Mitä liberalismi on? Kuka on liberaali?

Professori Pekka Tarjanne, Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtaja ja liikenneministeri. Timo Soini, Perussuomalaisten puheenjohtaja ja ulkoministeri. Tarjanne taisi hävitä kaikki vaalit, Soini teki jytkyt. Molemmat espoolaisia, hyviä puoluetovereitani ja valtuustovereitani.

Mitä liberalismi on?

 

Sain kimmokkeen tämän blogin kirjoittamiseen, koska entisten nuorliberaalien vuosittainen tapaaminen on 16.9.2021 Lauttasaaressa. Merkillistä, mutta nämä vuosittaiset tapaamiset kokoavat kymmenien vuosien jälkeenkin melkoisen joukon aidosti liberaaleja ihmisiä politiikasta keskustelemaan.

 

Liberaalinen Nuorisoliitto ry (LNL) oli Liberaalisen Kansanpuolueen (LKP) nuorisojärjestö 1960 -luvun loppupuolelta 1980 -luvulle. Järjestö oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Se kokosi yhteen nuoria, joille liberalismin aatteen pohjalta keskeisiksi poliitiikan tavoitteiksi nousivat ympäristökysymykset ja radikaali yhteiskunnan uudistaminen. Poliittisessa kentässä nuorliberaalit edustivat suomalaista vasemmistoliberalismia.

 

Suomessa liberaalipuolueita on koko puoluejärjestelmän olemassaolon ajan leimannut jakautuminen keskustaoikeistolaiseen vanhaliberalismiin ja keskustavasemmistolaiseen radikaaliliberalismiin. Molemmat suuntaukset toki ovat aina nojanneet liberaalin ajattelun perusarvoihin: yksilön vapauteen, veljeydestä nousevaan solidaarisuuteen ihmisten välillä ja kansalaisten tasa-arvoon demokraattisen oikeusvaltion instituutioiden edessä.

 

Näiden liberalismin perustavien arvojen ja päämäärien saavuttamisen jälkeen harjoitettavasta politiikasta oikeisto- ja vasemmistoliberaalit ovatkin sitten olleet yleensä eri mieltä. Kuinka paljon markkinataloudelle annetaan tilaa vapaassa maassa? Mikä on oikea verotuksen taso? Paljonko sosiaaliturvaa pitäisi olla? Missä on raja valtion sekaantumiselle kansalaisten elämään?, Niin Nuorsuomalaisen puolueen, Edistyspuolueen kuin Liberaalisen Kansanpuolueenkin riveistä on jo 1800 -luvulta alkaen annettu kovin erilaisia vastauksia näihin kysymyksiin.

 

Ei siis ihme, että käsite ”liberaali” jäi äänestäjille etäiseksi ja nämä liberaalipuolueet sirpalepuolueiksi. Tätä tietysti osaltaan edisti se, että aatesuuntana liberalismi on moniselitteinen. Liberalismin piiriin luetaan yhtälailla markkinataloutta, kansallisvaltiota ja yksilönvapauksia korostavat oikeistoliberaalit ajattelijat, kuin kansainvälisyyttä, tasaista tulonjakoa ja kansalaisten tasa-arvoisia oikeuksia vaativat vasemmistoliberaalit filosofit. Kun sitten aatehistoriassa on vahvana virtauksena mukana myös minimalistista valtiota ajava ääriliberalismi, oikeammin libertarismi (mutta kukapa pienen eron aatteen nimessä huomaisi), niin ei ihme, että äänestäjät ovat olleet hämmentyneitä ja liberaaleja pidetty lipilaareina.

 

Viime vuosina poliittinen käsite liberalismi on kuitenkin saanut aivan uudenkin merkityssisällön. Liberaaleiksi on alettu kutsumaan niitä poliitikkoja, jotka voimakkaimmin puolustavat vähemmistöjen oikeuksia, kansainvälistymiskehitystä ja ihmisten tasa-arvoa. Tämän uusliberalismin nimissä on muka liberaalia vaatia sananvapauden ja yksilönvapauksien rajoittamista, kaikenlaisten kieltojen lisäämistä, ja kansalaisten tekemisten valvontaa ja rajoittamista nykyteknologian avulla. Talouspolitiikassa julkisen sektorin vahvistaminen ja verojen korottaminen jo ennestään korkean verotuksen maissa on nyt liberaalia politiikkaa. Myös kulttuurinen syrjintä ja seksuaalipuritanismi nostaa liberaaleiksi nimettyjen poliitikkojen puheissa ja teoissa päätään. Syrjintä onkin nyt liberaalia jos syrjinnän kohteena oleva kulttuuri tai seksuaalisuus liittyy heteroseksuaalisuuteen, maskuliinisuuteen tai perinteisiin tapoihin ja kulttuurin muotoihin.

 

Onko tällainen uustiukkapipoisuus liberaalia? Voiko vapauden, veljeyden ja tasa-arvon perusarvoilla oikeuttaa kieltojen, kuritusten ja ahdasmielisyyden politiikan?

 

Ei voi! Mielestäni sananvapauden ja yksilönvapauksien puolustaminen on kaiken liberalismin jakamaton perusta. Siihen kuuluu oikeus olla eri mieltä ja toimia omalla persoonallisella tavallaan. Toimia niissä rajoissa, jotka John Stuart Mill esitti jo 150 vuotta sitten teoksessaan Vapaudesta.

 

Liian moni tämän päivän tiukkapipo, liberaaliksi nykyisin kutsuttu, loukkaa näitä liberalismin perusarvojen asettamia rajoja. Liian usein ollaan mielipiteenvapautta rajoittamassa, ja yksilönvapauksia kahlitsemassa kielloilla ja valvonnalla. Siksi on väärin kutsua tämän päivän puritaaneja ja tiukkapipoja liberaaleiksi. Olkoonkin, että he uskovat tiukkapipoisuudellaan ja kielloillaan ajavansa myös aitojen liberaalien hyviksi katsomia päämääriä: oikeudenmukaisuutta, solidaarisuutta, tasa-arvoa ja ympäristön pelastamista.

 

Oikeistoliberalismin ja vasemmistoliberalismin erot eivät ole hävinneet minnekään. Eivätkä ne tule häviämäänkään, mutta toivottavasti liberaaleiksi ei tulevaisuudessa kutsuta ihmisiä ja poliitikkoja, jotka katsovat sananvapauden ja yksilönvapauden rajoitusten olevan ratkaisu vapauden, veljeyden ja tasa-arvon toteuttamiseksi maan päällä

 

Kuka on liberaali?

 

Olin Liberaalisen Nuorisoliiton aktiivi ja yksi järjestön johtohenkilöistä 1970 –luvulla. Minulle Liberaalinen Kansanpuolue lakkasi olemasta 1982 kun puolue liittyi Keskustapuolueeseen. Sen jälkeen olen 2000 -luvulla politiikassa uudelleen aktivoituneena kokeillut liberaalien periaatteiden toteuttamista useammassakin puolueessa.

 

Persuissa se onnistui parhaiten – siihen saakka kunnes Suomen Sisu nosti Jussi Halla-ahon puoluejohtajaksi. Vennamolaisella perussuomalaisuudella ja liberalismilla on eräs vahva yhteinen juonne: molemmat pitävät kansan tahtoa ja kansaa poliittisen legitimiteetin perustana. Siitä seuraa usko demokratiaan ja oikeusvaltioon, sekä kriittisyys kaikkea vallankäyttöä kohtaan. Tämä yhteinen juonne varmaan selittää sen, miksi minun oli helppo toimia Timo Soinin kanssa samassa valtuustoryhmässä Espoossa 8 vuotta. Myös Persujen hajoamisen jälkeen 2017-2021.

 

Liberalismilla on varmasti Suomessa tulevaisuus, ja liberaaleja poliitikkoja tarvitaan edelleen kaikissa puolueissa. Ehkäpä tarvitaan myös liberaalipuoluetta? Sellaisen yksi vahvuus olisi avoimen ja hedelmällisen keskustelun salliminen ja käyminen myös puolueen sisällä, jäsenten eriävistä näkemyksistä huolimatta. Aivan kuten Liberaalisessa Kansanpuolueessa oli hyvänä tapana 1970- ja 1980-luvuilla.

 

Omalta kohdaltani ajattelin kunnallisvaaleissa 2021, että Liike Nyt näyttää edustavan liberaalin politiikan parhaita perinteitä. Puoluehan julistaa olevansa ”kaikille avoin poliittinen liike, joka uudistaa politiikkaa lisäämällä vuorovaikutusta ja rakentavaa keskustelua yli ideologisten rajojen”. Tässä kuitenkin jouduin pettymään. Liike Nyt erotti minut jäsenyydestään jo ennen kuin minusta oli ehtinyt tulla puolueen jäsen. Miksi? Koska esiinnyin samassa valokuvassa johtamani valtuustoryhmän jäsenen Timo Soinin kanssa!

 

Timo Soini on minullekin monasti todennut Veikko Vennamon sanoneen, että jos järki ratkaisisi, niin liberaalit olisi suurin puolue ja professorit johtaisivat maata.

 

Toivotaan, että järki joskus voittaa.

 

Vasemmistoliberaali poliittinen ohjelma

 

Millaista vasemmistoliberaali politiikka voisi olla? Periaateohjelmat ovat tietysti aina idealistisia julistuksia, mutta kyllä ne jotain kertovat. Hiukan ennen kuin Liberaalinen Kansanpuolue päätti sulautua Kepuun, oli käynnistynyt LKP:n periaateohjelman uudistamisprosessi.

 

Liberaalinen Nuorisoliitto laati 1982 oman ehdotuksensa LKP:n uudeksi periaateohjelmaksi. Se rakennettiin eurooppalaisen radikalismin vasemmistoliberaalille perinteelle, esikuvana vaikkapa Tanskan Radikale Venstre. Aatteellisen sisällön osalta nuorliberaalien ohjelmaehdotus on velkaa erityisesti amerikkalaiselle filosofille John Rawlsille, jonka teos A Theory of Justice oli jo tullut kuuluisaksi. Ympäristöpolitiikan nostaminen yhdeksi ohjelman keskeiseksi teemaksi on osaltaan nuorliberaaleissa Vihreän liikkeen synnyttämistä hautoneiden Ville Komsin ja Osmo Soininvaaran vaikutusta.

 

Minulla ei ole selkeää muistikuvaa tämän nuorliberaalien periaateohjelmaehdotuksen syntyprosessista 1982. Tunnistan kyllä ehdotuksessa omankin kynäni jäljen. Ohjelmaehdotuksen tekemisessä olivat varmasti mukana myös 1980 –luvun alun viimeisen nuorliberaalisukupolven vaikuttajat, LNL:n puheenjohtaja Harri Ruohomäki ja pääsihteeri Petri Haukinen.

 

Eräiltä osin olisin nyt 40 v. myöhemmin kriittinen ohjelmaa kohtaan. Elämä on opettanut, että kaikki vallankeskittyminen on uhka kansanvallalle ja oikeusvaltiolle. Siksi olen nykyisin epäilevämpi hallinnon kasvattamisen ja sosialisoinnin käyttämisestä välineenä demokratian ja tasa-arvon vahvistamiseen. Mutta joka tapauksessa ohjelma on edelleen monin tavoin ajankohtainen. Se on myös edustava ja hyvin argumentoitu vasemmistoliberaalin politiikan yhteenveto. Siksi julkaisen sen tässä, olkaa hyvä:

LIBERAALINEN NUORISOLIITTO RY (1982)

ESITYS LKP:N PERIAATEOHJELMAKSI

Liberaa!ipuolue on liberaaleille eettisille periaatteille tavoitteensa ja toimintansa pohjaava,

laajoja yhteiskunnallisia uudistuksiaajava poliittinen liike.

Liberalismi merkitsee jatkuvaa valtarakenteiden tutkimista ja haastamista arvokeskeistä politiikkaa toteuttaen.

 

Puolue edustaa Suomessa eurooppalaisen radikalismin poliittista perinnettä ja sijoittuu toimintapolitiikaltaan radikaaliin vasemmistoon.

Puolueen ohjelmallinen perusta lepää tässä esitettyjen liberaalien eettisten periaatteiden ja niistä johdettujen yhteiskunnnallisten

uudistusvaatimusten varassa.

 

  1. LIBERALISMI EETTISENÄ VAKAUMUKSENA

 

Liberalismi kuuluu vanhimpien eettisten koulukuntien joukkoon.

Sen piirissä on vaikuttanut lukuisia ajattelijoita, joiden

yhteisenä lähtökohtana on ihmisen ymmärtäminen moraaliseksi

olennoksi. Ihminen on tämän oletuksen mukaan kykenevä tekemään

arvoarvostelmia. Arvostelmat saavat oikeutuksensa ihmisluonnon

ominaisuuksista, kaikille yhteisistä kyvyistä ja kapasiteetista.

Tämä takaa myös arvostelmien universaalisuuden.

 

Liberaali näkemys on perustaltaan yksilökeskeinen ja luo samalla

edellytykset yhteistoiminnalle sekä lähimmäisestä kannettavalle

moraaliselle vastuulle.

 

Liberaalit eettiset periaatteet nojaavat ihmisen olemukseen moraalisena

olentona. Ne turvaavat jokaiselle yksilölle tietyt oikeudet, joita muiden on kunnioitettava.

Keskeinen periaate onse, että ihmisen tulee olla vapaa ja tasa-arvoinen muihin ihmisiin

nähden. Puolue toimii tämän eettisen vakaumuksen toteuttamiseksi

yhteiskunnassamme.

 

  1. VAPAUDEN JA TASA-ARVON TURVAAMINEN

 

Yhteiskunnalliset instituutiot on järjestettävä siten, että ne

turvaavat vapauden ja tasa-arvon toteutumisen ihmisten kesken.

 

Ihmiselle rationaalisena olentona kuuluvat perustavat vapaudet

ja niistä seuraavat oikeudet ovat omantunnon, sanan- ja mielipiteen

vapaus, henkilökohtainen vapaus asumiseen, työhön ja

elämisentavan valintaan sekä kansalaisvapaudet poliittiseen

toimintaan. Kaikkien näiden vapauksien harjoittamiseen ihmisillä

on liberaalin käsityksen mukaan oikeus aina siihen rajaan saakka,

jossa ne loukkaavat toisen ihmisen vastaavia vapauksia. Perusvapauksien

loukkaukset on aina torjuttava, syyllistyypä siihen yksilö tai koko yhteiskunta,

 

Vapauksien harjoittamiseen tulee kaikilla olla tasa-arvoiset

mahdollisuudet, Koska mahdollisuus useimpien vapauksien harjoittamiseen

on riippuvainen yksilön käytettävissä olevista

materiaalisista resursseista, tulee ne jakaa tasan ihmisten

kesken. Tätä tukee myös liberaali näkemys ihmisistä tasa-arvoisina

olentoina inhimillisen luonteensa vuoksi. Näin ollen

liberaaleille on ainoa eettisesti hyväksyttävä lähtökohta

aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin edellytysten tasajako.

 

On yhteisöjen ja yhteiskunnan tehtävä huolehtia siitä, että

perusvapauksia loukkaamatta resurssien jako teknisesti suoritetaan.

Syntyperän, henkilökohtaisten kykyjen tai onnen seurauksena

aiheutuva hyvinvointi tai vallan kasautuminen joillekin

ihmisille on satunnaisista tekijöistä riippuvaista eikä

siten kelpaa eettisessä mielessä jaon perusteeksi.

 

Koska historia on osoittanut, että ihminen vain harvoin kykenee

motivoimaan toimintaansa itsensäkieltävän pyyteettömyyden

perustalta, ei ehdottoman tasa-arvon eettisen periaatteen

soveltaminen suoraan yhteiskuntaan ole mahdollista. Tämän päämäärän

välineeksi tarvitaan järjestelmä, joka motivoi ihmisiä

hyödyntämään oman kapasiteettinsa ja kykynsä samalla kun se

turvaa mahdollisimman suuren tasa-arvon toteutumisen.

Liberaaleille ratkaisun tarjoaa eriarvoisuuden salliminen

aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin jakautumisessa silloin

kun eriarvoisuudet toimivat huonompiosaisten

aseman parantamiseksi. Tämä lähtökohta on puolustettava siksi,

että se takaa kaikkien egoistiseltakin pohjalta toimivien ihmisten

kapasiteettien tulevan hyödynnetyksi. Samalla se turvaa

suurimman hyödyn eriarvoisesta järjestelmästä vähäosaisimmille.

 

Käytännössä hyödyn tuleminen vähäosaisille järjestetään omistusoikeuteen

kohdistuvien rajoitusten, verotuksen sekä taloudellisen

ja poliittisen vallan demokraattisen kontrollin keinoin.

Näiden periaatteiden mukaisesti järjestetyssä yhteiskunnassa

toteutuu myös veljeyden käsite aidolla tavalla.

Tämän liberalismin kolmannen perinteisen käsitteen täysi toteutuminen

saavutetaan ihmisten yhteistoiminnan tulosten jakautuessa

solidaarisesti.

 

  1. YHTEISKUNNALLINEN UUDISTUSOHJELMA

 

Tämän päivän kapitalistinen ja sosialistinen yhteiskunta eivät

täytä liberaalin eettisen vakaumuksen vaatimuksia. On ryhdyttävä

läpikotaiseen yhteiskunnan uudelleenarviointiin ja liberaalin

demokratian etsimiseen. Vapauksien loukkaukset sekä

hyvinvoinnin eriarvoinen jakautuminen ovat arkipäivän todellisuutta

kaikkialla maailmassa, yksikään valtio ei kykene kestävästi perustelemaan

vapauden ja tasa-arvon loukkauksia.

 

Poliittinen demokratia

 

Vapauksien ja tasa-arvon turvaaminen ei tule ratkaistuksi

vain aineellisten ja henkisten res urssien edellytysten

demokraattisen jaon kautta. Kansalaisvapaudet edellyttävät toteutuakseen

perinteistä poliittista demokratiaa sekä demokratian toteuttamista

kaikissa ihmisten muodostamissa yhteisöissä. Poliittisen

demokratian alueella liberaalit puolustavat monipuoluejärjestelmän

pohjalta toimivaaedustuksellista kansanvaltaa.

Lisäksi liberaalit vaativat demokratian edellytysten

lisäämistä ottamalla perustuslakiin säädökset kansanäänestyksestä

ja toteuttamalla muita uudistuksia kuten presidentin

valitseminen suoralla kansanvaalilla, maakuntahallinnon kansanvaltaistaminen

sekä ihmisten suorien vaikutusmahdollisuuksien

toteuttaminen eri hallintomuotojen ja -asteiden suunnittelussa

ja päätöksenteossa.

 

Elävän kansanvallan toteutumiseksi on suoritettava mittavaa

vallanhajautusta ja demokratiakäsitteen laajempaa soveltamista.

Ihmiselle kuuluvista perustavista vapauksista on lainsäädännössämme

heikoimmassa asemassa omantunnon vapaus, jolla tarkoitetaan

vapautta eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen

omaamiseen ja välittämiseen. Lainsäädännöllä on evankelisluterilaiselle

ja ortodoksiselle kirkolle turvattu valtionkirkon

asema ja siitä näille seuraavat erioikeudet ovat ristiriidassa

liberaalin näkemyksen kanssa. Samoin kuin valtiolla

itsellään ei voi olla dominoivaa ideologiaa, on mahdotonta

hyväksyä joidenkin eettisten yhteisöjen erioikeus niiden edustamien

eettisten arvojen hyväksyttävyydestä riippumatta.

Siksi liberaalit vaativat kirkon ja valtion erottamista toisistaan.

Siitä seuraa kirkon verotusoikeuden poistaminen,

väestörekisterin siirtäminen valtion hoitoon ja tunnustuksellisen

uskonnonopetuksen poistaminen koululaitoksesta.

 

Taloudellinen demokratia

 

Vain liberaalien periaatteiden soveltaminen tarjoaa ratkaisun

yhteiskunnallisiin uudistuksiin vapauksien ja tasa-arvon

turvaamiseksi tavalla, joka huomioi ihmiselle lajina ominaiset

piirteet. Järjestettäessä yhteiskunnallisia oloja siten, että

ne rakentuvat edellä esitetyille periaatteille ei lähtökohtana

ole omistusoikeudesta päättäminen. Tässä mielessä liberalismi

asettuu perinteisen sosialistinen/kapitalistinen-jaon ulkopuolelle.

 

Liberaalin käsityksen mukaan oikeus omaisuuteen ei ole ihmiselle

luonnostaan kuuluva oikeus eikä omistus seuraa tehdystä

työstä. Omistus on tekninen, sopimuksenvarainen hallussapitoon

liittyvien inhimillisten suhteiden järjestelmä, Näitä suhteita

koskeva sopimus on muotoiltava sellaiseksi, että se tyydyttää

oikeat eettiset periaatteet. Tällöin sopimus on pätevä ja omistus

oikein järjestetty.

 

Liberaalit katsovat yhteiskunnallisen omistuksen oikeaksi ratkaisuksi

sellaisten materiaalisten resurssien kohdalla, joiden

hyödyntäminen välittömästi vaikuttaa kaikkien tai lähes

kaikkien ihmisten sekä tulevien sukupolvien elämään. Tällaisia

resursseja ovat ehtyvät luonnonvarat kuten fossiiliset

polttoaineet ja mineraalit sekä maa, vesi ja ilma.

 

Voimakkaitakin rajoituksia mahdollisuuksiin tehdä yksityisen omistusoikeuden

nojalla päätöksiä resurssien käytöstä tarvitaan

myös siellä, missä pääoma ja tuotanto ovat keskittyneet ja

missä resurssien hyödyntäminen ja tuotanto ovat keskittyneet

ja missä resurssien hyödyntäminen tuottaa ympäristövaurioiden

muodossa yleistä haittaa.

 

Huomattava osa tuotannollisesta toiminnasta ja muista resursseista

jää liberaalissa yhteiskumassa yksityiseen omistukseen.

Tämä on tarpeen resurssien järkiperäisen käytön turvaamiseksi.

Rajoitettu yksityinen omistusoikeus tukee osaltaan

vapauksien säilymistä. Riippumatta valtiollisen tai

yhteisöllisen omistuksen laajuudesta liberaalit tukevat tuotannon

ja jakelun perustumista säänneltyyn kilpailutalouteen;

se on oikein käytettynä tarkoituksenmukainen ja tekokas järjestelmä.

Sen puitteissa on myös mahdollista joustavasti toteuttaa

taloudellisen vallankäytön kansanvaltaistamista, koska

se perustuu pieniin taloudellisiin yksiköihin ja sen hajauttaminen

on helpompaa.

 

Yhteiskunnallisen omistuksen laajentamisen ohella eriarvoisuuden

pysyminen vähäosaisia hyödyttävänä turvataan verotuksella.

Varsinaiset valtion instituutioiden ylläpitoon vaadittavat

menot kerätään kulutuksen verotuksella suosien näin

esim. ympäristön säilymisen kannalta mielekkäitä kulutustottumuksia.

 

Progressiivisella tuloverotuksella estetään eriarvoisuuden kertyminen

niin suureksi, että tavoite vähäosaisten suosimisesta vaarantuu.

Tämän ohella käytetään sellaisia omaisuuteen ja taloudelliseen

toimintaan kohdistuvia verotusmuotoja, jotka eivät salli veronkiertoa.

 

Verotuksella kootuilla varoilla huolehditaan kansalaisten

toimeentuloturvan parantamisesta. Tämä tapahtuu poistamalla

nykyiset sosiaaliturvan muodot ja korvaamalla ne yhtenäisellä

toimeentuloturvalla, kansalaispalkalla. Kansalaispalkkajärjestelmän

toteuttaminen takaa tasa-arvoiset vapaudet .ja tarjoaa

jokaiselle mahdollisuuden kykyjensä hyödyntämiseen omimmaksi

tuntemallaan tavalla. Kansalaispalkka maksimoidaan niin suureksi

kuin yhteiskunnan kyky ja parempiosaisten valmius hyödyntää

kapasiteettiaan verotuksen ja muiden yhteiskunnan

kontrollimuotojen alaisena antavat myöten.

 

Taloudellinen demokratia on tärkeä osa lähidemokratiaa ja sitä

tulee toteuttaa mm. yritysdemokratian kautta. Tavoitteena on

kollektiivisten yritysmuotojen ja osuuskuntatyyppisten yhteisöjen

lisääminen sekä yrityksen johtovastuun kierrättäminen.

Parantaakseen tavoitteeseen siirtymisen edellytyksiä liberaalit

vaativat työntekijöille puolet edustajista kaikkiin

keskisuurten ja suurten yhtiöiden hallintoelimiin, Käytännössä

tämä on mahdollista toteuttaa henkilöjäsenyyteen perustuvien

palkansaajarahastojen avulla.

 

Kansallisesti merkittävissä taloudellisissa keskittymissä,

kuten pankeissa ja vakuutuslaitoksissa, tulee työntekijöiden

edustuksen ohella turvata myös yhteiskunnan edustus. Demokratian

kontrollin ulkopuolella tapahtuvan suuremman vallankäytön

estämiseksi voidaan niitä myös kansallistaa.

 

Ympäristö, koulutus ja kulttuuri

 

Elinympäristöstä huolehtiminen on osa vapauksien turvaamista.

Laajankin ihmisryhmän saavuttama taloudellinen hyöty ei oikeuta

ilman, veden, kasvillisuuden tai maiseman hävittämistä.

tai vakavaa vaurioittamista. Ihminen on osa luontoa ja luonto

on kaikkien ihmisten, myös tulevien sukupolvien, yhteistä

omaisuutta.

 

Pysyvät vauriot elinympäristössä saattavat ihmiset eriarvoiseen

asemaan koko ihmiskunnan laajuudessa tarkasteltuna vaikka

saavutettava hyöty koituisi kokonaisen kansakunnankin eduksi.

Siksi elinympäristön tuhoaminen ja taloudellinen riistäminen

on eettisesti tuomittavaa.

 

Käytännössä tämä merkitsee tuotamnon uudelleensuunmnittelua

ekologisen periaatteen pohjalta ja ympäristön suojelun sekä

uhanalaisen luonnon turvaavaa lainsäädäntöä ja ydinvoiman

tapaisten ratkaisujen kieltämistä.

 

Koulutuksen hankkiminen parantaa mahdollisuuksia edistää tasaarvoa

ja selviytyä yhteiskumassa. Siksi kunkin omien kapasiteettien

ja kykyjen kehittämiseen tulee olla tarjolla yhtäläiset

mahdollisuudet, Liberaalit vaativat ilmaista ja avointa

koulutusjärjestelmää ja pitävät koulutusta itseisarvona. Sen

tehtävä ei ole palvella vain taloudellista hyötyä tai vallankäyttäjien

intressejä.

 

Kehittyvän kulttuurin kunnioittaminen on vapauksia ja edistystä

turvaava valtion velvollisuus. On ryhdyttävä toimenpiteisiin

voimakkaan kulttuurielämän ja henkisen omavaraisuuden

takaamiseksi.

 

  1. KANSAINVÄLISESTÄ KANSSAKÄYMISESTÄ KANSOJEN YHTEISÖÖN

 

Kansojen välisissä suhteissa eivät eettiset periaatteet vallitse.

Kansainvälinen oikeus on vasta kehitysasteella: oikeuden

asemasta voima hallitsee kansainvälisiä suhteita. Tavoitteena

on federalistisen kansainvälisen oikeusjärjestyksen luominen,

joka perustuu liberaaliin eettiseen vakaumukseen ja

perusoikeuksien kunnioittamiseen. Tähän pyritään kansainvälisten

sopimusten ja YK:n kaltaisten organisaatioiden luomisen ja

kehittämisen kautta siten, että maaailmanrauha turvaamiseksi

aseidenriisunta ja maailmanlaajuinen oikeudenmukaisuus tulevat

suoritetuiksi.

 

 

Liberaalien lopullisena tavoitteena on kansallinen aseidenriisunta

kansojen yhdessä huolehtiessa kansainvälisen oikeuden

toteutumisesta. Liberaalit ovat valmiit tinkimään myös kansallisvaltioiden

suvereenisuudesta maailman kansalaisten yhtäläisten

vapauksien ja tasa-arvon toteuttamiseksi. Sekä aineellisten että

henkisten resurssien järkiperäinen käyttö maailmanlaajuisella

tasolla on ihmiskunnan suurin haaste. Kansainvälisen oikeuden

tehtävänä on myös turvata kansallisten kulttuurien säilymisen,

demokratian rakentamisen ja ihmisoikeuksien toteutumisen mahdollisuudet.

 

Suomen suhteissa ulkovaltoihin liberaalit tukevat aktiivista

rauhantahtoista puolueettomuuspolitiikkaa,.

Suomen ja Neuvostoliiton solmima YYA -sopimus on suuntaa antava

esimerkki siitä, miten kansallisia etuja turvaamaan luotu sopimus

voidaan laajentaa edistämään kansojen välistä ystävyyttä

ja luottamusta mm. kauppa- ja kulttuurivaihdon aloille.

+1
JukkaKilpi
Sitoutumaton Espoo

Espoolainen filosofian tohtori ja yrittäjä. Suomen Asumisoikeusasukkaat ry:n puheenjohtaja 2011-2015. Liiketoiminnan etiikan ja käytännöllisen filosofian dosentti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu