Elvytysseteli – Li Anderssonin neronleimaus

He ovat nuoria, korkeastikoulutettuja, nopeaälyisiä ja ymmärtävät puolesta sanasta mistä on kysymys. Näin minä olen näitä hallituksen nuoria naisministereitä tottunut ajattelemaan, ja kun ministereinä heillä on parempi käsitys kokonaiskuvasta, olen oppinut heitä myös arvostamaan. Erityisen hyvin tämä pätee tämänpäiväiseen Li Anderssonin ehdotukseen elvytyssetelistä.

Oikeistovetoisten medioiden kommenttiosioissa ehdotus ei ole paljoa saanut ymmärrystä. Setämiehet ja muut känkkäränkät suhtautuvat tottakai kaikkeen uuteen muutenkin muutosvastarintaisesti ja negatiivisesti. Se heille sallittakoon kuten mielipiteet yleensäkin. Vaan mitä tämä ehdotus pitää sisällään?

Ideahan on että valtiovalta antaisi meille kaikille ”elvytyssetelin” joka kävisi kivijalkakauppoihin, ravintoloihin ja palveluksia myyville ammatinharjoittajille valuuttana, jonka nämä voivat sitten muuttaa ilmeisesti rahaksi? Näin olen ymmärtänyt.

Ideassa on monta pointtia. Toki valtaosa siitä päätyisi niille jotka muutenkin tahkoavat voittoa koko ajan, ja tämän kansan tuntien, se palaa pikavauhtia valtiojohtoisen Alkon kautta. En sitä silti tuomitsisi vaikka nelilapsisen perheen äiti tuhlaisi sen jättivoittoja takovaan Prismaan, koska perhe itsessään säästää satasen. Kansaneläkkeellä kitkuttava mummeli apteekkiketjulle, vaikka he eivät sitä tarvitsisi, mutta mummeli tarvitsee. Se että tämä seteli jettaisiin tavallisten ihmisten kautta, omaa siis myös funktion, että se samalla sisältää satasen edestä ”perustuloa” vaikka onkin tarkoitettu yritysmaailmaa auttamaan. Jokin pieni helpotus siinä on niille, jotka muutenkin elävät kädestä suuhun saamatta mitään säästöön.

Me olemme nähneet että mitään yhteiskunnallista instrumenttia ei ole, jolla voisi kohdentaa yrittäjien avustustarpeen täsmälaukauksena. Syynä että yritysmaailma on monitahoinen ja -mutkainen kuin sademetsän hyönteispopulaatio ja tähän astiset yritykset ovat syystäkin olleet floppeja. Tuskin kukaan pitää Business Finlandin rahanjakokriteerejä tai verottajan alv-verojen ”pakkolainaa” mitenkään otettuina. Kysynnän ja tarjonnan -laki ihmisten ostovoiman kautta voi olla toimivampaa kun luullaankaan. Erityisesti se tuo esiin kokonaan uudenlaisen funktion. Tähän astiset avustustoimet ovat vain avittaneet yritysten ahdinkoa, mutta ymmärrettävästi eivät ole voineet huomioida sitä, että yrittäjällä pitää kriisin aikana olla myös oikeus liikevoittoon. Satanen ei ole paljon, mutta jos se annetaan kolmelle ja puolelle miljoonalle ihmislle, siitä tulee ärjyvä koski vesipisaran sijasta. Kun se raha ohjautuu kivijalkakauppojen divareihin, antiikkiliikkeisiin, kulmakauppoihin ja vaatekauppoihin, hyvällä lykyllä myös konkkakypsään Stockmannin tavarataloon, syntyy se pienenpieni liikevoitonkin helmi pelkän välttämättömän konkurssi-aallon tojunnan sijasta.

Erityisen otettu elvytyssetelistä olen siinä, että se mitä ilmeisemmin on fyysinen tavara. Sillä ei voi siis mitään tilata Kiinasta tai muista kansainvälisistä verkkokaupoista. Raha jää maan sisään ja voi kuvitella että kun suomessa myydään suomalaista, se piristää myös sinivalkoista tuotantoa. Tätä on kyllä kaivattu.

On sitten oma asiansa tuleeko sellainen seteli. Asia kun ei kuulu opetusministeriön toimialaan ja välissä on monta monimutkaista juridista ja byrokraattista estettä. Enkä tiedä mikä sen käytännön sovellus on. Rehellisesti sanoen se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ja jossa ei huonoja puolia ole. Aika näyttää eteneekö hanke vai jäikö vain Anderssonin vaalipuheeksi, ja jos toteutuu, niin käykö vanhanaikaisesti eli toiset kädet vesittävät koko idean niin, että vain 15% alkuperäisideasta toteutuu. Aika näyttää.

Mutta dynamiittia nämä hallitusnaiset ovat, sitä ei käy epäileminen.

JukkaNieminen11

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu