Asumisoikeusjärjestelmän umpikuja on avattava

Asotalojen omistajien poliittiset kytkennät ja taloudellinen hyöty on hyvin dokumentoitu.

Asumisoikeusjärjestelmä eli aso luotiin 30 vuotta sitten kohtuuhintaiseksi ja turvalliseksi asumismuodoksi. Järjestelmä muistuttaa vuokra-asumista, koska kiinteistöjen juridinen omistaja on useimmiten osakeyhtiö, jonka osakkeenomistajia ovat yksityiset tahot. Omistusasumista muistuttava piirre on se, että asumisoikeus on ikuinen. Vuokransa eli käyttövastikkeensa maksavaa asukasta ei voi häätää kodistaan. Järjestelmän rahoittavat asukkaat omistajayhtiöihin tekemillään pääomasijoituksilla, asumisoikeusmaksuilla. Niitä on yhtiöihin kerätty noin 400 miljoonaa euroa. Yhtiöiden osakkeenomistajien sijoitukset ovat pari miljoonaa. Rakennusvaiheessa rahoitukseen osallistuu yhteiskunta korkotuetuilla ja valtion takaamilla lainoilla. Näiden korot ja lyhennykset asukkaat maksavat vastikkeissaan. Lainat tulevat kokonaan maksetuiksi 20-40 vuoden kuluessa kiinteistöjen rakentamisesta.

 

Tällä mallilla on rakennettu 50 000 kotia, joissa asuu yli 100 000 suomalaista. Valitettavasti asumisoikeusjärjestelmässä on alusta saakka ollut valuvika. Asukkaat pääomittavat ja maksavat kotinsa, mutta heillä ei ole niiden hoitoon ja talouteen mitään sanomista. Asumisen hinnasta päättävät yksin omistajayhtiöiden osakkeenomistajat. Sen seurauksena asoasumisen hinta on noussut monin paikoin markkinavuokratasolle. Tämän hinnoittelun laillisuuden on myös oikeus vahvistanut. Vain kuntaomisteiset yhtiöt tekevät tästä loistavan poikkeuksen. Esimerkiksi Helsingin kaupungin omistama HASO hinnoittelee saman tasoiset ja samalla rahoituksella toteutetut asokohteensa 20-30% halvemmiksi kuin yksityiset toimijat Asokodit, Avain ja TA-Asumisoikeus.

 

Asukkaiden etujärjestö Suomen Asumisoikeusasukkaat ry on jo 20 vuotta ajanut korjausta tähän vääristyneeseen tilanteeseen. Yhdistys on esittänyt asotalojen siirtämistä asukkaiden hallitsemille asumisoikeusyhdistyksille, tai äänioikeuden antamista asukkaille talojen omistajayhtiöiden yhtiökokouksissa. Tämän ovat talojen yksityiset omistajat tyrmänneet omistajan omaisuuden suojaan vedoten. Siten nämä yksinkertaiset ratkaisut järjestelmän valuvian korjaamiseksi eivät ole johtaneet mihinkään. Asojärjestelmän umpikuja on ja pysyy. Asotalojen yksityiset omistajat jatkavat markkinavuokrien keräämistä ja uskomattomien voittojen kasaamista itselleen tai lähipiirinsä yhtiöille. Asoasukkaat jatkavat tarpeettoman korkeiden vastikkeiden maksamista ja sinnittelevät heille rakkaissa kodeissaan.

 

Asotalojen yksityisten omistajien nälkä on kuitenkin suurempi kuin vain voittojen kerääminen ylikorkeilla vastikkeilla. He himoitsevat talojen realisoimista vapailla markkinoilla kun valtion lainat on maksettu. Tästä käytännöstähän omistajatahoilla on loistavat kokemukset kymmenien vuosien ajalta vuokra-asuntopuolella. SATO ja VVO etunenässä valtion ara-rahoitetuilla vuokra-asunnoilla on valtion lainojen rajoituksista eroon pääsemällä tehty miljarditilejä. Samaa haluavat asotalojen omistajat.

 

Tässä omistajayhtiöiden tukena on ollut ympäristöministeriö. Ei ehkä vähiten sen vuoksi, että asotalojen suurten omistajien takaa löytyy monia poliittisia kytkentöjä. Ympäristöministeri Tiilikainen toi Sipilän hallitukseen asolain ”uudistamis”esityksen, jossa omistajayhtiöille annettiin valta aran luvalla heittää asukkaat kodeistaan ja myydä talot vapailla markkinoilla. Tämä esitys tyssäsi kuitenkin asukkaiden vastarintaan ja perustuslain omaisuuden suojaan. Nyt oli asukkaiden vuoro omaisuuden suojaan vedoten torjua esitykset järjestelmän muuttamisesta. Perustuslakivaliokunta on näet todennut, että asukkaiden asumisoikeus nauttii perustuslain suojaa. Sipilän hallitus kallisti korvansa tälle argumentille, ja lakiesitystä ei koskaan tuotu eduskuntaan.

 

Viime syksynä Marinin hallitus kuitenkin toi edeltäjänsä hylkäämän ”uudistus”lain eduskuntaan irtisanomispykälineen. Ympäristöministeriön yllätykseksi eduskunnan perustuslakivaliokunta kuitenkin näki esityksessä perustuslaillisia ongelmia, ja palautti sen takaisin ministeriöön. Nähtäväksi jää, uskotaanko ministeriössä vieläkään, että asoasukkaiden omaisuudella on sittenkin perustuslain suoja.

 

Asojärjestelmä on siis umpikujassa. Talojen omistajayhtiöt perivät markkinavuokria, ja haluavat purkaa järjestelmän perustavan erityispiirteen eli asukkaiden ikuisen asumisoikeuden. Asukkaat maksavat markkinavuokria hammasta purren, mutta haluavat asemaansa olennaisia parannuksia, jotta vuokrat olisivat todellista omakustannustasoa. Umpikuja kiusaa kaikkia ason osapuolia. Se olisi avattava.

 

Umpikujan avaamiseen olisi yksinkertainen ratkaisu, joka hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Asukkaille on annettava oikeus lunastaa asokotinsa itselleen. Tämä tapahtuisi niin, että asokohteet muutettaisiin asunto-osakeyhtiöiksi. Asukkaille säädettäisiin oikeus ostaa kotiinsa oikeuttavat osakkeet alkuperäiseen rakennuskustannukseen. Asukkaat, jotka haluavat jatkaa asoasumista voisivat tehdä niin entiseen malliin huoneistossaan, jonka osakkeet nyt omistaisi kiinteistön aiemmin omistanut asoyhtiö. Valinta olisi asukkaan oma. Asokiinteistöjen nykyiset omistajayhtiöt taas voisivat pitää aikaa myöten vapautuvat huoneistot asokäytössä, muuttaa ne vuokra-asunnoiksi – tai myydä ne vapailla markkinoilla. Valinta olisi omistajayhtiön oma. Sekä asukas että omistajayhtiö voisivat toimia siten kuin kunkin tilanteeseen parhaiten sopii.

 

Asunto-osakeyhtiö on joustava ja voittoa tavoittelematon yhtiömuoto. Yhdistettynä asukkaiden lunastusoikeuteen AsOy -muodon käyttäminen asotalojen hallintaan avaisi asojärjestelmän umpikujan. Kaikki osapuolet hyötyisivät. Talojen omistajayhtiöille avautuisi asukkaiden lunastuksien kautta merkittävä tulovirta ja oman pääoman lähde. Näin hankituilla pääomilla omistajayhtiöt voisivat rakentaa uusia asotaloja, vuokrataloja, tai vaikka pistää rahat taskuunsa. Asoasukkaille avautuisi mahdollisuus aidosti vaikuttaa talonsa asioihin ja olla päättämässä omista asumiskustannuksistaan. He alkaisivat nauttia asunto-osakeyhtiölain takaamista osakkaan oikeuksista.

 

Valtion näkökulmasta riskit asojärjestelmän talousvaikeuksista ja valtion takauksista pienenisivät. Vähäinen etu ei olisi myöskään se, että tuhansien asokotien siirtyminen omistusasunnoiksi tervehdyttäisi kasvukeskusten kaupunkirakennetta, joka uhkaa vinoutua vuokra-asuntojen tuotannon liian hallitsevan aseman vuoksi.

 

Tähän asti omistajayhtiöt eivät ole lotkauttaneet korviaan ajatukselle antaa asoasukkaille lunastusmahdollisuus koteihinsa. Omistajien ahneus on estänyt tämän. He näkevät mielessään mahdollisuuden päästä parin miljoonan sijoituksella lyömään rajoituksetta rahaksi useiden miljardien arvoisen kiinteistökannan, joka sijaitsee pääosin Helsingin seudulla ja muutamissa kasvukeskuksissa.

 

Ympäristöministeriö puolestaan on kuitannut ajatuksen AsOy –muotoisista asotaloista mahdottomaksi sillä, että ”sekatalot” eivät ole toivottavia. Tätä ministeriö ei kuitenkaan perustele mitenkään. Samalla ministeriö sivuuttaa sen tosiasian, että tosiasiassa lähes kaikki asotalot ovat jo ”sekataloja”. Niissä on suuri määrä vuokralaisia, ehkä jopa suurin osa joissain taloissa. Lisäksi olisi hyvä muistaa, että Suomen asunto-osakeyhtiöistä valtaosa on jo nyt ”sekataloja”, koska niissä on yleensä myös vuokra-asuntoja.

 

Asotalojen omistajayhtiöiden olisi nyt ymmärrettävä, että lunastusoikeuden avaaminen asoasukkaille olisi edullisin ratkaisu asojen omistajayhtiöiden osakkeenomistajille. Näiltä jäisi miljarditili tekemättä, mutta asukkaiden lunastusten kautta satojen miljoonien tili olisi kuitenkin mahdollinen. Asukkaiden omaisuuden suoja tulee estämään irtisanomiset, vaikka irtisanomispykälä eduskunnassa menisikin läpi. Myös EU:n perusoikeuskirjassa on nimittäin artikla omaisuuden suojasta. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että oikeusvaltiokeskustelu tulee EU:ssa pysymään vielä pitkään politiikan keskiössä. Asokotien miljardikaappaus asukkaiden yksityisoikeudellisia asumisoikeussopimuksia  purkamalla tuskin jäisi EU:ssa vaille huomiota. Kaappauksen kokouluokka olisi EU:nkin mittakaavassa merkittävä, ja siihen liittyvät puolueita lähellä olevien asoyhtiöiden omistajien taloudelliset intressit ovat hyvin dokumentoidut. Myös markkinavuokrien periminen asotaloissa voi milloin tahansa tulla EU:n tutkimusten kohteeksi. EU on jo vuosia sitten kieltänyt markkinavuokrat valtion tuella toteutetussa asumisessa, ja säädös koskee myös asotaloja.

 

Asukkaiden kannalta olisi tietysti toivottavaa, että omistajayhtiöt ja eduskunta hyvässä tahdossa ojentaisivat asotalojen kontrollin asukkaille. Kokemus vain osoittaa, että näin ei tule tapahtumaan. Siksi olisi viisainta tarttua parhaaseen mahdolliseen kaikkia osapuolia hyödyttävään vaihtoehtoon. Muutetaan asotalot asunto-osakeyhtiöiksi, ja annetaan halukkaille asukkaille lunastusmahdollisuus koteihinsa. Tämä olisi hyvää ja taloudellisesti järkevää asuntopolitiikkaa asukkaiden, asokiinteistöjen omistajien sekä yhteiskunnan kannalta. Asojärjestelmän umpikuja on puhkaistava. Asukkaiden lunastusoikeus asokoteihinsa avaisi monta tietä kohti parempaa asumista, joista kukin voisi valita itselleen sopivimman.

JukkaKilpi

Espoolainen filosofian tohtori ja yrittäjä. Kaupunginvaltuutettu. Uudenmaan maakuntavaltuutettu. Suomen Asumisoikeusasukkaat ry:n puheenjohtaja 2011-2015. Liiketoiminnan etiikan ja käytännöllisen filosofian dosentti. <a href="http://www.jukkakilpi.fi" title="www.jukkakilpi.fi">www.jukkakilpi.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu