. Se oli seurausta Neuvostoliiton halusta hallita ideologisestikin Suomen asioita kattavasti alkaen presidentistä ja ulkopolitiikan saralla myös Suomen ulkoministeriötä ja siellä itsenäisten sielujen vainoamisesta. Pahin kausi oli Suomen kannalta 1980-luku. Presidentti Kekkonen sen sijaan pahimpina Neuvostoliiton painostuksen aikoina taipui vaan ei taittunut asettuessaan kaikella voimalla vastustamaan Kremlin haluja ”sovjetisoida” Suomi ja edetä Suomen kautta länteen.

Suomen tultua pikapuoliin Naton jäseneksi meidän tulee löytää naapuruussuhteelle uusi sävel, Pelkään pahoin, että siihen menee aikaa, pelkästään Ukrainan tapahtumien vuoksi.  Näitä asioita joudumme pohtimaan enemmän sitten, kun Suomen Nato-jäsenyys on toteutunut ja sota lähialueillamme on päättynyt. Suomen Nato-polkuun on kenenkään turha yrittää puuttua.

+11

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu