Alentunut syntyvyys ja hallituspolitiikka

Sanotaan nyt kärkeen että syntyvien lasten alentuvat määrät eivät sinänsä ole paha asia, ainakin jos asiaa katsoo liikakansoituksen kautta. Valtiot jossa elää satoja, tai ainakin kymmeniä miljoonia ihmisiä, niille ei tee ollenkaan pahaa pienentää väkikatrastaan. Väestönsä puolesta pikkumaat, joihin Suomikin sijoittuu, sille tämä on elämän ja kuoleman kysymys.

Syntyvyyden laskun syitä on toki tutkittu jo pitkään ja hartaasti, eikä niihin oikein ole kukaan sanottavasti tutustunut poislukien ne jotka sitä työkseen tekevät. Kuten sen joku väestötutkija – jos nyt muistan oikein – totesi turhautuneena haastattelussa että tietoa on vaikka muille jakaa, tämä keskusteluosio tapaa aina alkaa nollapisteestä, eikä se siis voi kehittyäkään todellisiin syihin asti.

Alentuneeseen syntyvyyteen on kaksi tasoa. On tietenkin se yksilöllinen jossa esim lasta ei saa vaikka haluakaan, tai sopivan kumppanin puute jne. Tähän ei voi kukaan vaikuttaa kuten ei yleensäkään ihmisten rakkausasioihin. Sitten on se yhteiskunnallinen syy joka on merkittävämpi kuin luullaankaan ja voi sanoa, että tietynlainen yhteiskuntarakenne esim talousmalleineen vaikuttaa siihen, kuoleeko sen alla elävä kansa sukupuuttoon.

Väestömäärän laskun yhteiskunnalliset syyt näkyvät tällä hetkellä kirkkaimmin Aasiassa. ”Sopivan kumppanin puute” ilmentyy varsinkin Japanissa jossa nuoret miehet ovat ylitarjonnan vuoksi työttöminä tai parhaimmillaankin vain väliaikaisissa töissä. Kun on vaikeuksia elättää edes itsensä, on sanomattakin selvää että perheen perustaminen on jo utopiaa, saati lasten teko, koska pienokaiselle ei voi tarjota minkäänlaisia elämisen raameja. Naisten puolella ei yhteiskunta jousta yhtään. On valittava joko lastenteko tai pitkä opiskelu ja sen myötä uraputki johon on keskityttävä niiden parhaiden vuosien osalta. Monet naiset valitsevat jälkimmäisen.

Sama ongelmahan on täällä meillä. Poikien heikko kyky pärjätä opiskelussa ja vielä heikompi ammattitaidon hankkiminen tietää väistämätöntä sekatyömiesten sukupolvea. Kauniisti sanottuna, sillä yleisemmin puhutaan syrjäytymisestä ja ainoan säällisen työpaikan tarjoaa joku rikollisjengin kummisetä. Muut tyytyvät nollatuntisopimuksiin tai tyytyvät sosiaalituilla elämiseen. Tätä ongelmaa ei ole edes pyritty rarkaisemaan mutta se on koulumaailman sisällä ja siinä että koulu on suunniteltu tytöille jotka niissä sitten pärjäävätkin aivan eri mitoissa.

Suurempi este on sitten naisilla pitkän opiskelujakson valitseminen tai lastenteko. Meillä Suomessa tätä on kyllä pyritty ratkaisemaan koska sillä on todella suuri merkitys syntyykö normi vai pieni ikäluokka. Tietenkin on niin että näitä kahta on vaikea yhteensovittaa koska ihmiset tapaavat etsiä partnerinsa omasta sosiaaliluokastaan ja korkeasti koulutettu nainen ja nippanappa peruskoulun rimaa hipoen läpikäynyt miehenalku eivät vain korreloi toistensa kanssa.

Sillä lapsiperhe vaatii tietyt raamit. Tarvitaan isompi asunto kuin joku hikinen koppi jota yksiöksi sanotaan ja tarvitaan tietty tulotaso ylläpitämään ns keskiluokaista elämäntapaa – ja vähän säästöönkin pahan päivän varalle. Kaikki meistä eivät ole menestyneitä diplomi-insinöörejä joten on selvää että lapsettomuus Suomessa näkyy kirkkaimmin alimpien tuloluokkien kohdalla jotka koettavat edes itse elellä millä lie apurahalla tai osa-aikaisina kaupankassoina. Lyhyesti sanoen ”sopivan kumppanin puute” on synonyymi köyhyydelle.

Väkiluvun laskuun kehittyneissä maissa ei ole mikään muu vaikuttanut niin voimakkaasti kuin vallitseva markkinaliberalisminen kapitalismi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja sitä voi nimetä myös rosvokapitalismiksi. Siinä työväestö joutuu tyystin pankkikriisien ja keinottelijoiden armoille ja vakaa työpaikka voidaan vetää alta pois koska tahansa. Keskiluokka kutistuu, osa-aikatyöt lisääntyvät ja ylipäätään kaikki kurjistuu. Markkinavetoinen kapitalismi on jo luonnostaan korporatiivinen malli jossa rahat jaetaan valtion ja suuryhtiöiden kesken ja kansalaiset siellä alla eivät saa kuin murusia. Tämä on ravistellut maata kuin maata ja aina seurauksena on ollut perusturvallisuuden ravistelu joka näkyy alentuneina syntyvyyksinä koska on haluttu siirtää lapsentekoa parempiin aikoihin.

Tämän ääneen sanominen tällä palstalla on veren kaivamista nenästään, mutta lapsettomuuden ongelma väestötasolla pohjaa aina kuhunkin hallitusohjelmaan. Pääministeri Sipilän aikana lapsettomuudesta tuli jo ilmiö muuten niin loivan väkiluvunlaskun jatkoksi. Sipilän aikana otettiin käyttöön thatcherilainen oppi jossa mikään ei ollut pysyvää. Ei ainakaan tulonlähde nimeltä työpaikka. Nuoret siirsivät suosiolla lapsentekoa.

Rinteen ohimenevän hallituksen aikana tilannetta pyrittiin korjaamaan jatkamalla oppivelvollisuutta aina 18-vuotiaaksi asti. Jalona tarkoituksena että opiskeluhaluttomankin jannun taskussa kiiltäisi edes joku paperi tai olisi edes asentaja-koneistaja -linja suoritettuna. Paitsi että moisella on merkitystä rikollisjengien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisynä, antaisi se jotakin toivoa myöhemmässä työelämässä ja perheenkin voi jossain kohtaa perustaa.

Hämmästyttävää kyllä, Marinin aikana syntyvyys nousi. Tai eihän se hämmästyttävää ole kun ajattelee että ministerit olivat nuoria naisia joilla oli näppituntuma nuorten perheiden ylä- ja alamäkiin. He yhdistivät opiskelu- ja työmaailman sekä lapsenteon keskenään ja vieläpä varsin onnistuneesti. Kaikki ne perhevapaiden nimillä kulkeneet uudistukset tähtäsivät siihen että lapsia voi puksauttaa maailmaan mielin määrin ilman että ne haittaavat opiskelua saati työuraa millään lailla. Lisäksi luotiin lapsiperheille perusturva eli heilahtelee ympäröivä yhteiskunta suhdanteineen sitten miten päin tahansa, tietty tulotaso ja mahdollisuudet pysyvät vakaina lapsiperheiden sisällä. Näillä päätöksillä oli valtaisa merkitys syntyvyyden kannalta ja iloisina väestötieteilijät huomasivat käyrien olevan nousujohteisia. Tästä voi oppia että politiikko on se, jonka päätökset vaikuttavat siihen onko meitä ylihuomennakin vielä viisi miljoonaa vai vain 3.5 miljoonaa?

Itselläni ei ole mairittelevaa sanottavaa nykyisestä Orpon hallituksesta. Asumistukien leikkaus iskee erityisesti lapsiperheisiin joilla on oltava vähintään kaksio ja kun siihen ynnää työttömyyskorvausten lapsiosioiden poistot, on koko politiikka vähintään lapsiperhevihamielistä. Vielä kun kuvioon tulee irtisanomiset ”asiallisista syistä” tietää se väistämättä kuoliniskua jokaiselle yli 50-vuotiaalle työntekijälle mutta varsinkin työelämään vasta pureutumassa oleville eli nuorille isille. Tilalle tulee sitten tämä pahamaineinen paikallinen sopiminen jossa elääkseen on annettava polkea tulonlähteitään. Ei tarvitse olla suuri profeetta ymmärtääkseen että Orpon pääministerikaudella tapahtuu samanlainen syntyvyyden jyrkkä notkahdus kuin mitä nähtiin Sipilän aikana. Silti molemmat on äänestetty valtaan. Kansa itse äänestää itselleen politiikan jolla se tappaa sukupuuttoon oman kansansa tulevaisuuden.

Lievennetään nyt sen verran että Kokoomus saati porvarillisuus ei itsessään ole syynä ilmiöön vaan se, että porvarillisuudessakin on monia eri tasoja. Vallalla on nyt jokin korporatiivisen mallin ääripolitiikka joka on tuhoisaa nuorille lapsiperheille jos he kuuluvat alemman tulotason piiriin. Ja koska uusissa sukupolvissa alentunut tulotaso on enemmän sääntö kuin poikkeus, mitä muuta se voi tarkoittaa kuin alentunutta syntyvyyttä?

Eikä tätä suurta ongelmaa kukaan vielä tiedosta koska se vaatii tiettyjä pohjatietoja yhteiskuntarakenteesta jotka on vieläpä osattava yhdistää laajoihin tutkimuksiin lapsettomuuksien syistä ja seurauksista. Eikä asiaa ainakaan helpota että kuten alussa sanoin, nämä keskustelut tapaavat aina alkaa nollapisteestä jolloin asian näkeminen ei koskaan yllä horisontin tuolle puolen missä vastauskin luuraa.

JukkaNieminen11
Sitoutumaton Tampere

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu