Hallituspolitiikka, ukrainalaiset pakolaiset ja espanjalainen kritiikki

Joskus totuus tulee espanjalaisen parlamentaarikon suusta – ja sen kuuleminen sattuu. Ei ollut ensimmäinen kerta. Taannoisen natsikohun aikaan Saksan toiseksi luetuin sanomalehti Süddeutsche Zeitung kutsui Suomen nykyhallitusta ”pohjanoteeraukseksi”. Vaan mikä on nyt se kuulu suomi-kuva ja miltä se näyttää?

Huomiota herätti varmasti itärajan sulkeminen kokonaan. Sieltähän alkoi tulla – valtiovarainministerin sanoin – mokkakikkeleitä ja jätesäkkejä. Erivärisiä. Aiemmin sieltä oli valunut melkein satatuhatta venäläistä kutsuntapakolaista sillä maamme oli oiva kauttakulkumaa kohti Saksaa. Se ei kiinnostanut ketään, päinvastoin, oli hyvä juttu sillä ne olivat pois Putinin sotavoimista. Etelästä oli saapunut sotaa pakoon 50 000 ukrainalaista, eikä kumpikaan näistä ryhmistä juurikaan haitannut. Mokkakikkelit on eri asia. Niillä on väärä ihonväri.

Ukrainalaisista on ollut oiva apu. Olemme jo kuulleetkin että istuttelevat metsätaimia jotakuinkin neljä euroa tunti ja kun sillä rahalla ei elä, on tietenkin tehtävä 10-12 tunnin päiviä ilman vapaita saati lepopäiviä. Sama tahti muillakin työaloilla jossa esiintyvät ”kevytyrittäjinä” tai työnantaja on jokin hämäräperäinen virolainen postilaatikkofirma. Orjuus on ollut historiansa ajan tuottoisaa. Ongelma on vain että Suomessa moinen on laitonta ja tiukkailmeinen tarkastaja saattaa tulla tekemään ratsiaa. Hallituksella on tähän vastaus: orjuudesta pitää tehdä laillista.

Kokoomuksen ja perusuomalaisten muodostama hallitus palautti ensitöikseen ns. korporatiivisen yhteiskuntamallin. Se tarkoittaa valtion ja yhtiöiden keskinäistä liittoa. Nykyisin tietenkin valtion ja työnantajaliittojen jotka kaksin päättävät minne laivaa ohjataan. Korporatiivisen mallin kehitti aikanaan Benito Mussolini ja se oli meilläkin käytössä lapualaisten tuomana halki 1930-luvun kunnes Kekkosen aikana siihen ujutettiin ammattiliitot kolmanneksi osapuoleksi.

Malli näkyy ”paikallisena sopimisena” jossa esim ukrainalaisten pakolaisten kohdalla ei tarvitse välittää työaoloista ja palkkaa voi maksaa vain näön vuoksi. Sanomattakin selvää että yhtiöiden voitot ovat suunnattomat jotka tätä sakkia pääsee härskeimmin hyödyntämään. Ammattiliittoja ei kuunnella sitäkään vähää. Itse asiassa luottamusmiehet voidaan ohittaa kokonaan ja varmuudeksi palkansaajan perusoikeus lakkoilu tullaan käytännössä kieltämään. Näissä oloissa on selvää että suuriinkin tehtaisiin alkaa syntymään ukrainalaisista muodostuneita työporukoita, alihankintaketjuja, joiden keskituntipalkka on kolmisen euroa tunti.

Mitä hanakammin Putin-setä pommittaa ukrainalaisia kaupunkeja, sen paremmin pyyhkii kotimaisilla yhtiöillä kun ilmaista työvoimareserviä saapuu. Tämä avaa suuria visioita. Ei ole kysymys tästä ajasta ja hetkestä vaan seuraavan työsukupolven astumisesta työmarkkinoille. Kuten tiedämme, jokainen ikäpolvi on aina entistään pienempi ja sitä on lisättävä ulkomaisella työvoimalla. Jos siinä kohtaa on jo ehtinyt vaihtaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion itä-eurooppalaiseksi kehitysmaaksi, on ainakin palkkakustannukset olemattomat, joten voidaan aidosti puhua kilpailukyvystä koska orjataloudella pyörivä talous on vähäkustannuksinen. Kun suuryhtiöt hyppäävät tähän mukaan, alkaa tapahtua.

Luonnollisesti siihen kuuluu sosiaalisten rakenteiden alasajo. Ei kukaan täysipäinen anna riistää itseään vaan pakenee mieluummin vaikka sosiaaliturvan piiriin. Paitsi jos sitä ei ole. Jos ei ole työttömyyskorvausta mihin paeta on otettava mitä annetaan.

Tällä tiellä ollaan. Vie vielä hetken aikaa nujertaa ammattiliitot jotka vielä ovat kantona kaskesssa mutta sen jälkeen ovat portit auki. Ymmärrettävästi muiden maiden parlamentaarikot tuntevat syvää halveksuntaa Suomi-kuvaa kohtaan joka ei juurikaan mairitteleva ole. Itsekin henkilökohtaisesti tunnen syvää pettymystä siihen että niin paljon kuin Ukrainaa onkin kompattu ja mieluusti otettu naisia ja lapsia turvaan, on heidän kohtelunsa ollut käsittämätöntä hyväksikäyttöä joita on saanut vapaasti riistää kuka tahansa huijari-yrittäjä ja se on ollut vieläpä hallituksen tukemaa politiikkaa. Omasta puolestani en voi kuin toivoa että toiset EU-maat asettaisivat Suomen samanlaiseen boikottiin mitä Unkari kokee, ja vieläpä että suomalainen vientitavarakin saisi boikottiliikkeen taakseen.