Tuomiot

Tällä viikolla (ehkä heti maanantaina) Espanjan korkein oikeus antaa tuomionsa Katalonian itsenäisyyttä ajaneille aluehallinnon ja järjestöjen johtajille syksyn 2017 tapahtumista. On varmaa, että tuomiot tulevat synnyttämään valtavan mediasodan, jonka laineet lyövät kaikkialle Eurooppaan.

Eri osapuolten näkemykset itse prosessista ja tulevista tuomioista ovat kaukana toisistaan. Se on luonnollista. Vaarallista on kuitenkin se, että osa esitetyistä näkemyksistä on suoraan oikeusvaltion periaatteita halveksivia ja vähätteleviä.

Ennen niihin menoa, on syytä kerrata eräitä perusfaktoja.

2017 syksyllä Katalonian separatistiset puolueet (joilla on niukka enemmistö alueparlamentissa, mutta ei alueen äänestäjien eikä väestön enemmistöä takanaan) valmistelivat lakeja, joiden perusteella Katalonia olisi voinut irtaantua Espanjasta. Valmisteluprosessi rikkoi Katalonian alueparlamentin menettelysääntöjä ja irtautumisyritys on itsessään ristiriidassa Espanjan perustuslain ja Katalonian autonomiasäädösten kanssa. Espanjan perustuslakituomioistuin julisti menettelyt lainvastaisiksi. Kuitenkin separatistit järjestivät 1.10.2017 äänestyksen, jota voi pitää merkittävänä poliittisena mielenilmauksena. Sen estämisessä Espanjan poliisi käytti voimakeinoja tavalla, joka herätti kritiikkiä.

On syytä alleviivata separatistien menettelyjen kiistatonta laittomuutta. Jopa syytettyjen asianajajat myönsivät osan laittomuuksista kevään oikeudenkäynnissä. Samat tahot, joiden toiminnasta on tulossa tuomioita, olivat toimineet itsenäistymisen puolesta politiikassa vuosikymmeniä ilman, että toimintaan puututtiin. Espanjassa oli ja on edelleen täysi poliittisen toiminnan vapaus.

Jokainen kansallisvaltio pitää kiinni alueensa koskemattomuudesta ja jakamattomuudesta. Useissa valtioissa – ei kuitenkaan Espanjassa – separatististen puolueiden toimintaa on laeilla rajoitettu tai tällaiset puolueet on suoraan kielletty. Espanjassa nämä puolueet ovat saaneet toimia vapaasti. Espanja kuuluu maailmassa harvojen demokraattisten oikeusvaltioiden joukkoon.

Kun Katalonian tilannetta tarkastellaan analyyttisesti ja totuutta kunnioittaen, on selvää, että Espanjassa ei ole poliittisia vankeja, vaan poliitikkoja on vangittuina epäiltynä laittomasta toiminnasta, vakavimmillaan kapinasta.

Espanjan korkein oikeus ratkaisee pitkän tutkinnan ja avoimen (televisioidun) ja reilun oikeudenkäynnin jälkeen, mitä lakeja ja säännöksiä on mahdollisesti rikottu. Ratkaisujen tekeminen ei ole helppoa näytön ristiriitaisuuksien ja säännösten tulkinnanvaraisuuden takia. Vaikka separatistien tavoitteena oli irrottaa Katalonia Espanjasta, joka ei voi tapahtua rikkomatta maan perustuslakia, on silti todennäköistä, että kapinaa koskevaa säännöstä ei käytetä, koska se edellyttää väkivallan käyttämistä.

Sanotusta epävarmuudesta huolimatta löytyy kaksi poliittista leiriä, jotka ovat ”tienneet” jo pitkään varmuudella, millaisia tuomioita on tulossa. Molemmat leirit ovat myös sitä mieltä, että tuomiot ovat ”poliittisia” tai ainakin vääriä.

Espanjan oikeistopuolueiden (PP, VOX) jyrkin siipi tietää, että tuomiot tulevat olemaan liian lieviä ja että hallitus joka tapauksessa armahtaa tuomitut nopeasti. Ajatus on se, että maanpetturit pääsevät liian vähällä.

Katalonian separatistit oikealta äärivasemmalla ovat taas varmoja kovista – jopa kymmenien vuosien – tuomioista. He ovat myös tehneet selväksi, että kaikki langettavat tuomiot ovat epäoikeudenmukaisia ja ilmentävät Espanjan hallituksen repressiivistä politiikkaa.

Molempien osapuolten näkemys heijastaa puutteellista ymmärrystä oikeusvaltion toiminnasta. Oikeusvaltioon kuuluu ylimpien valtiovaltaa käyttävien orgaanien välinen vallanjako. Oikeutta jakavat riippumattomat tuomioistuimet, joiden toimintaa muut valtioelimet eivät voi, eivätkä saa puuttua.

Ja tässäkin pitää korostaa, että Espanja on kansainvälisten tutkimusyksiköiden arvioissa (esim. World Justice Project 2019) sijoitettu länsimaisten oikeusvaltioiden harvalukuiseen joukkoon. Separatistit ovat pyrkineet esittämään, että Espanjassa vallanjako ei olisi toimivaa, mutta tämä näkemys on yksinkertaisesti virheellinen.

Espanjan vuoden 1978 perustuslaki on demokraattinen, ja se hyväksyttiin myös Kataloniassa yli 90 prosentin kannatuksella kansanäänestyksellä. Se asettaa raamit maassa harjoitettavalle poliittiselle toiminnalle mukaan lukien (neuvoa antavien) kansanäänestysten järjestäminen.

Espanja on jo useita kymmeniä vuosia sitten vapautunut francolaisesta diktatuurista ja liittynyt Euroopan demokraattisten valtioiden joukkoon.  Nykyisen Espanjan vertaaminen Francon Espanjaan on historian ja nykytodellisuuden vääristelyä pahimmillaan.

Valitettavasti Katalonian separatismia tukevat Euroopan populistiset voimat eivät välitä tosiasioista sen enempää kuin historian vääristelystäkään ajaessaan tavoitteitaan. Kriisillä on siten tätä kautta vahva kansainvälinen ulottuvuus.

Katalonian kriisi on uudenlainen testi sille, miten demokraattinen oikeusvaltio voi puolustautua valheita ja propagandaa vastaan. Se on myös testi sille, millainen sisältö kansalaisuudella annetaan. Kun mielipiteet Kataloniassa ovat jakautuneet jyrkästi kahtia, voiko toinen osapuoli sanella ehdot sille, miten kansalaisuus ymmärretään. Separatistien edustama linja perustuu poissulkevaan ja supremasistiseen identiteettipolitiikkaan, jossa vain yksi osapuoli edustaa ”kansan tahtoa”.

Demokraattinen oikeusvaltio ei saa antautua tällaisten vaatimusten edessä. Kansalaisten yhdenvertaisuudesta ei saa tinkiä. Oikeusvaltiota on puolustettava aktiivisesti laillisuudesta kiinni pitäen. Ja laillisuuden on oltava ohjenuora myös silloin, kun epäkohtia korjataan.

 

Jukka Kekkonen

Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori

Helsingin yliopisto

JukkaKekkonen

Kirjoittaja on oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Helsingin yliopistossa. Profiilikuva © Soppakanuuna(Wikimedia)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu