Suuren luokan meuhka aidon Viipurin nimellä

HS julkaisi 26.9.2021 epätavallisella tavalla, mutta agendansa mukaisesti Karjalan vihaajana todella ison jutun fiktiivisestä kirjasta Viipuri-nimen väärinkäytöstä.  MTV 3 jatkoi asian käsittelyä 27.9.2021 haastattelemalla kirjan tekijää.

Urho Kekkosen nimi on vedetty muka Viipurin rakentamiseksi Pohjanlahden rannikolle talvisodan menetysten jälkeen. Kirjailijan mukaan se olisi tuonut mukanaan ”onnellisen lopun” ja ”Suomi olisi välttynyt jatkosodalta”. Kuulostaa samanlaiselta haihattelulta kuin väitteet, että ”Suomi olisi voinut välttää talvisodan”. Kekkosen nimi yhdistyneenä Viipurin nimeen on siis julkisuuskikka eli lähinnä markkinointikikka.

Kirja on romaani, jolla ei ole mitään rajoitteita maan ja taivaan välillä, ei siis tälläkään kirjalla. Ei pidä unohtaa, että kansanedustaja Urho Kekkonen oli ainut päättäjä, joka eduskunnassa äänesti talvisodan näennäistä rauhansopimusta vastaan. Todellisuudessa se oli vain hyökkäyksen väliaikainen keskeytys, koska Ranska ja Iso-Britannia olivat nousemassa maihin Norjaan ja Ruotsiin katkaistaakseen kevättalvella 1940 natsi-Saksalta Kiirunan alueen erinomaisen rautamalmin saannin. Samalla Suomi olisi saanut apua, ja suursota olisikin voinut syttyä Lännen ja Neuvostoliiton välillä, ei vain Suomesta, mutta myös muualta käsin. Stalin ja Hitler olivat liittolaisia tuolloin 23.8.1939 solmimansa etupiirijakosopimuksen vuoksi. Se on kylmä tosiasia, jota ei pidä unohtaa.

Hitler suorastaan soti Ruotsin rautamalmilla, jonka saannin katkaisu olisi epäilemättä lyhentänyt merkittävästi maailmansotaa Euroopassa. En sano kuitenkaan enempää, vaan seuraan pelkästään tapahtuneita tosiasioita ja sen mukaista kehitystä.

Jatkosota alkoi Suomen osalta, koska Neuvostoliitto halusi jatkaa Suomen valloitusta sodalla ja koska valloitus oli jäänyt kesken kevättalvella 1940.

Kas kun Kekkonen ei koskaan pääministerikausillaan tai presidenttinä palannut tähän asiaan, vaikka aikaa olisi ollut kolmisenkymmentä vuotta. Hän kyllä pyrki oikean Viipurin palauttamiseen. Tämä asia oli Kekkosen agendalla kestävällä tavalla, vaikka ei aina julkisuudessa.

Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt vaati Stalinia jättämään Viipurin suosiolla Suomelle 1.12.1943 Teheranin huippukokouksessa, kun Suomen asiaa käsiteltiin kolmen huippupäättäjän kesken Rooseveltin aloitteesta. Stalin torjui, mutta hyväksyi Suomen erillissodan. Hitlerin Saksa ja sen liittolaiset saivat yhden mahdollisuuden: antautua ehdoitta ja tulla miehitetyiksi. Suomi ei ollut Hitlerin liittolainen! (lähde: Jukka Seppinen: Menetetty Karjala? Minerva 2006, s. 54).

Pahamaineinen Stalinin pitkäaikainen ulkoministeri V. M. Molotov, Suomen tuhoaja sotien ajalta, esitti vuonna 1956 Viipurin palauttamista Suomelle. Hän teki esityksensä Neuvostoliiton ulkoministeriön (MID) päällikkönä 15.5.1956 Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (NKP) keskuskomitealle sijoitettavaksi Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston puhemiehistön puheenjohtajan K. E. Voroshilovin Suomeen suunnitellun valtiovierailun ohjelmaan ja toteutettavaksi silloin. Vierailu toteutui elokuussa 1956, siis presidentti Urho Kekkosen aikana. (em. teos, s. 160, lähde alav. 374: MID:in esitys NKP:n keskuskomitealle 15.5.1956. Fond Molotovin sihteeristö, opis 15, papka 16, delo Fi-142. MID).

Karjalan asia nousi pöydälle pian uudelleen Kekkosen ensimmäisen kauden lähetessä loppuaan. Kekkonen tavoitteli kolmiota Saimaan kanava, Viipuri, Uuras. Asia oli vahvasti esillä, sillä jopa kommunistinen Hertta Kuusinen, Otto Wille Kuusisen tytär, levitti elokuussa 1961 Karjalan palautusasiaa viittaamalla ”Kannaksen mahdolliseen takaisin saantiin”. (Jukka Seppinen: Urho Kekkonen. Suomen johtaja. Gummerus/Ajatuskirjat 2004, s. 372).

Viipuri elää vahvasti Suomen kansan syvissä mielen sopukoissa kärsityn vääryyden symbolina. Se nousi todella keskiöön Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991. Neuvostoliitto/Venäjä kertoi avoimesti usealle taholle, minullekin, mahdollisuudesta saada Viipuri sekä Karjalaa takaisin Suomelle. Presidentti Mauno Koivisto torppasi asian yksiselitteisesti KGB:n vanhoillisen siiven suoralla tuella. (Jukka Seppinen, Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palautuksen, Minerva 2019, koko teos).

 

————————————–

Isäni Aleksanteri Seppinen toimi lakimiehenä, sodittuaan ensin kaikki sodat, karjalaisten asuttamistoiminnassa eli  ASO:ssa aina vuoteen 1958 asti. Jotain jäi mieleeni sieltäkin. Yksi poliittinen periaate oli asutustoiminnassa vallalla. Se kuului: ns. siirtokarjalaisten eli kotinsa menettäneiden suomalaisten asuttamisessa tuli välttää ”karjalaiskeskittymiä”. Isäni kotipaikan Koiviston asukkaiden asutusasiassa oli esillä ns. Merikoivisto eli Pernajan rannikolle rakennettava uusi karjalaiskauppala. Vastustus oli liian suurta. Poliittinen puoli oli, että karjalaisten keskittymät vain ylläpitäisivät Karjalan palautusajatusta. Toinen tärkeä ulottuvuus oli ruotsinkielisten alueiden kielellisen homogeenisyyden, mutta paikoitellen myös maaomaisuuden suojelu. Isäni ei siitä pitänyt, mutta asialla oli ruotsinkielisten puolelta vahvat perusteensa.

Vai että Pohjanmaalle, vaikka ruotsinkielisten yhtenäiskielialueen läheisyyteen, olisi sijoitettu johonkin muotopuoleen historiattomaan rakennuskompleksiin noin satatuhatta entistä viipurilaista! Älkää naurattako! Pienistäkin suunnitelmista eri ruotsalaispitäjiin kohdistuneista asutustoimista nousi hirveä huuto, lähes kapina.

Tunnen vain sympatiaa ruotsinkielisten vahvalle identiteettiasenteelle, niin evakkoisän jälkeläinen kuin olenkin. Meilläkin on oikeus omaan identiteettiin, johon vuosisatainen Viipuri on erittäin vahvasti, sanon lähtemättömästi sijoittunut. Kyllä oikea historiallinen Viipuri vielä kuuluu Suomen vanhimpana kaupunkina maamme valtiokartalle.

Jos Kekkonen olisi Pohjanmaalle uutta kaupunkia joskus vilauttanut, ei se näy missään muussa Kekkosen toimissa. Siis sellainen reipas huuli. Tuskin muotopuoleen betoniryppääseen moni viipurilainen olisi suunnistanut. Sitä paitsi se oikea Viipuri oli isäni koulukaupunki – ja pysyy sellaisena.

HS:n tuella nyt siis utopia-Viipurin nimellä revitään rahaa ja julkisuutta ahneesti. No, en osallistu näihin kekkereihin tämän enempää, mutta oikeaan, aitoon Viipuriin palaan takuuvarmasti.

 

Jukka Seppinen

evakon poika

+16

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu