Turvallisuuspolitiikan strategisia linjauksia; EU:n kasvava rooli

On syytä herkällä korvalla tarkkailla globaaleja turvallisuuspoliittisten mannerlaattojen liikahduksia pysyäksemme niin sanotusti ”kartalla” kehityksessä mukana.

Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire kuvasi kiinnostavalla tavalla vastikään eurooppalaisen integraation (lähi)tulevaisuutta sanalla ”adulte”. Sana merkitsee yleiskielessä suomeksi lähinnä aikuisuutta, siis vastuullista, itsenäistä menoa. Vaikka Le Maire käytti sanaa lähinnä kuvaamaan omaa toimialaansa, se soveltuu hyvin myös turvallisuuspolitiikkaan.

Sanan ”adulte” etymologia on kuvaava. Sen latinankielinen alkusana on ”adultus eli joka on kasvanut (qui a grandi)”. Tämä tarkoittaa tilaa, jossa kasvu on saavuttanut kypsän asteen. Se voi tarkoittaa niin eläintä, kasvia kuin myös ihmistä.

Tietynlainen suomalainen kypsyyskoe tapahtui Suomen eduskunnassa vastikään, kun siellä äänestettiin Suomen kannasta Euroopan 750 mrd:n elvytysrahasta. Hyväksyvä kanta 134–57 oli samalla kannanotto ”kypsän tien (adulte)” omaksumiselle EU:n kehityksessä.  Tämä oli kansallisen etumme mukainen strateginen ratkaisu.

Vaikka EU:n ”voima-akseli” kulkee väliä Pariisi-Berliini, se ei tarkoita, että Suomen tulisi olla äänetön yhtiömies yhteisessä EU-hankkeessa ja seurata vain jotain suurta maata. Päin vastoin, vaikuttamisen mahdollisuudet vain lisääntyvät, kun osallistuu kehitystyöhön ”täydellä sydämellä” tuomalla suomalaisen näkökulman reilusti ja vahvasti pöytiin.

Aikamme kulkee väistämättä kohti suuria yksiköitä, joissa myös valtiolliset rajat ylittyvät. Isot vaikuttajat ovat jo selvillä, voima- ja poliittiset suhteet ylipäätään sen sijaan muuttuvat. EU:lla on kaikki mahdollisuudet olla paitsi iso vaikuttaja talouden alalla, myös monilla muilla sektoreilla, alkaen politiikasta ja sotilasvoimasta.

 

Ei vanhan mallin Eurooppa-armeijalle

 

Voimavaroja ei kannata hajottaa. 1950-luvun alun unelma eurooppalaisesta armeijasta on osoittautunut kuolleeksi ajatukseksi.

EU:nkin pitää rakentaa yhteisvoimansa kansallisten armeijoitten pohjalle. Nato epäilemättä on vielä pitkään voimissaan, mutta Yhdysvaltain sotilaallisen suojan ei voi odottaa olevan ikuista.

Yhdysvaltain rooli suhteessa Kiinan aisoissa pitämiseen tulee silti kasvamaan. Siihen presidentti Joe Bidenin näennäisesti erittäin luja sisäpoliittinen kehitysnäkemys viime kädessä kuitenkin kulminoituu. Vaikka EU-Yhdysvallat suhde on kehittymässä hyvään suuntaan, EU:n vastuun omasta sotilaallisesta turvallisuudesta täytyy lisääntyä.

Tässä konstellaatiossa Euroopan kriittiset näkemykset oman taloudellisen Kiina-suhteen osalta ovat jo nousussa.

EU-maiden sotilaallisten struktuurien kehittäminen on siis fokuksessa, ilman referenssiä vanhaan Euroopan armeija-käsitteeseen. Irtiotto on välttämätön jo EU:n ainoan ydinasevallan Ranskan oman sotilaallisen potentiaalin saamiseksi koko EU:n osalta hyötykäyttöön. Se helpottuu, kunhan vain riittävä kansallinen eetos säilyy kehitystyössä mukana. Tämä on ensi sijassa poliittinen asia. Sotilaallisen liiman kehittäminen ilman yritystä laatia raskaita monikansallisia hierarkioita ja muita rakenteita on varmasti tehokkain tie, jotta kyky nopeisiin ja joustaviin EU-pohjaisiin operaatioihin pahimpienkin skenaarioiden hallitsemiseksi kehittyy. Lopuksi on syytä tässä yhteydessä todeta, että omavaraisuus keskeisissä sotatarvikkeissa ei ole pahitteeksi EU:lle.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu