Käännytyslaissa SDP:n johto avainasemassa torjumassa ihmisoikeusoikeusjuristien naiiviutta

Käännytyslain käsittely herättää kaksi keskeistä kysymystä, jotka liittyvät toisiinsa ja joihin osittain saadaan myös vastauksia. Ensimmäinen kysymys koskee SDP:tä, miten se pystyy päätöksessä asemoimaan turvallisuuden merkityksen isänmaan parhaaksi. Toiseksi oikeusoppineet jo vastasivat esittämäänsä kysymykseen, onko oikeusvaltio vaarassa. Kyllä, jos he saisivat päättää poliittisista kysymyksistä (kts perustelut).

SDP on ratkaisevassa asemassa ns. käännytyslain hyväksymisessä eduskunnassa. Muu punavihreä blokki on jo menetetty. Samoin osa demareista seisoo samoin ihmisoikeusjuristien tiukassa kannassa, ideologisista syistä, ja siksi, että Suomi otti vuonna 2015 ”helposti 32 500 turvapaikanhakijaa” (Harakka HS 4.7), joten sama ilmeisesti saisi toistua myös Venäjän välineellistetyssä ihmiskaupassa. Montako kymmentä tuhatta pientä vihreää miestä saisi tulla, ennen kuin Harakka ym. muuttaisivat mielensä, Tuskinpa muuttaisivat? Mutta, äänestäjät ja saman vaalialueen kilpailevat ehdokkaat voivat muistaa sen seuraavissa vaaleissa. Mäkyselle voi tulla tiukkaa Pohjanmaalla.

Nasima Razmayr on todennut useassa haastattelussa samaa, että onhan aikaisemminkin sopeuduttu yli 30 000 turvapaikan hakijan määrään. Hänkään ei huomioi, että kyseessä ovat nyt Venäjälle eli turvalliseen maahan viisumilla päässeet ns. pakolaiset/turvapaikanhakijat. He muuttuvat ihmiskaupan rikollissalakuljettajien ja Venäjän viranomaisten yhteistyössä Suomeen välineellistetyn maahanmuuton kautta ns. siirtolaisiksi. Nämä nuoret miehet eivät ole köyhiä tai hädän alaisia, kun pystyvät maksamaan kymmeniä tuhansia dollareita em. rikollisille.

Pystyykö puheenjohtaja Lindtman vakuuttamaan nämä muutamat kansanedustajansa siitä, että tällainen näennäinen ihmisoikeusperustelu ei ole relevantti tällaisessa väliaikaisessa poikkeustilanteessa, jossa länttä vastaan sotaa käyvä Venäjä voisi sanella meille, keitä joutuisimme ottamaan vastaan.

Oikeusoppinut viisas ystäväni kysyi, ovatko Suomen ihmisoikeusjuristit ja punavihreät poliitikot sitä mieltä, että maksamalla kansainvälisille rikollisjärjestöille varakkaat kehitysmaiden asukkaat voivat valita sen maan, mikä tuntuu heistä suotuisimmalle saapua. Venäjä on heille turvallinen maa, ja maa on myöntänyt heille viisumin. Venäjä tekee kaupankäyntiä rikollisten kanssa ja välineellistetyllä maastakarkoituksella ja tekemällä tarkoituksella henkilöt paperittomiksi työntää heidät Suomeen. Tästä huolimatta ihmisoikeusjuristit näkevät rajalle tulleet edelleen uhreina unohtaen edellä mainitut faktat. Rikollinen prosessi ei siis muuta heidän tulkintaansa vanhentuneista 1950-luvun sopimuksista, koska ihmisoikeusjuristit eivät halua menettää omaa leipäpuutaan ja heille suotua tulkintaoikeuttaan (vasara ja naula -vertaus).

Perustuslain perus- ja ihmisoikeuksien käsitteet ovat väljiä, osin moraalisia ja alttiita tulkintaeroille. Perustuslakia on tästä juuri kritisoitu, mutta ilmeisesti poliittisesti ”väärät” henkilöt (Sasi ja Wahlroos) olivat asialla. Tärkeintä on, että perustuslain näiden kohtien tulkinnat ovat poliittisia. Kun Tuori sanoo HS 29.6, että oikeusvaltio on vaarassa, kertoo se siitä, että niiden tulkinta on jätetty perustuslakivaliokunnassa liikaa näiden ns ihmisoikeusasiantuntijoiden varaan. Mikään ei ole poliittisempaa kuin suhteuttaa näitä perusoikeuksia omien kansalaisten turvallisuuteen. Turvallisuus väistyy naiivin ihmiskäsityksen vuoksi, jos omaa kantaansa ja puhtaita periaatteitaan vaalivat juristit saisivat päättää. Tässä tilanteessa saadaan vastaus myös korkeimman oikeuden puheenjohtaja Kuusiniemelle, joka koki keväällä uhkaa oikeusvaltiota kohtaan ja ehdotti perustuslain muutosta, jossa oikeuslaitoksen juristit voisivat jatkossa soveltaa omia perustuslain tulkintojaan päätöksiinsä ja tuomioihin (ns. jälkiarviointi). Kuten näiden ihmisoikeuskuristien joukosta olemme nähneet, juristeillakin on luonnollisesti poliittisia mielipiteitä ja osalla aika herkkä hipiä, jos heidän mielipiteitään ei aina oteta huomioon.  Jos olisin nuori toimittaja, sanoisin, että olisin pöyristynyt mahdollisuudesta, että käräjätuomarit soveltaisivat tuomiovallassaan omia perustuslakitulkintojaan. Tai että perustuslakivaliokunnan sijaan meillä olisi juristien miehittämä perustuslakituomioistuin. Vai mitä mieltä ollaan USA:n korkeimmasta oikeudesta?

Olemme valinneet Suomessa poliitikot, emmekä oikeuslaitoksen tai yliopistojen juristeja. Näin ollen turvallisuuspoliittiset päätökset kuuluvat jatkossakin parlamentaarisesti valitulle eduskunnalle, ja niitä ovat myös niitä koskevat perustuslain tulkinnat.

 

 

Jukka Uitti
Sitoutumaton Tampere

Olen yhteiskuntaa ja maailman tapahtumia kauan seurannut emeritus professori. Harrastuksia: Kansainvälinen ja kansallinen politiikka, poliittinen historia, museot, teatteri- ja oopperataide.

Nykyään seuraan valtamedioita kriittisesti, koska niiden faktaperustan sekä monipuolisen tarkastelunäkökulman avulla puolustetaan demokratiaa. Somessa en ole, syyt luettavissa edellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu