Hesan steissi ja nuorisojoukot

Nyt on olleet uutisissa nää Hesan jengit. Hesari antoi ymmärtää Helsingin rautatieaseman liepeillä päivystäisi muhkea sadan hengen ulkomaalaistaustaisten sakki, joka toimii kun pieni armeija kaikenlaisessa pahanteossa. Ihan noin asia ei sentään ole, vaikka varoittavia ääniä kuuleekin että ruotsintiellä ollaan. Kyse on ollut sadasta ongelmatapauksesta; nuorisorikollisista, koulukotia taustalla ym joilla muuten ei ole yhteistä keskenään. Seuraava osoite lienee sitten Keravan `legoland´? Täytyy muistaa kumminkin suhteellisuudentaju tässä asiassa; assan tienoilla ei ole viikonloppuöisin koskaan voinut kulkea turvallisesti. Se nyt vaan on näin.

En voi sanoa mikään expertti olevani Helsingin yöelämään mutta omaan paljon huonoja kokemuksia ja varoittavia sanoja siitä, että kun assalle/steissille menee pölvästeleen viikonloppuna, kerjää todellakin vaikeuksia. Yksikään säällinen ihminen ei sinne menisi pimeän tullen.

Nuorisoväkivalta Helsingissä alkaa jo 1800-luvun loppupuolelta. Silloin hillui sakilaiset ja huligaanit pitäen erityisesti Pelastusarmeijaa arkkivihollisenaan, koska se koetti kesyttää nämä katujen kasvatit. Lukaisin joskus kirjankin näistä ajoista eikä ollut tavatonta että kesken iltamien jotkut rupes ammuskeleen revolvereilla pelastusarmeijan tapahtumassa ikkunoista sisään. Tiettävästi ainoa kerta kun sakilaiset joutui kurin alle, oli kun niillä liepeillä oli joku isompi rakennushanke jonne tuli työväkeä etelä-pohjanmaalta. Työmaalla piinkovat pohjalaiset, häjyjen aikakaudelta, pisti kerralla hesalaiset tietämään paikkansa.

Paremmin ei mennyt kieltolain aikaan. Silloin syntyikin se piinkovien sukupolvi joka varttui kieltolain aikaan, jolloin miestä tapettiin ja kun tämä sukupolvi vielä ajautui sodan kurimukseen, tuli sieltä ulos sitten todella kovaa porukkaa. Tätä ilmiötä voi siitäkin eteenpäin seurata vuosikymmenestä toiseen koska jengiytyminen on osa kaupunkikulttuuria. 1950-luvun hiekkapussi -koplat kalautteli ohikulkijoita ja vei lompakon. 1960-luvun lättähatut, Eikanpumpun porukat, 70-luvun suuret ikäluokat nuorina, jotka tappeli käytännössä kaikissa työläiskaupunginosissa, ja erityisesti se 1980-luku jolloin lähiöt rakennettiin ja se loi lauman turhautuneita nuoria. Silloin kun Lepakkoa vallattiin, oli näitä assanjengejä, Kallion, Vallilan ja mitä niitä olikaan porukoita. Diinareita tietenkin kaikki. Muunlaisella tukalla siellä ei nuoruutta vietetty. Syrjemmissä kauppaloissa käytiin pullistelemassa naapurikauppaloissa. Isäukko ylläpiti näinä vuosina tanssilavaaa. Sinne tuli nokialaiset yleensä vaan tappeleen, ja yleensä kankaanpäälaisten kanssa.

Minä muistan70-luvun lopun 80-luvun alun oikein hyvin. Silloin väkivalta oli nuorisoryhmien välistä. Väärällä tukalla väärään kaupunginosaan meneminen saattoi olla paha virhe. Punkkarin tai – herra paratkoon – hipin näköisellä ei ollut mitään asiaa Keravalle, Hyvinkäälle tai Järvenpäähän ja kaikkein vähiten Helsingin keskustaan. Vastaavasti diinareilla, tai siis teddyillä, ei ollut aina asiaa Tampereelle. Tästä todisteena kun hesalaisia teddyjä saapui bussilla jotka ne parkkeeras Hämeenpuistoon, ja tuntia paria myöhemmin koko dösä oli kyljellään kadulla kun paikallinen kodinturvajoukko katsoi asiakseen käydä vieraiden kanssa juttelemassa. Vuosi taisi olla muistaakseni 1979? Silloin tapeltiin.

Nuorisomuoti kun yhdistyi ikivanhaan kylätappeluperinteeseen, niin lopputulema oli selvä. Näinä vuosina oli kärhämää Kangasalan ja Tampereen nuorison välillä. Sitä ilmiötähän kitkettiin sitten pitkään. Valistajia kävi kouluilla puhumassa väkivallasta ja Suosikin sivuilla sekä Teddy Tiger että Martti Syrjä koettivat saada puhua nuorille järkeä näyttäytymällä yhdessä. Ensimmäisiä visiittejäni Helsingin rautatieasemalle oli joskus 1982-1983 kaverini kanssa jolla oli The Whon badge takissaan ja tukka peräti olkapäälle. ”Hei koijärveläinen” kuului huuto jo kaukaa aseman toisesta päästä. Diinari siellä huuteli että onko pojilla halua saada nenänsä auki? Paikka oli tosiaan maineensa veroinen. Inttikaverini loppukesästä 1987 sai siellä fudun naamaansa. Joku vastaantulija oli vaan päättäny kokeilla siihen kung-fu -taitojaan ja me sit talutettiin se Santahaminan bussiin. Verta tuli.

Steissi ulkomaalaistui jo joskus 1985 tai niillä main – viimeistään. Helsinkihän on aina ollut kansainvälinen kaupunki jolla on ollut ulkomaalaisia. Niitä oli siellä jo silloin niin paljon, että hesan skinheadit joutuivat kokoontumaan sivummalla. Pilottitakit ei kauheasti näyttäytyneet aseman kulmilla. Nämä nykyiset ulkomaalaisteinit vain ovat näiden ensimmäisen sukupolven lapsia ja ovat isiensä lailla oppineet kerääntymään sinne.

Helsingin rautatieasema on yöaikaan aina ollut ikävä paikka. Se on paikka jossa saa herkästi turpaansa kuten on aina saanut. Siellä on joutunut ryöstetyksi, raiskatuksi tai muuten vaan mukiloiduksi. Vähintään siellä on saanut liikkua pelkoa nieleskellen ja kuunnella uhkauksen tai kaksi. Joka muuta väittää, ei ole siellä käynyt. Se että suomalaisella pitäisi olla pimeän aikaan oikeus kulkea missä tahansa, saa varmasti järjestyspoliisin partiolta kuin vartijoiltakin ivallisen virnistyksen. On paikkoja jossa tämä ei toteudu, eikä ole koskaan toteutunut.

Mutta kokonaisuutena on tietenkin totta että ruotsin mallia kohti mennään, mutta se ei johdu suinkaan ulkomaalais- vaan kaupunkipolitiikasta. Tampere kasvattaa kokoaan 50 000 hengellä joka tuo sille niin ikään nuorisoväkivalta -ongelman ja jengiytymisen ainakin jossain määrin. Helsinki kasvattaa kokoaan Tampereen verran ja senkin sosiaaliset ongelmat kasvavat tämän myötä. Tukholma kasvattaa kokoaan vastaavasti Helsingin verran, ja se alkaa olla jo sen verran iso suurkaupunki, että pian sitä voi verrata johonkin Berliiniin tai New Yorkiin lieve-ilmöissään. Se on aina se kasvamisen hinta. Miljoonakaupungit synnyttävät katujengejä, liigoja ja lopulta järjestäytynyttä rikollisuutta. Se että Helsinki ei ole vielä kasvanut hulinoinnista kunnon jengitoiminnaksi tai ettei ole syntynyt varsinaisia mellakoita, johtuu vaan siitä, että tällä hetkellä se on vielä liian pieni siihen.

Mutta kun olen seurannut tätä Hesarin artikkelista aiheutunutta keskustelua, sen päällimmäinen tuntuu olevan pöyristyminen. Ihan kun kaikki olisi jotenkin eilen syntyneitä. Olen sitten aivan vissi että kun itsekukin alkaa muistelemaan omia nuoruusvuosiaan tässä kontekstissa, opitaan äkkiä ettei mitään uutta auringon alla.

JukkaNieminen11

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu