Aamiaiskohun syvempi aspekti

Lähtökohtaisestihan pääministerimme aamiaiskohu osoittaa miten rehellisen ihmisen kanssa olemmekaan tekemisissä. Voi otaksua että oppositiovoimat ovat syynänneet hänen elämäntarinansa läpikotaisin saadakseen aikaan jotain raskauttavaa. Muuta näemmä ei ole käteen sattunut kuin virkamiespäätös Kultarannan taloon kuuluvasta aamiaisesta joka on päätetty jo silloin kun pääministerimme leikki vielä välituntileikkejä Toivolan ala-asteen pihassa Pirkkalassa. Nyt enää puuttuu että joku tekopyhä kaippari nostaa sormensa pystyyn ja julistaa juhlavasti että pääministerin pitäisi tästä nyt tehdä johtopäätökset.

Sinänsähän kohu-uutinen on hyvin muovattu. Se nojaa lukijakuntansa alimpiin vietteihin; kateuteen jota luonnollisesti jeesustellaan ”demokratian pelisääntöjä noudattavaksi” koska harvoinhan ihminen myöntää edes itselleen pahanilkisiä sadistisia kiusaamishalujaan. Muutenhan uutinen täyttää pelkät kiusaamiskriteerit eikä siinä muuta olekaan. Siinä yhteydessä ei hyviä asioita muistella. Ei sitä miten pääministerimme selätti toistaiseksi maailman toiseksi pahimman kulkutaudin ja vieläpä pienemmillä taloudellisilla tappioilla ja olemattomin uhriluvuin mitä toiset maat joutuivat kokemaan. Tässä mielessä politiikka on onnistunut 110% mutta koska kiittämättömyys on maailman palkka, ei sitä nyt muistella. Itse asiassa ei tipu minkäänlaista kiitosta, sillä johan Paasikivi sanoi että suomalaiset on paska kansa. Sitähän ne tämän perusteella on.

Asian takaa paljastuu kuitenkin myös syvällisempi aspekti jota ei ymmärrä ellei ensin tiedosta että Sanna Marin on käytännössä ensimmäinen naisjohtaja jolla oikeasti on kunnolla valtaa käsissään. Lopullinen motiivi ilmaantui kuin puolivahingossa esiin kun iltapulun toimittaja pohti kolumnissaan mitä pahaa siinä on vaikka vastedes pääministeri käy itse Alepasta hakemassa aamiaistarpeensa.

Juttuhan on niin että miespääministeri ei koskaan kävisi itse kaupassa saati kokkaisi. Mikäli sellaista tapahtuisi sitä paheksuttaisiin yleisesti koska siihen käytetty energia on kaikki pois mitä tärkeimmästä päätöksenteosta. Se joka viimekädessä on vastuussa kaikesta, sen ei pidä sekoittaa ajatuksiaan johonkin bulkkiluokan arkihaasteisiin. Hänen on keskityttävä yksinomaan ja vain sille tasolle ja niihin asioihin johon on palkattukin. Olisi ennenkuulumatonta että joku puolustusvoimain komentaja jonka vastuulla on koko maan turvallisuus, kuluttaisi aikaansa perunateatterissa. Se kielisi ettei hän ole sisäistänyt tehtäviensä tavatonta vastuuta. Bulkkitöitä varten on palkattua henkilöstöä tai viime kädessä oma vaimo. Vaimot huushollaa, kokkaa, siivoaa keittiöt ja kylppärit ja leikkailee lehdistä tarjouskupongit talteen. Tekee mitä naiset on tehneet vuosisatoja elleivät peräti jo kivikaudella lakaisseet luolan edustaa.

Erona on että kun puhutaan naispääministeristä hänen edellytetään silti tekevän ne naistentyöt. Sitä voi olla vaikka minkä tason johtaja ja olla minkälaisten päätösten kanssa mutta napamuora sitoo silti hellaan ja siivouskomeroon. Naisen päätyö on kokata ja käydä ostoksilla, vaihtaa vaippoja ja juosta vanhempainiltamissa ja vasta kun tästä jää aikaa, voi tehdä jotain muutakin. Olemme törmäämässä kateuden takana piilevään sukupuolirooliseen asetelmaan. Kansanomaisesti sovinismiin tai pikemmin seksismiin jossa naisen odotetaan käyttäytyvän vain kuten miehet oletusodottaa. Olemme todella kaukana tasa-arvosta jossa rooli määrittyisi ammatin eikä sukupuolen ehdoilla ja tehtäväkuvat sen mukaan.

On luonnollista että ensimmäinen naispääministeri joutuu läpikäymään arkkisovinismin kaikki kujeet. Sen verhotun naisvihan jossa Marinin aikana useimmat setämiehet ovat kunnostautuneet. Kun tytöttelystä tulikin kansainvälinen tahra eikä kukaan enää kehtaa puhua bimbosta joka vain poseeraa muotilehtien kannessa, on toinen yritys sitten saada pääministerin vallankäyttöä rajattua siirtämällä hänen tarmoaan naistentöihin. Kuuraamaan lattiaa polvillaan ja sekös äijälaumaa naurattaa. Onhan siinä sitä simputusperinnettä joka kuuluu olennaisesti äijämaailmaan ja asettaa naiset oikeaan kontekstiinsa – nyrkin ja hellan väliin. Tokihan muijaa saa lämmätä jos perunat on liian kylmiä tai uuni on likainen.

Tietenkin aamiaisepisodi tulee ikuisesti elämään meeminä. Niinhän se elää se vappusatanenkin. Siihenkin lupaukseen voi perehtyä kuka on luvannut mitäkin kenelle ja millaisin ehdoin ja huomata varsin pian ettei Marinilla olen sen kanssa mitään tekemistä. Häneen se kuitenkin liitetään ihan sen avulla että jos vain toistaa, toistaa ja vielä kerran toistaa jotain asiaa se kyllä muuttuu sellaiseksi. Yhtä vähän pääministeri on vastuussa millään tasolla mitä joku virkamies on päättänyt kauan sitten hänen eduistaan. Se joku joka on nykyisin eläkkeellä ellei peräti jo kuollutkin? Mutta siitäkin tulee vallitseva totuus kun asiaa vaan jauhaa riittävän kauan ja sitkeästi josta pääsemmekin jutun kolmanteen tasoon – raukkamaisuuden aspektiin.

Näin tämä vaan toimii ja iltapulu vaan lyö löylyä kiukaalle ja vetoaa lukijakuntansa sovinismiin, kateuteen ja ylitsepääsemättömään kykyyn ymmärtää asiat tahallisesti väärin ja leipoa siitä joku vinoutunut totuus. Luultavasti tämä toimittaja Liski saa vielä jonkun tiedonjulkistamispalkinnon vaikka ei oikeasti tehnyt muuta kuin toi taas suomeen amerikkalaishenkisen likaisen vaalitemppuilun joka on häpeäksi mille tahansa parlamentaariselle valtiolle. Vaikka kertoohan se jotain oppostionkin taidoista etteivät pysty menemään vaaleihin pätemällä politiikallaan vaan koettavat kalastaa vähät äänensä solvaamalla vastapuolta.

+2
JukkaNieminen11
Sitoutumaton Tampere

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu