Yhdysvallat ja Suomi 1943–2023
Suomi ja Yhdysvallat; taustaa 1.12.1943 alkaen nykypäivälle
Toisen maailmansodan voittajavaltioiden eli Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja no, Neuvostoliiton johtajat kokoontuivat strategiseen kokoukseen Teheraniin 1.12.1943. Päivä oli ratkaiseva voiton saamiseksi natsi-Saksasta.
Strategia oli Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin käsissä. Hänen suurin aatteellinen vihollisensa oli Hitler ja natsi-Saksa, ei niinkään Japani. Tilanne oli sodan alkuvuosien aikana 1939–1943 riistäytynyt Lännen kontrollista. Hitler ja Stalin olivat liittolaiskavereita 23.8.1939 solmimansa etupiirijakosopimuksen vuoksi. Sen pohjalta Stalin ja Hitler aloittivat yksissä tuumin II maailmansodan. Hitler hyökkäsi 1.9.1939 suorasukaisesti Puolaan. Stalin teki saman Puolan itäosiin 17.9.1939. Tapahtui Puolan jako ns. Curzon-linjaa pitkin.
Sopimuksen mukaisesti Stalin sai Hitleriltä vapaat kädet valloittaa itselleen ns. Baltian maat, joihin sopimuksen salainen liite laski Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan (die baltischen Staaten) sekä osan Puolasta yhteistyöllä Hitlerin kanssa. Vain Suomi ryhtyi sotilaallisesti merkittävään vastarintaan sodassa, joka alkoi 30.11.1939 Stalinin laittomalla imperialistisiin laskelmiin perustuneella hyökkäyssodalla. Kansainvälinen oikeus tuomitsi Stalinin, mutta ei hän sille korvaansa lotkauttanut. Stalin suunnitteli voitonparaatia Helsinkiin syntymäpäiväkseen 18.12.1939. Puna-armeija ylitti Suomen valtiollisen laillisen rajan 13. kohdassa. Torvisoittokuntia eteni Suomeen puna-armeijan seassa. Metsään meni.
Yleisstrateginen tilanne oli Suomelle todella huono. Yhdysvallat oli puolueeton maa, jolta Suomi ei saanut aseapua, mutta runsaasti kyllä sympatiaa ja julkisuutta. Hitler pysäytti asetoimitukset etelästä. Ruotsi vetäytyi kansankotiinsa ja möi Hitlerille elintärkeätä rautamalmiansa Kiirunan kaivoksilta. Tietenkin Ruotsilla oli siihen oikeus, mutta silti Lännessä esiintyi paheksuntaa. Ruotsin vakinainen armeija ei liikahtanut Suomen puolustamiseksi koko maailmansodan aikana. Ruotsalaisvapaaehtoisten joukossa Suomeen näytti soluttautuneen neuvostovakoilijoita.
Talvisota päättyi suuriin alueluovutuksiin 13.3.1940. Stalin vaati imperialistina taistelutta valtavia maa-alueita rintamalinjan länsipuolelta, yhteensä yli 40.000 km2. Ajatuksena oli jatkaa sotaa Suomea vastaan sopivan hetken tullen tulevaisuudessa. Viipuri, Karjalan pääkaupunki, oli Suomen hallussa Talvisodan päättyessä. Marsalkka Mannerheim arvioi aivan oikein uuden sodan olevan tulossa. Hän käynnisti erittäin merkittävät puolustustoimet, kuten 500.000 sotilaan armeijan perustamisen ja aseistuksen vahvistamisen sekä valtavan rakennustyömaan ns. Salpalinjan rakentamiseksi Suomenlahdelta Jäämerelle asti. Se ei joutunut tosikoetukselle, mutta toimi ennakkoehkäisevästi hilliten Stalinin hyökkäyshaluja. Pääesikunta arvioi Salpalinjan kattavan murtamisen vaativan Stalinilta jopa sadan divisioonan voiman. Ajatus oli ylivoimainen Stalinillekin, joka alkoi himoita Suomen sijaan Yhdysvaltain tuella valta-asemaa keskisessä Euroopassa, miksei Atlanttia myöten. Stalinin retoriikka oli tietenkin harhauttavaa, myös ns. Atlantin julistuksen allekirjoittaminen.
Kukaan ei epäillyt, että Suomella olisi ollut vispilänkauppaa natsi-Saksan kanssa, saati haluja olla sen liittolainen. Presidentti Kallion 1.9.1939 antama puolueettomuusjulistus (asetuskokoelmassa julkaistu) puhjenneen suursodan vuoksi on kumoamaton todistus. Se johdatti jatkossa poliittisesti käsitteeseen ”Suomen erillissota” Neuvostoliittoa vastaan. Tämä käsite on totuudellinen Suomen tavoitteiden ja toiminnan valossa. Outo poliittisen historian sekasotku on suomettuneessa Suomessa vallinnut historiallisen totuuden suhteen tässäkin asiassa. Neuvostomielistely on ollut urakehityksen avain monissa yhteyksissä Suomessa sotien jälkeen.
Ranskan romahtaminen sodassa Wehrmachtia vastaan touko-kesäkuussa 1940 oli Ranskalle dramaattinen isku, mutta myös Suomelle. Ranska oli Talvisodan aikana Suomen vahvin tukijavaltio. Romahtamista sopii ihmetellä vielä tänä päivänäkin.
Stalin oli vuoden 1941 aikana liittoutunut Länsiliittouman kanssa Hitlerin hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. Se avasi Yhdysvaltain Neuvostoliitolle suuntaaman huikean ase- ja sotatarvikevirran (ns. lend-and-lease -järjestelmä). Jopa Stalin joutui myöntämään sen edistäneen merkittävästi Neuvostoliiton voittoa Hitleristä, mitä edesauttoi erittäin merkittävästi aamupäivän 1.12.1943 ratkaisut suursodan lopettamiseksi Euroopassa. On aina muistettava Yhdysvaltain Tyynen meren rintaman vaatimat suuret ponnistukset, joihin myös Iso-Britannia leireineen osallistui.
1.12. 1943 Teheran
Suurvaltajohtajat Yhdysvaltojen demokraattinen presidentti Franklin D. Roosevelt, Neuvostoliiton diktaattori Josip Stalin ja Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill istahtivat neuvottelupöytään aamulla 1.12.1943 varmasti jännittyneinä. Nyt ratkeaisi suursota Liittoutuneiden voittoon Euroopassa, oli henki. Kyllä todellinen valta-akseli kulki Rooseveltin ja Stalinin välillä, Churchillin joutuessa tyytymään kolmanneksi pyöräksi. Ei hän tietenkään ollut merkityksetön, mutta ei ratkaisevassa poliittisessa asemassa.
Stalin haki uutta rintamaa mahdollisimman lännessä, mutta mahdollisimman kaukana Berliinistä, saadakseen natsi-Saksan kahden rintaman sotaan ja vaikeaan asemaan. Roosevelt haki nopeata voittoa Euroopassa voidakseen keskittyä Tyynen meren sotaan. Kaikilla oli mielessä maihinnousu Euroopan mantereelle ja eteneminen itse Saksaan. Yhteisymmärrys löytyi, vaikka Churchill haki maihinnousua Balkanille. Stalinille kelpasi Ranskan länsirannikko. Roosevelt etsi nopeinta reittiä sodan loppumiseen Euroopassa.
Käytyäni akateemisena tutkijana runsain määrin läpi Teheranissa syntyneitä alkuperäisiä asiakirjoja joka leiristä, olen asiasta jo paljon kirjoittanut tutkimuksissani. Syntynyttä kantaani ei ole ollut tarvetta muuttaa, vaikka neuvostomieliset ovat pitäneet ääntä, mutta turhaan.
Suurvaltajohtajat tunnustavat Suomen erillissota-aseman
Oli erittäin merkittävää Suomen kannalta, että presidentti Roosevelt oli huolellisesti perehtynyt Suomen, tuon läntisen parlamentaarisen puskurivaltion, asemaan. Hän sai Stalinin tyytyväiseksi. Roosevelt arvioi, että Suomen asema kannatti ottaa esille seuraavaksi asiaksi heti Normandia-päätöksen jälkeen. Ajoitus oli nappisuoritus. Muita yksittäisiä valtioita ei sitten käsiteltykään erillisinä. Stalin kuunteli Rooseveltia. Stalin tunnusti Suomen erillissota-aseman ja hyväksyi, että Suomi irroitetaan sodasta neuvotteluteitse. Tämä siis tarkoitti juuri sitä, mitä se oli. Natsi-Saksa ja sen liittolaiset saivat yhden mahdollisuuden, antautua ja tulla miehitetyiksi. Stalin totesi, että ”suomalaiset saavat elää haluamallaan tavalla…”.
Suomen neuvostomielisten historioitsijoiden päissä on ollut lukuvikaa, kun valheellinen väite Suomen liittolaisuudesta natsi-Saksan kanssa on ollut valtavirtaa. Hävetkää. Natsit tulivat vuonna 1941 Norjasta Suomen Lappiin suojelemaan Neuvostoliitolta Ruotsin malmivirtaa Hitlerille. Vain natsi-Saksan kontrolloimilta maista Suomi sai elin- ja sotatarvikkeita. Pyhä Sylvi, onko vaikeata ymmärtää, että Suomi oli hengenvaarassa kadota maailmasta Neuvostoliiton jatkuvien sotien vuoksi. On idioottimaista kuvitella, että Suomi olisi aloittanut sodan kahta aikakauden sotilaallista suurvaltaa vastaan yhtä aikaa. Se olisi ollut itsemurha. Piti vain luovia parhain päin ja pitää pää kylmänä – sekä taistella.
Teheranissa syntyi 1.12.1943 strategia, joka perustui Yhdysvaltojen voimaan. Syntyi päätös maihinnoususta Ranskan Normandiaan puolen vuoden sisällä päätöksestä. Stalin oli tyytyväinen, erittäin tyytyväinen. Hän suorastaan hykerteli. Hänelle syntyi mahdollisuus edetä keskiseen Eurooppaan ja levittää samalla stalinistista kommunismia valloittamilleen maille. Stalinin Lännelle myönteiset demokratiapuheet olivat silkkaa petosta.
Syntyi operaatio ”Overlord”. Se alkoi 6.6.1944 onnistuneesti salattuna kaikilta, myös natsi-Saksalta. Se oli valtava urakka. Suomi ei saanut mitään vihjettä asiasta, koska Suomen ulkoministeri vuoti käsittämättömällä ja täysin tuomittavalla tavalla tietoja natseille. Onnistunut maihinnousu Normandiassa laukaisi 9.6.1944 Stalinin suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella, jossa Suomen armeija uiskenteli alkukesän lämmössä housut kintuissa, täysin yllätettynä. Tapahtui Suomen sotilastiedustelun kaikkien aikojen munaus. Suomen vahvan armeijan pääosa makoili toisaalla Äänisen ja Laatokan välisellä kannaksella, kun Laatokan ja Suomenlahden välisen Kannaksen joukkoja olisi pitänyt vahvistaa merkittävästi. Wehrmacht oli vetäytynyt jo tammikuun lopulla 1944 Leningradin rintamalta Narvan tasolle Viroon. Teheranissa mukana ollut ulkokomissaari V. I. Molotov valehteli silmät päästään Suomen suhteesta Leningradiin. Suomi otti omansa, vuoden 1939 laillisen rajan haltuunsa, mutta jätti Leningradin täysin rauhaan. Aikaa armeijan uusasemoimiselle oli runsaasti, helmikuusta kesäkuulle. Aika kului neuvotellen, eikä otetta syntynyt. Stalinin suosikki Paasikivi sen sijaan tiesi enemmän kuin raportoi toimeksiantajalleen Suomen lailliselle hallitukselle.
Stalinille siis riitti Suomen lyöminen sodasta ilman koko maan valloittamisen tarkoitusta tuona aikana. Uusi raja, tuo nykyinen, on kuitenkin vihamielinen pakkoraja, jonka tarkoitus oli ja on vain helpottaa uutta hyökkäystä Suomeen. Stalinilla oli aikanaan muuta tärkeämpää valloitettavaa ja halu päästä ensimmäisenä Berliiniin. Stalinin rintamat etenivät länttä kohden kaikkialla Suomenlahdelta Mustallemerelle.
Ja historia kohtaa nykypäivän
Venäjän laiton hyökkäys 24.2.2022 Ukrainaan on kuin suoraa jatkumoa historiasta. Kyllä historia opettaa. Imperialistinen Venäjä harjoittaa politiikkaa sotimalla matalalla kynnyksellä.
Yhdysvaltojen suuresti kunnioitettavien presidenttien Franklin D. Rooseveltin ja Joe Bidenin välillä on yhteneväinen linja. Se kulkee Suomen osalta ratkaisuina 1.12.1943 ja 4.4.2023 välisen ajan. Bonusta on tulossa vielä kahdenvälisen turvallisuussopimuksen kautta. Se on työn alla. Kyllä Suomi on täysi Naton jäsen, ei mikään vajaa sellainen, vaikka joku sellaistakin puhuu.
Kiitokset tästä.
Mutta eikö Potsdamin kokous vielä merkittävämpi sodan jälkeisen Euroopan jaossa?
Ilmoita asiaton viesti
On muistettava tosiasia, että Potsdamin konferenssi järjestettiin kesällä 1945, jolloin sota Euroopassa oli jo päättynyt. Sodan tulosten keskeinen pohja oli armeijojen suorittamat sotatoimet sodan aikana. Sodan tulokset määräytyivät tältä pohjalta, poliittiset kuviot ovat asia erikseen. Ajattele puna-armeijan miehittämiä alueita: niistä tuli kommunistisia valtioita, enimmäkseen. Stalin salasi tämän tavoitteen sodan aikana, mutta paljasti sen sodan jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittajan mukaan Suomi ei saanut mitään vihjettä liittoutuneiden maihinnoususta. Eihän Suomi ollut mukana liittoutuneissa, vaan oli Saksan rinnalla taistelemassa liittoutuneita vastaan. Erikoinen toteamus, että Suomen olisi pitänyt saada vihje.
Suomi ei olisi sillä vihjeellä tehnyt mitään omassa sodassaan. Se sai koko ajan kaikenlaisia ja suoria tiedustelutietoja, että NL:n suurhyökkäys on tulossa. Asian käsittely ja toimenpiteet olivat hukassa Päämajassa ja siellä oli ilmeisesti vain eversti Nihtilä, joka ymmärsi, mistä on kysymys.
Kesäkuun 26. päivänä 1942 eversti Nihtilä sai komennuksen Jalkaväkirykmentti 16:n komentajaksi, josta seurasi paluu Päämajaan operatiivisen osaston komentajaksi joulukuun 11. päivänä 1942 samana vuonna. Työssään operatiivisella osastolla eli nk:ssa Oopperassa Nihtilä oli omassa elementissään. Hän laskelmoi vihollisen tulevia hyökkäyssuuntia ja omia puolustusasemia. Hän kierteli myös paljon etulinjoilla ja tarkkaili puolustuslaitteiden kuntoa.
Toiminta oli seuraavaa: Nihtilä esitti Airolle asiat, joka esitti asiat edelleen Marsalkalle. Monesti Airo esitti oman eriävän mielipiteen, jolloin Nihtilä joutui yleensä turhauttaviin väittelyihin. Huomautettakoon, että Päämajoitusmestari Airolla ei ollut rintamakomentajan kokemusta, mikä mahdollisesti haittasi hänen arviointikykyään. Airo olisi halunnut rintamalle mm. Oeschin tilalle hyökkäysvaiheessa, kun Oesch oli sairaana, mutta Marski ei halunnut päästää Airoa päämajasta.
Syksyllä 1943 Nihtilä kertoi Airolle, ettei pääasema (eli olemassa oleva rintamalinja) tule kestämään kovaa taistelua, ennemmin kannattaa vetäytyä VT-linjalle, joka tarkoitti Vammelsuu-Taipale-linjaa n. 25 kilometriä pääaseman takana. Nihtilä sanoi, että jos pääasemaan tulee kova isku, niin asemat tulevat murtumaan. Airo kysyi, että onko näin? Airo kertoi Marsalkalle asiaa eteenpäin. Marski rintamakierroksellaan sitten kyseli etulinjan rykmenttien komentajilta, että miten on, kestävätkö asemat, jos hyökkäys tulee. Komentajat vastasivat, että tässä taistellaan.
Nihtilä oli harmistunut ja hän esitti asiaa uudemmin, joten nyt lähetettiin Hägglund kyselemään samat asiat ja taas vastaus oli, kyllä pääasemassa pysytään. Vastaukset johtuivat mukavuudenhalusta, kun oli oltu pitkälti toista vuotta samoissa asemissaan. Oli noussut omat näyttävät rakennelmat käsittäen teattereita, sotilaskoteja, prameita kanttiineja ja kauniista komentopaikoista puhumattakaan. Mainittakoon, että maaliskuussa 1944 valmistui Termolaan kaikkiaan 780 istumapaikkaa käsittävä Tyrjänlinna. Siellä korsuista saapuneet saivat katsella myös oopperaesityksiä. Kulttuuri ajoi käsittämättömällä tavalla edelle varustelusta.
Leningradin rintaman murruttua etelässä alkuvuodesta 1944 ja saksalaisten vetäydyttyä taemmas Narvajärven tasalle, kävi Nihtilä vierailulla saksalaisten luona Baltiassa. Saksalaiset varoittivat joukkojen veltostuvan ja tulevan mukavuudenhaluisiksi, jos ne ovat liian pitkään samoissa asemissa. Vierailun johdosta Nihtilä teki muistion ja alkoi ajaa asiaa, jotta etulinjan joukkoja siirreltäisiin. Siirtoihin ryhdyttiin, mutta ne toteutettiin liian myöhään, aivan suurhyökkäyksen kynnyksellä.
Toukokuulla 1944 Nihtilä kauhistui huomattuaan, kuinka komentajat laiminlöivät varustelutöitä vähätellen venäläisten tulevia hyökkäysaikeita. Tosin Martola 2. divisioonan komentajana oli tehnyt hyvää jälkeä. 18. Divisioonan tilalle tuli kenraalimajuri Sihvon 10. Divisioona.
Länsi-Kannaksen armeijakunnan alueella Nihtilä totesi miesten ottavan aurinkoa. Hän yritti armeijakunnan komentaja Laatikaiselle selvittää asemien huonoa kuntoa, mutta Laatikaista ei Nihtilä asioineen juuri kiinnostunut, vaan keskeytti hänet tylysti ja ohjasi everstin sivuun, että tässä on nyt sauna odottamassa.
Ilmoita asiaton viesti
Liittoutuneiden maihinnousu Ranskaan oli sinänsä kaikkien osapuolten tiedossa. Myös se, että maihinnousu tapahtuisi touko-syyskuun aikana. Tarkka paikka ja aika pysyi toki salassa.
Maihinnousulla spekuoitiin jopa suomalaisessa lehdistössä koko alkuvuoden 1944, niin liittoutuneiden, puolueettomien kuin saksalaislähteiden pohjalta.
Ilmoita asiaton viesti
On todettava tarkan maihinnousupaikan pysyneen salassa. Se on oleellinen tieto. Lehdistön spekulaatiot voi jättää syrjään ääneen mietiskelynä. Kyse oli paikan salaamisesta, joka onnistui täydellisesti. Liittoutuneet harhauttivat saksalaisia olan takaa, eikä syntynyt käsitystä, minne natsiarmeija olisi keskittänyt voimia torjumaan maihinnousua. Moni epäili Kanaalin kapeinta kohtaa. Ei Ranskakaan ollut ainut kohde, kyllä niitä oli eri maissa useita, mm. Churchillin näkemyksiä vatvottiin. Suomalainen alkuperäinen lähdemateriaali on yksiselitteistä. Tulevaa maihinnousua ei osattu aikatauluttaa eikä paikantaa. Sen vaikutuksia kahdenväliseen sotatilanteeseen Neuvostoliittoa vastaan käydyssä sodassa ei osattu Suomessa lainkaan hahmottaa. Ulkoministerikin valitti: ”Emme tiedä mitään”.
Ilmoita asiaton viesti
Päämaja raportoi muutamaa päivää ennen suurhyökkäystä, että sellaista ei ole odotettavissa. Kyllä yllätys oli totaalinen, sen myönsi myöhemmin myös PE raportissaan muutamia viikkoja myöhemmin. Samaa raportoivat mm. brittikirjeenvaihtajat, jotka seurasivat liikettä paikan päällä. Olen kirjoittanut asiasta enemmän mm. tutkimuksessani ”Suomi vakoilun maailmassa 1917 – 1945”.
Ilmoita asiaton viesti
Todellisuus on nyt kuitenkin, että rauhan ehtojen mukaisesti, maamme menetti alueita,
Neuvostoliiton perimmäisinä tarkoituksina on ollut silloin ja on edelleen (Venäjä), alueidensa laajentuminen,
Pienen maan, kuten Suomen, pärjääminen suurvallan puristuksessa, on vähintäänkin loistavaa selviytymisonnistumista,
Ilmoita asiaton viesti
Pertti Kilkki on kirjoittanut kirjan ”Valo Nihtilä – Päämajan eversti.” Kirjassa on oma lukunsa otsikolla ”Kuka aavisti suurhyökkäyksen?” Siitä selviää, että tämä oli eversti Nihtilä, mutta häntä ei riittävästi kuunneltu. Radiotiedustelun etevä päällikkö eversti Reino Hallamaa oli myös varmasti tietoinen suurhyökkäyksestä.
Linkki ja siinä oleva luku ”Jatkosodan radiotiedustelu” puhukoon puolestaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_Hallamaa
Ilmoita asiaton viesti
Pääosin kehitys epäilemättä kulki näin joulukuun 1943 alusta lähtien. Jatkosodan alkuvaiheet kuitenkin ansaitsevat paremman selityksen.
Atlantin julistuksen allekirjoittivat 14. elokuuta 1941 Roosevelt ja Churchill, kaksin. Ei siinä muita ollut mukana, vielä.
Myöhemmin on puhuttu paljon periaatteesta, joiden mukaan sotaa edeltävät rajat tulisi palauttaa. Suomi, Atlantin julistuksesta piittaamatta, ylitti vanhan rajan syyskuussa. Tästä Stalin sai aiheen esittää oman kantansa Suomen asemasta niin Churchillille kuin Rooseveltillekin.
Britannia joutui julistamaan sodan Suomelle 6. joulukuuta 1941. Yhdysvallat tuli toiseen maailmansotaan Japanin hyökättyä seuraavana päivänä.
Vasta uudenvuodenpäivänä Stalin ja muut allekirjoittivat Yhdistyneiden kansakuntien (eli liittoutuneiden) julistuksen. Maailman silmissä Suomi soti liittoutuneita vastaan. Yhdysvallathan ei sotaa julistanut. Totta on, että erillisasema ymmärrettiin.
Olisiko maaliskuun 1944 jälkeen voinut toimia jotenkin muuten kuin Ryti ja Ramsay toimivat? No, onneksi en ollut päättämässä. Onnettomuudeksi eivät olleet Fagerholm ja Kekkonenkaan.
Ribbentrop-kirje oli kuitenkin amerikkalaisillekin sen verran paksua, että diplomaattisuhteet katkaistiin muutamaksi kuukaudeksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Torvisoittokuntia eteni Suomeen puna-armeijan seassa.” Stalin oli varma voitostaan joulukuussa 1939. Niin varma, että jakoi Suomeen meneville joukoille kondomit Helsingin voitonjuhlia varten.
USAssa kymmeniä vuosia asuneena voin sanoa, ettei amerikkalaiset tunne maailman historiaa alkuunkaan. Suomesta tiedetään ehkä talvisota, muttei muuta. Heillä on kuitenkin varmat mielipiteet mitä mm. Suomen pitää Neuvosto-Venäjän kanssa tehdä. Hantiin vaan!
Kerrotaan jonkun suomlaisen diplomaatiin vastanneen amerikkalaiselle keskustelukumppanille ”hanttiin panosta”, että yritettiihän me sitäkin, mutta te ette auttaneet! Tämä saa yleensä amerikkalaiset hermostumaan (USA ei tee mitään väärin)
Ilmoita asiaton viesti
Jukan artikkeli on varsin hyvä, olen pääsääntöisesti samaa mieltä.
Kuitenkin minun on pakko protestoida yhdeltä osin: ”Stalinille siis riitti Suomen lyöminen sodasta ilman koko maan valloittamisen tarkoitusta tuona aikana.”
Todellisuudessa, ihan siitä välittämättä mitä pitkän, syvän ja synkän suomettumisen aikana on valehdeltu:
– Venäjä yritti kaikin käytettävissä olevin voimin viimeinkin valloittaa koko Suomen, joka yritys epäonnistui Talvisodassa;
– Suomi kuitenkin saavutti suurenmoiset torjuntavoitot, jääden itsenäiseksi, demokraattiseksi valtioksi:
1. https://jput.fi/T_I_torjuntavoitto.htm
2. https://jput.fi/Torjuntavoitto_Viipurinlahdella.htm
3. https://jput.fi/Vuosalmen_torjuntavoitto.htm
4. https://jput.fi/Torjuntavoitto_U-asemassa_1944.htm
5. https://jput.fi/Ilomantsin_torjuntavoitto_1944.htm
Siis ihan Rooseveltistä, Teheranista, jne. välittämättä Venäjä yritti valloittaa taas koko Suomen, mutta onneksi epäonnistui jälleen surkeasti yrityksessään. Kova fakta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä Putkisen kanssa, että NL=Stalin yritti jatkosodan lopussa valloittaa Suomen. Meidän puolella oli monta onnekasta tekijää kuten sotilaiden osaaminen ja motivaatio torjuntataisteluissa, Kuhlmeyn osaston apu Kannaksella, viime hetkellä rintamalle tuodut panssarintorjunta-aseet, hävittäjälentäjien rohkeus ja osaaminen, tykistön keskitetyn tulen käyttö, ja viimeisenä presidentti Rytin henkilökohtainen uhrautuminen.
Kun NL:n hyökkäys tyrehtyi, niin kilpajuoksu Berliiniin ratkaisi sen, että NL alkoi siirtää joukkojaan Saksan rintamalle. Kun kenraali Oesch kuuli kaukopartiomiesten raportin, että hyökkäysvaunuja viedään rautateitse itään, hän nosti alaistensa kanssa maljan, koska tiesi, että Suomea ei valloiteta.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä yritti läpimurtoa Kannaksella, mutta ei onnistunut.
Venäjä yritti Kannaksen joukkojen selustaan Viipurinlahden kautta, jotta tie Helsinkiin aukeaisi – ei onnistunut.
Venäjä yritti Kannaksen joukkojen selustaan Laatokan pohjoispuolelta – ei onnistunut.
Kun se U-aseman kautta läpimurto ei onnistunut niin Venäjä yritti vielä Ilomantsin kautta, mutta sekään ei onnistunut. Raappana sai siellä upean voiton jääden voittajana taistelukentälle.
Saksan materiaalinen apu oli varsin huomattava, Kuhlmeytä unohtamatta. Rytin henkilökohtaisella kirjeellä Hitlerille saatiin todella paljon, se kirje kannatti kirjoittaa:
https://jput.fi/Apua_Saksasta.htm
Ilmoita asiaton viesti
”Oli erittäin merkittävää Suomen kannalta, että presidentti Roosevelt oli huolellisesti perehtynyt Suomen, tuon läntisen parlamentaarisen puskurivaltion, asemaan. Hän sai Stalinin tyytyväiseksi. Roosevelt arvioi, että Suomen asema kannatti ottaa esille seuraavaksi asiaksi heti Normandia-päätöksen jälkeen. Ajoitus oli nappisuoritus. Muita yksittäisiä valtioita ei sitten käsiteltykään erillisinä. ”
Kysymys lienee mikä geopoliittisesti oli silloin ja erityisesti vielä mikä nyt on se, mikä nostaa Suomen USA:n silmissä niin merkittäväksi ? Viimekädessähän USA:llakin on kyse omasta kansallisesta intressistä. Onko niin, että tässä on kahden valtion, suuren ja pienen kohdalla win – win tilanteesta ?
Ilmoita asiaton viesti