Rajalaeille ratkaisun etsimistä – osa 2

Rajalakien sisältö ei ole vielä tiedossa. Selvänä voidaan pitää, etteivät ne voi noudattaa ihanteellisia toisen maailmansodan jälkeen säädettyjä kansainvälisiä ihmisoikeusjulistuksia, viimeisin vuodelta 1953. Maailma on muuttunut. Ongelman muodostaa vuosituhannen alun sinisilmäinen perustuslakimme, johon on kirjattu nämä sopimukset osana perus- ja ihmisoikeuksia. Kuten entinen vihreiden sisäministeri sanoi, että rajallemme tulleella maahanmuuttajalla on turvapaikkaa hakiessaan perusoikeudet. Vähän kuin suomalaisella?

Perustuslakia säädettäessä ei ajateltu, että Ukrainaa ja nyt länttäkin vastaan sodan julistanut naapurimaa työntää rajalle tarkoitushakuisesti ihmisiä, jotka eivät näytä olevan ”haavoittuvassa tilassa”. Päinvastoin välineellistetty maahantulo tuo nuoria, hyvin pukeutuneita, salskeita muslimimiehiä, jotka yleensä kertovat tulevansa sotaa käyvistä maista, koska heiltä on kerätty identiteettipaperit pois taustan täydelliseksi hämärtämiseksi. Ja joidenkin mielestä heitä ei voi palauttaa turvalliseen maahan, jonka kautta he tulevat ja johon heillä on ollut lupa/viisumi saapua. Joidenkin mielestä heiltä jopa pitäisi kysyä, mitä he haluavat. Tätä ei kansainvälisissä sopimuksissa lue. Tosin näitä mielipiteitä voidaan pitää aika varmasti ulkoa ohjattuina trolliposteina.

Mitä jos rajalakia sisältäen push back- menettelyn ei säädetä? Mitä jos ”pieniä vihreitä miehiä” tulee Itä-Ukrainan ja Krimin tyyliin, esim. 10 000 rajalle, ja he huutavat ”asylum”, pitääkö heidät ottaa maahan muutaman vuoden kestävään turvapaikkaprosessiin? Tämä kysymys pitää esittää ihmisoikeusjuristeille ja punavihreille puolueille. Oletettavasti, jos otetaan, he ovat muutaman kuukauden aikana hajaantuneet maahamme ja ympäri Eurooppaa. Ei ole vaikeata arvata, keitä he lienevät ja mitä varten heitä tuotiin? Millainen mainehaitta tästä koituu Suomelle, kun heitä löydetään pitkin Eurooppaa?

Demareilla on nyt vaikea paikka. Hyväksyäkö rajalaki vai ei? Heidän äänensä tarvitaan lain läpimenon varmistavaan 5/6 enemmistöön. Varmaankin he toivovat, että uhka ei realisoidu ja voidaan syyttää hallitusta ihmisoikeuksien polkemisesta, vaikka ei ole tarvettakaan. Toivotaan, toivotaan -politiikka on tyypillistä, sille on maassamme perinteitä. Mutta, jos rajalaki kaadetaan demarien toimesta, heille lankeaa vastuu Venäjän hybridioperaation mahdollisesta onnistumisesta, mikä voi näkyä isona kannattajien tuomiona seuraavissa vaaleissa.

Mutta se on selvä, jos uhka toteutuu, missä muodossa tahansa, ja rajalaki on olemassa ja sitä noudatetaan, siinäkin tapauksessa alkaa polemiikki. Vasemmistoliitto ja Vihreät ottaisivat kaikki tulijat maahamme ja Venäjän viidettä kolonnaa sekä terrorismia enemmän pelätään EU-ihmisoikeustuomioistuinta, mikä säätää maallemme sakkoja. Meidän muiden mielestä sillä ei ole väliä, kun muu Eurooppa kiittää.

Demareista on kiinni Suomen itärajan turvaaminen. Tämä lähiajan päätös voi olla puolueen ikääntyneelle miesvaltaiselle kannattajajoukolle vedenjakaja, onko puolueella enää eroa muuhun punavihreään joukkoon vai onko se edelleen suomalaisten turvallisuuden puolella kuten vaaran vuosina sodan jälkeen.

Antti Lindmanille esikuntineen toivotetaan voimia isänmaan puolustamiseen!

Jukka Uitti
Sitoutumaton Tampere

Olen yhteiskuntaa ja maailman tapahtumia kauan seurannut emeritus professori. Harrastuksia: Kansainvälinen ja kansallinen politiikka, poliittinen historia, museot, teatteri- ja oopperataide.

Nykyään seuraan valtamedioita kriittisesti, koska niiden faktaperustan sekä monipuolisen tarkastelunäkökulman avulla puolustetaan demokratiaa. Somessa en ole, syyt luettavissa edellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu