Vartiainen väistyy Helsingin johdosta. Kuka tilalle?

Olen stadin kundi, joka syntyi Helsingissä Etu-Töölössä Mehiläisen silloisessa synnytysssairaalassa Runeberginkadulla, kulmarakennuksessa. Talo on edelleen paikallaan ja Mehiläisen käytössä. Tätä toistan, koska Supon kyseenalainen päällikkö Seppo Tiitinen kertoi minulle 1980-luvun laittomista minua koskevista tutkimuksistaan haastattelussa tällaista soopaa: ”Laki vaati Jukka Seppisen tutkimista”. Hän ei maininnut lainkohtaa, eikä asiayhteyttä. Minun vanhempani olivat syntyperäisiä Suomen kansalaisia, niin kuin minäkin. Se on minulle epäselvä asia yhä edelleen, luultavasti hän kadehti menestystäni Ranska-asioissa ensimmäisenä suomalaisena ENA:ssa ja siitä kehittynyttä ydinenergiayhteistyötä Ranskan kanssa. Tästä kehittyi Olkiluoto III, joka nyt tahkoaa energiaa Suomen teollisuudelle ja kansalle. Tiitinen oli kovin neuvostomielinen, vaikka muuta nykyään väittää. Enalaiset, presidentti Valéry Giscard d’Estaing etunenässä, päättivät Ranskassa asian edistämisestä. Meillä tämä oli presidentti Kekkoselle sydämen asia ja länsimielisyyden ytimessä. Sillä myös katkaisimme Neuvostoliiton pyrkimyksen saada ydinenergiamonopolia Suomeen. Lisäksi se vakautti silloista puolueettomuusasemaamme.

Myös toinen kyseenalainen Supon päällikkö Antti Pelttari kielsi minulta jopa aiemmin saamieni asiakirjojen tutkimisen. Hän kehotti tekemään rikosilmoituksen Seppo Tiitisestä samaan aikaan, kun kielsi Tiitisen minua koskevien asiakirjojen tieteellisen tutkimuksen. Vaarallisia miehiä. Pelttari olisi halunnut kotietsintäoikeuden, vaikkei olisi rikosepäilyjä. Sellainen olisi ollut tie tyranniaan. Ja kaiken kukkuraksi Pelttari olisi halunnut kutsua Helsingin hallinto-oikeuden Supon tiloihin ilman minun läsnäoloani. Kohdallani kyse oli vireillä olleesta tutkimusluvasta, jonka Pelttari vesitti näin suurieleisesti. Elettiin vasemmistohallituksen aikaa. Tällainen mies istuu Eduskunnan korkeimmalla virkamiespallilla. Oudosti hän on Tiitisen seuraaja tehtävässä. Demokratiaa täytyy puolusta aina ja kaikkialla. Sen nakertajat ovat usein narsistisia urakiihkoilijoita, joille kelpaavat kaikki keinot, valehtelua ja väärien huhujen levittämistä myöten.

Tämän esipuheen jälkeen pääsen Helsingin johtokysymyksiin. Supolla on ollut johtamisongelmia. Helsingillä on ollut johtamisongelmia. Suomen Olympiakomitealla on ollut johtamisongelmia. Vartiainen ei ole ollut hyvä valinta Helsingille. Tämä on selvä asia. Vapaavuori on jo nähty, ranskaksi, déjà vu. Ei hän ole Suomen Olympiakomiteassa parantunut, pahentunut vain oltuaan jo aiemmin diktaattorinpoikanen.

Kun asia on tullut julkiseksi ja viranhaltija vaihtuu, Jan Vapaavuori miettii lehtitietojen mukaan paluuta vanhaan tehtäväänsä Helsingissä. Kuule Jan, älä mieti. Emme halua uutta epäonnistumista urallesi.

Olin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa aktiivisesti mukana Helsingin kunnallispolitiikassa. Istuin kokoomuksen mandaatilla kaksi kautta erittäin mielenkiintoisessa Opetuslautakunnassa sekä eräässä kulttuuritehtävässä vuodesta 2013, myös kokoomuksen mandaatilla. Lautakunta on demokraattinen elin. Sitä arvostan yli kaiken. Sitä ennen olin Kotkan kaupunginvaltuuston jäsen Keskustan mandaatilla vuodet 1988–1991 ollessani Kotkan kaupungin palveluksessa. Olen halunnut palvella eri puolilla Suomea eri tehtävissä saadakseni kattavan kuvan maastani. Pitkä diplomaatin urani vaihtui pahasti suomettuneesta ulkoministeriöstä ammattihistorioitsijan tehtäviin 1990-luvulla.

Tulin Helsingin kunnallispolitiikassa havaitsemaan Jan Vapaavuoren epädemokraattiset käskymenetelmät, suoranaisen taipumuksen vihata eri mieltä olleita vaikkapa lautakunnan jäseniä. Kun olin Kokoomuksen etäjäsen, kuulin kokouksissa Vapaavuoren intomielisten kannattajien kuvaavan tätä sotilastermein. ”Hän on kenraali ja me olemme hänen käskyvaltansa alaisia”, joku toisti. Onneksi en muista näiden nimiä. Mutta tämä kuvasti Vapaavuoren johtamismenetelmiä luutnanttiensa kertomina. Värisin kauhusta, tämä on vapaavuorilaista demokratiaa: Ei kelpaa minulle!

Olin jo niinä vuosina tavannut poliittisissa yhteyksissä nuoren asiallisen miehen. Hän on Daniel Sazunov. Hänestä ei ole huokunut kaiken kattavaa vallanhimoa, kuten Vapaavuoresta. Hän on Helsingin asioihin vihkiytynyt poliitikko. Kun olen nyt tehnyt tärkeän tehtäväni valmiiksi nykyisellä asuinpaikkakunnallani Kirkkonummella, olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Veri vetää takaisin syntymäkaupunkiini Helsinkiin. Siksi koen huolta siitä, kuka on seuraava pormestari Helsingissä. Minun ehdokkaani on Daniel Sazunov.