Itäraja Kremlin näkökulmasta
Kysytään alkuun provoavasti, oliko itärajan sulkeminen Kremlin haluama operaatio ja jos oli, mitä se sillä haluaa saavuttaa? Vastauskin on melko ilmiselvä; estää kutsunta- ja sotilaskarkureiden valuminen maasta pois.
Tiettävästi Venäjältä on luikkinut Ukrainan sodan alkamisesta peräti 900 000 tyyppiä muille maille vierahille. Isoimman ryhmän muodostaa kansalliset vähemmistöt, käytännössä etelän muslimikansakunnat jotka ovat vyöryneet pääosin Turkkiin, jossain määrin Arabiaan ja kaikkiin niihin entisiin neuvostotsavaltoihin, joiden nimeäkään ei osaa ääntää. Ymmärrettävästi, sillä tämä sakki on eniten käytetty tykinruokana Ukrainan sodassa.
On kadoksissa myös venäjän venäläisiä eli isovenäläisiä. Ensimmäisenä kytkintä nostivat oligarkit jotka arvasivat että pian ruvetaan kantamaan sotaveroa heidän omaisuudestaan. Tästähän se Putin pahastui ja sanoi että takaisin ei ole sitten tulemista. Sitten alkoi sotilaskareiden vuoro, olkoonkin että isovenäläisiä ei lähetetä suoranaisesti tapettavaksi koska muslimiväestöä piisaa ja vankilat pursuavat vapaaehtoisia. Mutta nämä keskiluokkaiseen elämänmenoon tottuneet eivät oikein näe järkeväksi kuluttaa aikaansa rintaman takana ammuksia kantaen jollain mutakentällä. Paljon ja kaikenlaista muutakin on kadonnut, toimittajat etunenässä. Kun levittää ns. väärää tietoa Ukrainan sodasta, voi saada 15 vuoden tuomion. Mikä on sitten väärää tietoa, sen päättää yhteiskuntakoneisto itse eikä valitusoikeutta ole. Sen tietää kadunmieskin että on hetkiä jolloin turpa kannattaa pitää kiinni.
Saksahan sen aloitti kun ilmoitti tarjoavansa turvapaikan sotilas- rintama- ja kutsuntakarkureille. Kremlin onneksi Puola sulki rajansa melkein hetikohta ja jäljelle jäi Baltian ja Suomen raja-asemat joiden kautta väkeä virtasi kohti saksanmaata. EU-laskelman mukaan kuukausivauhti oli 53 000 nuortamiestä. Asian voi ilmaista niinkin että Kreml menetti jo ennen taisteluakontaktiakaan kaksi divisioonaa kuukaudessa. Kremlin onneksi myös Baltian maat sulkivat rajansa ja jäljelle jäi yksin Suomen vastaiset rajat.
Suomen avoin raja oli Kremlille kiusallinen. Selvästikään suomalaisia ei harmittanut että maahansa virtasi karkureita sillä valtaosahan jatkoi kuitenkin matkaansa jonnekin. Venäjän oma rajavartiosto ei kyennyt näitä estämään sillä he kaikki olivat laillisesti matkalla sukuloimaan. Varmasti lähes kaikilla onkin joku läheinen tai kaukainen sukulainen jossakin naapurimaassa, tai vähintään löytyy rahaa vastaan kaksoiskansalainen joka on tarvittaessa kenen tahansa sukulainen, jos vaan hinnoista sovitaan.
Toisaalta – Venäjä ei voinut itse sulkea rajaansa. Siitä on huonoja muistoja neuvostoajoilta ja sitä ei voi harkitakaan. Lisäksi se olisi sanomaton tunnustus että sotilaskarkuruus on isompi ongelma kuin halutaan julkisesti myöntää. Tavalla tai toisella suomalaiset itse on saatava rajansa sulkemaan.
Koska 20 000 – 50 000 venäläistä karkuria ei saa suomalaiset vielä kuin puimaan olkiaan, on hyödynnettävä perussuomalaista hallitusajattelua. Muutama kymmen, tai vain sadoissa laskettavat irakilaiset sitä vastoin saavat vauhtia punttiin. Rajahan suljettiin suorastaan ennätysajassa. Juuri kuten Kreml sen laskikin. Ei sillä, sulkeminen on saanut varauksettoman kannatuksen Suomessa ja kun se samalla ajaa Kremlin etuja, niin mitäpä sitä kritisoimaan. Nyt tyypit jotka saa kutsuntalapun, ei voi kun ottaa lusikan kauniiseen kouraansa.
Vaikka varmasti monella suomalaisella onkin nyt olo, että tarvittaessa näytetään, oli koko operaatio Moskovan pääkonttorin juonima. Siellä varmasti lyödään kättä, taputellaan selkää ja napaistaan parit vodkahuurteiset onnistuneen operaation kunniaksi. Suomalaiset on jallitettu eikä ne itse huomanneet mitään. Sillä se on varmaa kuin mikä, että ennemmin tai myöhemmin alkaa Ukrainassa uusi talvi- tai viimeistään kevätoffensiivi johon tarvitaan äijää. Pirullako sitä hyökkää, jos ne kaikki vetelehtii Saksassa? Vaikka meistä suomalaisista varmaan tuntuukin että oli tämä oli tarvittava teko Ukrainan puolesta, todellisuudessa se oli todellinen karhunpalvelus sillä rajasuluista voi arvata, että jossakin kohtaa rintamalla helisee vanhaan malliin.
Kutsunta- ja sotilaskarkurit eivät muutenkaan pääsisi Venäjän oman rajakontrollin läpi.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän rajakontrollista voi olla montaa mieltä. kuuleman mukaan heti seuraavana päivänä kun Putin ilmoitti liikekannallepanosta, Suomen(kin) itärajalle putkahti 8500 venäläistä ja tahti alkoi siitä eteenpäin vain kiihtyä.
Noista 900 000 pakolaisesta jotka on valuneet naapurimaihin, armeijakarkureita on laskettu olevan 700 000 mutta nythän se on viimeinenkin reikä tukittu
Ilmoita asiaton viesti
Kremlin kannalta itäraja on jossain Vladivostokissa.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi vahvuudesta poistumistapa jäi mainitsematta, ikkunan kautta putoamalla.
Ilmoita asiaton viesti
Haastava tilanne muodostuu kun Suomeen pyrkivä käännytään jo rajalta ja Venäjä estää heidän paluunsa takaisin Venäjälle, vaikka nämä eivät edes ole Suomessa käyneetkään.
Venäjä sulkee rajansa, vaikka heillä ovat matkustusasiapaperit kunnossa.
Donetskissa ja Luhanskissa Venäjän raja on vielä auki, joten pitäiskö palautettavat ohjata sitä kautta takaisin Venäjälle.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai Venäjä käy skenaarioita läpi. Että mitkä ovat hyödyt jos Suomi jättää rajan auki ja mitkä hyödyt jos lyö kiinni. Ja tottakai jokaisella skenaariolla nyt ainakin yksi hyötykohta löytyy.
Suomen kannalta haitat auki jättämisestä ovat kertaluokkaa suuremmat, kuin haitat siitä että Venäjältä asevelvolliset eivät pääse pakenemaan Suomeen. Heidän on vaikea lähteä sieltä muutoinkin ja Venäjä voi myös itse pistää rajansa kiinni.
Eli rajan auki jättäminen ei olisi mikään valtti Suomen kädessä.
Ilmoita asiaton viesti
Marinin hallitus ei sitten ilmeisesti olisi sulkenut rajaa.
Ilmoita asiaton viesti