Britteinsaarten muinainen saamelaisasutus

Joku tuossa pari postausta takaperin totesi että mun kirjoitukset on erilaisia verrattuna muihin, eikä vastaavaan voi törmätä missään päin nettiä. Se oli kyllä kauniisti sanottu. Kuten otsikkokin antaa nyt ymmärtää, tiedossa on taas jotain, josta kukaan ikinä kuullutkaan. Sanon sitä aina itse ”pahaksi arkeologiaksi” – virallisesti vahvistamatonta ja kuin oraalla avaamassa uusia tutkimuspolkuja ja joita wiralliset tahot koettavat aina polkea takaisin pimentoon.

Jos asustavat nykyisin baskit pienellä läntillään Iberian niemimaalla niin pleistoseenikauden loppupuolella olivat asiat toisin. Silloin varhaiset baskit olivat levittäytyneet koko länsieuroopan mitalla Espanjaan, Ranskaan, Britanniaan sekä salaperäiseen Doggerlandiin, muinaiseen pohjanmeren maahan joka yhdisti Norjan ja Englanninsaaren toisiinsa ja joka yhdisti nykyisen Thames- ja Rein -joet toisiinsa. Ennen kuin indoeurooppalaiset kansat työntyivät seudulle härkävankkuriensa vetäminä ja varhaisen Euroopan alkuperäiskansat työnnettiin nykyisiin lokeroihinsa.

Saamelaiset ovat baskeista erkaantunut heimokunta joka syntyi kun sekoittuivat itäisempiin kansoihin, eräänlaiseksi baskien itäiseksi haaraksi. Saamelaisten ”alkukodista” saa tietenkin toisistaan poikkeavia näkemyksiä jos lähtökohdaksi ottaa kielitieteen tai vaihtoehtoisesti arkeologian, tai kuten tässä tapauksessa genetiikan. Saamelaisrodun syntyhetkissä on siinäkin veteen piirretty viiva puhutaanko baskeista, proto-saamelaisista vai saamelaisuuden itä- ja länsihaaraumasta. Itäisin on ollut pohjois-Saksassa ja tunnetaan Magdalenian kulttuurina. Lienee parasta kun hyppää tämän varhaiskauden suosiolla yli ja keskittyy ajanlaskun taitteeseen.

J.F. Cambellin teos ”Popular Tales of the West Highlands” keräsi aineistoa Britteinsaarilta jossa oli tarinoita menninkäisistä, maahisista, keijukaisista sun muusta aidon kansanperinteen hengessä. Cambell väittää että näiden tarujen ja satujen taustalla kummittelee historialliset tosiseikat. Ammoin on ollut jokin pienikokoinen ”pygmi-rotu” josta on jäänyt kansanperinteeseen niin paljon aineistoa että sitä löytää niin Englannista, Skotlannista kuin Irlannistakin. Pohdinta päättyy ajatukseen että näiden menninkäisten taustalla ovat sen ajan lappalaiset. Maahiset ovat lyhyttä väkeä. On kuitenkin kiistatonta että myös saamelaiset ovat olemassaolonsa ajan olleet muuta väestöä lyhyempää väkeä. Kun 1800-luvun kallonmittaajat mittasivat pituuksia, ilmeni että saamelainen on keskimäärin 15-30 cm lyhyempi kuin esim sen ajan suomalainen. Jos mennään historiaa alaspäin jolloin keskipituuskin on ollut lyhyempi, on ollut aikakausi jolloin saamelaisnaisen keskipituus on ollut 140-150cm ja miestenkin vain 158cm.

Muitakin induktiotodisteita löytyy. Saamelaiset ovat ujoa ja syrjäänvetäytyvää väkeä kuten maahisetkin jotka eivät ihmiselle näyttäydy. Jos lappalainen törmää matkamieheen hän menee mieluummin koivun taakse piiloon kuin tulee jutulle. Molempiin liitetään luonnollisesti myös yliluonnollisia kykyjä. Lappalaisella on ilmiömäinen kyky loitsia lumimyräköitä, myrskytuulia ja kaiken peittävä pilkkopimeys jos heitä ahdistelee. Molemmat tykkäävät pukeutua värikkäisiin vaatteisiin ja tällä salaperäisellä haltijakansalla on kansanperinteessä nimi Sidhe joka tarkoittaa henkiä tai haltijoita, jotka asuvat kumpujen tai mäkien alla ja sen sisuksissa. Sídh tarkoittaa “keijujen kumpua”, paikkaa, jossa henget asuvat. Kiistatonta kuitenkin on että Britanniasta tunnetaan kumpuja joihin on ammoin kaivettu tunneleita ja joissa on ollut huoneita. Kokonaan oma lukunsa Cambellin pohdinnassa ovat kielelliset yhteydet, eihän se salaisuus että Skotlannistakin tunnetaan paljon Finn – nimisiä paikkoja jotka yksiselitteisesti tarkoittavat saamelaisia. Jopa Sidhe sanan Cambell osaa yhdistää meille tuttuun Seita -sanaan.

Yksi sivutarina joka avaa kontekstia liittyy Cornwallin tinakaivoksiin. Sieltähän ammensi metalleja jo muinaiset roomalaiset. Mm. Herodes Suuren rakennuttama vesijohto Palestiinassa ammensi täältä metallinsa mikä paikallislegendan mukaan liitti paikalle myös Josef Arimatialaisen. Saman kaverin joka otti Jeesuksen ristiltä. Paikallisilta kun kysyy, Arimatialainen oli Jeesuksen setä tai eno, tai äidin eno, ja osasi ottaa mukaansa veljenpoikansa ja tämän vuoksi ei Jeesuksen elämästä mitään tiedetä 12-30 ikävuoden väliltä.

Cornwallin tinakaivoksiin liittyy myös tarinat koputtelijoista eli ”knockers”. Pienikokoinen kansa josta oli oiva apu kaivostyössä jossa pienikokoisuus on valttia. Samasta syystähän 1800-luvun hiilikaivostehtailijat syöttivät pölykaivoksiinsa surutta lapsityövoimaa. Knockerseilla oli pienet vasarat jolla kolkuttelivat mineraaleja irti, josta nimitys tulee, mutta ruokaa saadakseen koputtelivat myös ihmisten oviin ja kurkkivat uutimien takana. Heillä tiedetään olleen vihreät nutut ja punaiset hatut josta nämä kyettiin tunnistamaan. Yhteys esim tonttuihin on ilmeinen ja esim satu Lumikista valaisee tilannetta oivasti – seitsemän kääpiötä kun olivat nimenomaan kaivosmiehiä.

Tarinan kautta pääsee todistamattomaan väittämään että sen ajan lappalaiset olivat kysyttyä väkeä kaivosmiehinä. Heillä oli sen myötä metallurgista tuntemusta joka teki heistä arvokkaita ammattimiehiä. Luonnollisesti myös seppiä ja koruvalmistajia. Ei se sattumaa ole, jos palataan taas Leväluhtaan, että pohjanmaan muinainen kuningaskunta päti myös korukaupan saralla sillä raaka-ainetta toimitti enemmän kuin varmuudella silloiset saamelaiset.

Aivan tuulesta temmattu tarina tämä ei ole. Yksi Britteinsaarten kansallisylpeys on ns. Cheddarman eli kokonainen 1.6 m pitkä luuranko joka on karkeasti ajalta n. 8400 eaa. Kun luista on otettu dna-näyte, luurangon haltijalla on ollut vallitseva U5 -geeni joka aika yksiselitteisesti löytyy myös nykypäivän saamelaiselta. Kysymys enää onkin, kauanko saamelaiset asuttivat britteinsaaria vielä senkin jälkeen kun Doggerland vajosi aaltojen alle ja indoeurooppalaiset kansat saapuivat paikalle. Cambell väittää että asustivat vielä Skotlannissa silloisen Pikti-kansan keskuudessa eli aikana jolloin roomalaiset ympäröivät Skotlannin muurilla. Jossain määrin näitä pygmejä on liitetty myös Irlantiin.

Varmaa on että olivat pienikokoisia tai ei, heille ei riitaa haastettu. Kaikki me tiedämme mikä on noidannuoli. Seutukunnalta on löytynyt hämmästyttäviä pienen pieniä nuolenkärkiä ja itse asiassa kokonainen työkalujen kavalkadi jotka kaikki ovat liian pieniä nykyihmisen käsiin. Jos on nuolenkärki pieni, tuskin itse nuolipyssykään sen suurempi ja arvattavasti ne ovat olleet myrkkynuolia. Asiaa voi googlata lisää nimellä Pygmi-flints tai kotimaisella hakusanalla mikroliitti.

Tämä tästä. Lähtökohtaisesti muinaiset saamelaiset eivät ole tietenkään asuttaneet pelkkiä britteinsaaria vaan myös silloista Skandinaviaa. Se on ollut valtava alue eikä siinä ole vielä edes pohdittu oliko ennen viikinkejä olemassa jokin merisaamelaiskulttuuri joka hallitsi meriä siihen päälle. Jos olisin itse saamelainen ja kiinnostunut juuristani ja kulttuuristani, tuskin jämähtäisin tutkimaan poronhoito -kulttuuria joka ei ole monen sadan vuoden ikäinen. Tosin nykyisin saamelaiset ovat puristettu skandinavian pohjoisosiin, siinä missä heidän esi-isänsä baskimaahan ja esiäitinsä, eli N3 -geenin kantajat nykyiseen itäsuomeen, vaikka hekin aikanaan asuttivat koko venäjänmaan kokoista seutukuntaa.

Lukija saa ihan itse pohtia, onko paha arkeologia enemmän kartalla kuin wirallinen arkeologia vai pelkkä omituinen salaliittoteoria. Mielipidettä on varmasti siinä missä miestäkin.

JukkaNieminen11
Sitoutumaton Tampere

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu