ARAVALAPSI

Olen aravalapsi.

 

Espoon
puutarhakaupunki Tapiola, lapsuuteni maisema, on esimerkki yhteiskunnan tuella
toteutetusta viihtyisästä ja kohtuuhintaisesta asumisesta. Sellaisesta, johon
tavallisella ihmisellä oli varaa. Näin toimi valtion asumisen rahoitukseen
luoma aravajärjestelmä neljäkymmentä vuotta, kunnes se 1990 luvun alussa
uusittiin. Vanhempani olivat yksi tuhansista omistusaravan ostajista.
Omistusarava tarkoitti sitä, että asunnon ostaja sai edullista valtion lainaa,
ja rakentamisen taso ja hinta olivat säännellyt. Se siirsi suuret ikäluokat
torppareista kotiensa omistajiksi.

 

Kaksikymmentä
vuotta sitten tämä hyvin toiminut järjestelmä romutettiin. Omistusaravien osuus
valtion tuesta ohjattiin ”yleishyödyllisille” rakennuttajille vuokra- ja
asumisoikeusasuntojen tuotantoon. Suuria Asumisen rahoitus- ja
kehittämiskeskuksen (ARA) yleishyödylliseksi hyväksymiä toimijoita ovat ammattiliittojen
ja eläkeyhtiöiden omistamat VVO ja SATO sekä kuntien omistama  AVARA. 
Joukkoon on hyväksytty myös yksityisiä sijoittajia. Tuloksena on ollut,
että kuntien rinnalle aravatalojen suuromistajiksi on noussut muodollisesti
”yleishyödyllisiä” kiinteistösijoituskonserneja. Nämä konsernit tekevät
kuitenkin huippuvoittoja.  Ne kiertävät
aravalakien määräyksiä omakustannusperusteisesta vuokrien ja vastikkeiden
kohtuutasosta ostamalla isännöinti- ja hallintopalveluja omistamiltaan
ei-yleishyödyllisiltä yhtiöiltä.

 

Yleishyödyllisyyden
nimissä vuokria myös tasataan. Käytännössä se tarkoittaa maksimiin nostettuja
markkinavuokria kasvukeskuksissa. Tasausta perustellaan heikommin kannattavien
kohteiden vuokrien kompensoimisella haluttujen kohteiden asukkaiden
kustannuksella. Se ylläpitää epätervettä vuokraustoimintaa ja ruokkii
moraalikatoa. Liikkeenjohdon ei tarvitse huolehtia kannattamattomien
kiinteistöjen kuntoon saattamisesta. Vakavampaa kuitenkin on se, että
tosiasiassa tasausta käytetään tekosyynä voittojen keräämiseksi asukkailta
yleishyödyllisyyden varjolla.

 

Nämä voitot
piilotetaan verottajalta ja julkisuudelta tilinpäätöskikkailulla ja
konsernijärjestelyillä. Siten ne valmistaudutaan jakamaan osinkoina
sijoittajaomistajille heti kun aravasäädöksistä vapautuminen tekee sen
mahdolliseksi. Esimerkiksi käy aikoinaan Keskustapuoluetta lähellä ollut mutta
nykyisin puhtaasti yksityisomistuksessa oleva TA–Asumisoikeus Oy.  Yhtiö omistaa yli 6000 asumisoikeusasuntoa,
joilla se teki 6,4 miljoonan euron voiton vuonna 2010.  TA-Asumisoikeutta hallitsevat yksin
ainoastaan kahdeksan tuhannen euron pääomasijoituksen tehneet
sijoittajaomistajat. Asukkaat ovat sijoittaneet yhtiön omaan riskipääomaan 115
miljoonaa euroa, mutta heillä ei ole mitään päätösvaltaa yhtiökokouksessa.

 

”Yleishyödylliset”  kiinteistösijoittajat ovat poistot
ylittävillä korjausvarauksilla ja poistoeron muutoksella välttäneet verot ja
keränneet runsaat kassavarat. Yhtiöiden varaukset ja kassat ovat selvästi
ylimitoitettuja tuleviin korjaustarpeisiin ja lainanlyhennyksiin nähden.

Normaali
poistokäytäntö vastaa kiinteistön 30-40 vuoden elinkaarta. Poistot luovat
riittävän puskurin varauduttaessa tuleviin korjauksiin ja lainojen
lyhennyksiin. Asun itse 1996 
valmistuneessa asumisoikeustalossa, joka on rahoitettu kokonaan
asukkaiden maksamilla asumisoikeusmaksuilla ja vuonna 2016 kerralla maksuun
erääntyvällä aravalainalla. Maksamamme käyttövastikkeet tulevat lainan
juoksuaikana kattaneeksi lainan koko pääoman ja korot. Lisäksi ne kattavat
kaikki asumisen normaalit juoksevat kulut. Vielä tämän jälkeenkin
vastikkeistamme kertyy joka kuukausi ylijäämää tasaukseen ja talon
”yleishyödyllisen” omistajan voittoon.

 

Aravassa ei
valtion asumiseen  ohjaama tuki enää
hyödytä asukkaita vaan kiinteistöjen omistajia. Nämä toimivat kuin sijoittajat
ja tekevät jopa parempaa tulosta kuin kollegansa vapailla
kiinteistömarkkinoilla. ARA ruokkii tätä vääristymää, vaikka lainsäädännössä
sille on annettu valvojan rooli. Miksi? Voisiko syynä olla se, että
lopetettaessa omistusaravat todellinen tarkoitus olikin luoda veronmaksajien ja
asukkaiden rahoilla uusi kiinteistöparoonien rälssi puolueita lähellä olevista
toimijoista?

 

Välitön ratkaisu
huutavien epäkohtien korjaamiseksi on aravavuokrien ja vastikkeiden tasauksesta
luopuminen. Aravalakien edellyttämä asumisen kohtuuhintaisuus ja
omakustannusperiaate on toimeenpantava sääntelyn kautta. Sääntelyyn siirtyminen
on helppoa, sillä valtioneuvosto vahvistaa edelleen vuosittain kohtuullisten
asumiskustannusten enimmäistason paikkakunnittain. Kiinteistöjen
”yleishyödyllisiä” omistajia on kiellettävä perimästä vahvistetut kohtuulliset
asumiskulut ylittäviä vuokria. Asumisoikeusasukkaille on annettava äänioikeus
talojensa omistajayhtiöissä, koska he ovat maksaneet noiden yhtiöiden omat
pääomat. Valitettavasti hallituksen luonnos asuntopoliittiseksi ohjelmaksi ei
sisällä näitä ratkaisuja.

 

Aravajärjestelmässä
on  myös rakenteellinen vika.
Yhteiskunnan aravan kautta asumiseen tarkoittaman tuen ohjaaminen
suursijoittajien omaisuuden paisuttamiseen on ruokkinut voitontavoittelua. Se
näkyy selvimmin kohtuuttomina vuokrina. Niitä kerätään nyt samalla kun
sijoittajat odottelevat todellista jättipottia. Nykyaravan talot vapautuvat
20-30 vuoden kuluttua aravalakien omistukseen ja voitonjakoon kohdistuvista
rajoituksista. Silloin lankeaa ”yleishyödyllisille” omistajille ruhtinaallinen
ilmainen lounas. He saavat rajattoman määräysvallan miljardien
kiinteistöomaisuuteen, joka on maksettu muiden rahoilla.

 

Koko
aravajärjestelmä olisi pikaisesti uudistettava, tai pikemminkin
ennallistettava. Kuntien asuntotuotantoa lukuunottamatta asumiseen näyttää aina
liittyvän voiton tavoittelu. Vanhassa aravassa arvonnousu meni asukkaille,
siksi olisi parempi palata vanhaan. Omistusaravat tulee palauttaa keskeiseen
rooliin valtion lainoituksessa. Tavalliselle asunnonostajalle on 2000 –luvulla
annettava sama mahdollisuus kohtuuhintaiseen ja viihtyisään omistusasuntoon,
mistä suuret ikäluokat saivat aikanaan nauttia.

 

Jukka Kilpi

0
JukkaKilpi
Sitoutumaton Espoo
Ehdolla kuntavaaleissa

Espoolainen filosofian tohtori ja yrittäjä. Kaupunginvaltuutettu. Uudenmaan maakuntavaltuutettu. Suomen Asumisoikeusasukkaat ry:n puheenjohtaja 2011-2015. Liiketoiminnan etiikan ja käytännöllisen filosofian dosentti.
jukkakilpi.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu