Epämiellyttävän totuuden lyhythistoria

Tämän olisi oikeastaan kuulunut olla vastaus Lauri Gröhnin kirjoitukseen ”Paavo Väyrynen kehuu Matti Virtasen höpökirjaa ILMASTOPANIIKKI”. Ikävä kyllä blogistilla on varsinaisen ikävä tapa suodatella viestejä eikä ole kivaa kirjoittaa ajatuksen kanssa juttua josta lukee vain ”kommentti poistettu” tai piilotettu tai jotain. Mutta sanotaan se tässä.

Gröhnillä on toki kunnioitettava ura esimerkiksi Skepsiksen parissa ja hän edustaa ymmärrettävästi tätä nk tieteellistä maailmankuvaa. Eikä siinä mitään pahaa, kaikkihan me haluamme edustaa tieteellistä ajattelua, ja olla sitä kautta arvokkaassa seurassa. Tiede on aina oikeassa ja vaikka ei olisikaan, korjaa pikaisesti itsensä, ja on ainakin lopulta oikeassa. Pitääkin siis olla tarkka ketä kuuntelee; parasta ammatillista asiantuntijaa vai jotain niemistä tampereelta? Tälläinen ajattelu on aina paikallaan mutta siinä on myös sudenkuoppansa. Tieteeseenkään ei pitäisi suhtautua varauksetta vaan oltava siinäkin skeptinen.

Tiede kun ei aina ole vilpitöntä. Tutkimuksia tehdään kahdenlaisia; niitä joissa tutkitaan ja niitä joissa peitellään. Niitä tuotetaan poliittisiin tarkoitusperiin ja tosiasioista ei aina piitata intressien edessä. Rahoittaja päättää mikä on tutkimuksen lopputulema. Lyhyesti sanoen, tiedepiirit ovat yhtä lahjottavissa kuin kaikki muutkin. Sellainen on aina hyvä pitää mielessään.

2000-luvun alkupuolella maailman mahtavilla oli ongelma. Euroopan väestö vanheni, syntyvyys laski eikä Yhdysvalloissakaan näyttänyt hyvältä. Suuret ikäluokat eläkelöityvät. Sen sijaan Kiinassa oli jättivaltio joka oli saanut holtittoman ylikansoituksen aisoihin ns. yhdenlapsen politiikallaan, ja väestön keski-ikä oli nuorta ja siis kulutushenkistä. Siellä odottivat rajoittamattomat markkinat. Eikä rasitteena olleet palkat, ympäristölait tai kansalaisjärjestöjen iänkuiset boikotit milloin mitäkin vastaan. Bush nuoremman valtakaudella Valkoisessa Talossa lähes asuneet kiinalaiset lobbarit saivat vakuutettua mikä etu olisi, jos valtaosa Amerikan ja Euroopan teollisesta mahdista siirtyisi Kiinaan.

Ajatus piti maailmanlaajuisesti myydä. Ilmeisemmin se myytiin ainakin Bilderbergien kokouksessa joskus vuosien 2004-2005 aikana, jossa koolla olivat kaikki merkittävät politiikot, suuryritysten johtajat, ja vaikuttavimmat mediatalojen päätoimittajat. Syntyi Al Goren ”Epämiellyttävä totuus” jossa ilmasto lämpenee niin huimaa vauhtia että kohta syttyy nurmikkokin itsellään palamaan. Kun ajatus oli myyty kansalaisille, he vain taputtivat käsiään kun lämmittävä savupiipputeollisuus katosi sinne jonnekin ja vihreä vallankumous alkoi. Vähän myöhemmin kun he huomasivat myös työpaikkojensa kadonneen, eivät he enää niin taputtaneetkaan. Syntyi monenlaisia protesti- ja populistiliikkeitä joka olisi oma tarinansa.

Sanomattakin selvää että legitiimi hankittiin ostamalla tiedemiehiä. Nimenomaan ostamalla. Siinä sivussa tehtiin mittava ilmastohistorian väärentäminen, mutta senhän me tiedämme vanhastaan, että päättäjät kautta aikain ovat tähän syntiin syyllistyneet. Historia ei ole koskaan ollut objektiivinen tieteenala vaan riippuvainen kulloisenkin aikakauden tulkinnasta.

Tämä vedätys olisi voinut jäädä tähän mutta sitten päättäjät huomasivat jotakin. Ilmastopankin. Päästöoikeudet. Yllättäen ymmärsivät että keskellä markkinaliberaalia maailmaa heillä on kädessään viimeinkin ase, jolla verottaa ylikansallisia yhtiöitä. Nämähän kun eivät paljoa veroja maksele, pikemmin luikkivat aina kehitysmaasta toiseen eli sinne missä tuotanto on aina halvinta. Tässä vaiheessa oli tietenkin myös selvää, että niin hyödyllinen kuin ilmastonlämpeneminen olikin yhtiöiden verotuksessa, ei ilmasto tietenkään lämmennyt. Soitto tiedepiireihin, vähän rahoitusta sinne sun tänne ja pian ilmastonlämpeneminen olikin vaihtunut ilmastonmuutokseen. Syntyi kokonaan uudenlainen terminologia ”sään ääri-ilmiöt”. Tarkempi kyynikko kyllä pani pian merkille että nämä muutokset selittyivät paremmin maapallon luontaisilla sää-ilmiöillä; ElNinon ja sen vastakohdan LaNinan, merivirtojen häiriöiden, tai aurinkotuulien aiheuttamien magneettimyrskyjen vuoksi. Tasaiset viilenemiset tai lämpenemiset tuntuivat noudattavan ikiaikaista maksimien ja minimien rytmiään, jolla lienee enemmänkin tekemistä Auringon syklisyyden kanssa joka juontaa omista kosmisista syistään?

Tämäkin olisi voinut jäädä tähän. Koko ilmastonmuutos olisi voinut jäädä samanlaiseksi tähdenlennoksi mitä oli 70-luvulla uumoiltu ”uusi jääkausi” tai 80-luvun Amazonin ”maapallon keuhkot”. Jokaisella vuosikymmenellä on aina omat apokalyptiset visionsa.

Kolmannen kierroksen aloittivat suursijoittajat. Pörsseissä jo tiedettiin että vihreydestä tulee samanlainen talouskupla mitä olivat legendaariset hollannin tulppaanisipulit. Sinne puskettiin rahaa toivoen että niistä saataisiin omansa pois hyvällä katteella. Tiettyyn sosiaaliseen tarpeeseen tämä kyllä tuli. Kaupungit paisuvat metropoleiksi eikä niissä pitkän päällä voi ajella dieseleillä tai poltella fossiilisia savupiipuista. Se kun ei synnytä muuta kuin smogia; savusumua joka pitkän päälle tekee kaupungin elinkelvottomaksi. Tarvittiin puhtaammin tuotettua energiaa tuulimyllyineen ja räjähtävine lepakoineen, sähköautoja ja hiilijalanjälkensä tarkkailua.

Tarvittiin kolmas soitto tiedepiireille. Nyt kun ilmastonmuutos oli jo kokenut inflaationsa, uusi termi kuului hiilidioksidi.

Hiilidioksidi on osa hiilivetyketjua, joihin luetaan öljy ja maakaasu. Nämä hiilivedyt ovat Maapallon kenties yleisin molekyyliketju. Niiden kokonaismäärää ei osata edes arvioida. Geologit ovat arvioineet että yksin merenpohjan alapuolella on megalomaanisia, satoja kilometrejä paksuja metaanitaskuja ja -altaita, jotka ovat suurempia kuin niiden päällä lepäävät mannerlaatat. Yksin Kiinassa jalkojen alla on vähintään kaksi kilometriä paksu kivihiilikerros joka jatkuu loputtomiin horistontin tuolle puolen leveys- ja pituussuuntaan. Liioittelematta voi sanoa että jos kivihiilestä tulisi pääasiallinen energianlähde, se ei loppuisi koskaan – siis ihan kirjaimellisesti ei koskaan. Tekemällä kivihiilestä ja metaanista tarinan pahiksen, sillä voidaan säädellä energianhintaa, joka on kaikkien valtionkauppojen syvin ydin. Lyhytjuoksussa sillä on saatu kuristettua Venäjän talouspakotteita kireämmälle, joka on oma poliittinen ulottuvuutensa ja joka kiinteästi liittyy hiilidioksidikeskusteluun takapirun roolissa. Tiedemiesten tehtävä on vain antaa talouspakotteille tieteellinen malli, vaikka ongelma on selvästi vain poliittinen. Isommassa kuvassa siis kauppapoliittinen maailman energiahintojen sääteleminen.

Selvää on ettei ilmakehään vapautunut metaani ole maapallon kiertojärjestelmälle ongelma. Syntyy vain lisää kasvillisuutta joka pilkkoo sen tekijöihinsä. Nythän, jos asiaa katsoo maapallon historian kautta, kasvillisuus nuutuu ravinnon puutteeseen eivätkä nykyiset hiilidioksidimäärät suosi kovin vihreää planeettaa. Paljon on matkaa dinosaurusten aikaisiin saniaispuumetsiin. Aikaa myöten kaikki ylijäämä katoaisi takaisin merenpohjiin.

Tätä hiilidioksidivaihetta me nyt elämme. On tässä koronassa sekin hyvä puoli, että jokapäiväinen ilmastorummutus on hetkeksi jäänyt. Kaiken propagandan idea kun on toistaminen, toistaminen ja vielä kerran toistaminen. Kun samaa vain jaanaa, kyynisimmänkin ilmastodenialistin hekinen vastarinta murtuu. Vuosikymmeniä kun tätä on kuunnellut päivästä toiseen ilman lepotaukoja alkaa ymmärtää niitä 1930-1940 -lukujen ihmisiä jotka joutuivat kuuntelemaan johtajiensa puheita pylväiden päästä olevista kaiuttimista. Tietenkään hiilidioksidi -keskustelu ei tule jatkumaan pitkään, sen määrähän ei selvästikään korreloi lämpötilojen kanssa. Tarvitaan neljäs soitto tiedepiireille ja pitää taas kehittää ja keksiä uusi terminologia selittämään poliittisia ja taloudellisia intressejä. Sen sisältöä en uskalla lähteä edes arvailemaan.

Kirjoitettu Tampereella. Tampere tulee sanoista Tammi ja Perä ja on viimeistään 1200-1400 -luvulla syntynyt kylä Tammerkosken partaalle. Aikana jolloin keskiajan lämpökausi oli maksimivaiheessaan. Maaperä kasvoi tammea ja muita lehtipuita joita nykyisin kasvaa vain Suomen eteläpuolella, josta siis nimikin. Tammethan katosivat meiltä 1600-luvun pikku-jääkauden myötä. Järvet eivät jäätyneet talvisin, keskilämpötila oli nykyistä +4 astetta korkeammalla ja sen myötä viljely kukoisti. Ylijäämän tarjoaman hyvinvoinnin vuoksi oli varaa rakennella kivikirkkoja, jollaisia ei kylminä minimikausina voi ajatellakaan. Nykypäivän tiedepiireillä on ollut valtava työsarka kadottaa tämä ajanjakso ilmastohistoriasta.

JukkaNieminen11

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu