Jouduttiko Kursk Ukrainan tappiota?

Otsikko on raflaava mutta ei välttämättä väärä. Oikeastaan Die Weltin kolumnisti Christoph B. Schiltz ehti kysyä samaa jo päiväkausia sitten. Ukrainan joukothan tekivät yllättävän manooverin ylittäessään Venäjän etelärajan ja vallatessaan palasen Venäjänmaata ja jota on hehkuteltu oivana voittona. Samalla on ihmetelty mikä manooverin tarkoitus oli. Sotilaalliselta kannalta se oli hyökkäys tyhjään tilaan, lähes vartioimattomaan pariin pikkukylään, jolla ei ole edes taktista merkitystä. Kovin syvälle ei hyökkäys ulottunut, pääosin siksi että sen logistinen raja tuli pian vastaan.

Hyökkäyksen motiivia onkin pohdittu poliittiselta kantilta. Haluttiin katsoa Putinin bluffi punaisista viivoista ja osoittaa että sodan eskaloitumisen pelko on turha. Se oli viesti varovaisille länsijohtajille avata raha- ja ammushanat. Varmasti toiveena oli myös että venäläiset vetäisivät kiireesti joukkoja itä-Ukrainasta tukemaan Kurskin rintamaa, ettei se ainakaan suurene tämän enempää. Se helpottaisi painetta Donetskin rintamalla. Muutenhan pohjoisrintama on ollut sodaton, poislukien sodan ensikuukausia. Venäläiset tosin aktivoivat Ukrainan pohjoisrintaman alkukesästä. Hekin valloittivat äkkiseltään muutaman pikkukylän Ukrainan pohjoisrajalta ja kun se venäläinen on tunnetusti lapiomies, välittömästi valtauksen jälkeen ilmestyi riveittäin kaivinkoneita ja sementtirekkoja, joiden avustuksella aloitettiin linnoittautuminen. Toiveena että ukrainalaiset käynnistäisivät vastahyökkäyksen, joka kävisi heille veriseksi hyvin varustettuja bunkkereita kohtaan. Siihen lankaan eivät ukrainalaiset menneet mutta joutuivat silti suojaamaan nyt tätäkin lohkoa vaikka miehiä tarvittaisiin kipeästi itä-Ukrainassa. Nyt samaan pyritään Kurskissa käänteisesti. Ainakin toistaiseksi Putin hoveineen on suhtautunut äkkihyökkäykseen lähes välinpitämättömästi eikä ansa näytä sen osalta toimivan. Tiettävästi kuitenkin n. 5000 miestä on saanut Donetskista marssikäskyn kohti Kurskia.

On myös mahdollista että Kurskin motiivit liikkuvat niinkin yksinkertaisessa motiivissa kuin että tilaisuus teki vain varkaan. Tyhjään tilaan hyökkääminen – jossa vartiointi oli lähinnä kosmeettista – kävi kiusauksena ylivoimaiseksi. Presidentti Zelensky näyttelijätaustaisena presidenttinä ymmärtää suurten draamojen merkityksen, ja miten pysyä otsikoissa ympäri maailman. Kiistatta hän on ympäri maailman ihailtu ja osaa esiintyä karismaattisena. Hän on kaikkien aikojen roolissa suurena sotapäällikkönä ja ymmärtää miten henkeä nostatetaan tällä näyttämölavalla. Masentavien rintama-uutisten vastineeksi tarvitaan joskus voitonuutisiakin. Toisin sanoen, välttämättä taustalla ei olekaan poliittisia motiiveja – sotilaallisesta puhumattakaan – vaan yksinkertaista PR-toimintaa.

Mistä me alammekin päästä otsikon mukaisiin ongelmiin. Sen ymmärtämiseksi on tiedettävä rintamakuva Donetskin alueella. Sen arki kuluu jatkuvassa rumputulessa ja venäläiset ovat siellä ilmeisen tosissaan tulemassa läpi. Päivittäisiä läpimurtoyrityksiä raportoidaan 100-200 per vuorokausi. Tämä on sitä rintaman hiljaista vaihetta joka ei juurikaan uutiskynnystä ylitä. Painopisteet sitten erikseen. Sanomattakin selvää että ukrainalaisjoukot elävät kädestä suuhun jo ammuskulutuksen puolesta. Tuskin ehditään ammuslaatikoita purkaa kuorma-auton lavalta kun ne jo ladataan kivääreihin ja ammutaan lähimmän tasatunnin aikana. Miehiä myös kuluu. Päivittäistappiot liikkuvat jossakin 150-400 miehen päivävauhtia ja tilalle koetetaan haalia näitä äkkiseltään muodostettuja suurinumeroisia pataljoonia jotka nekin kuluvat viikossa kahdessa olemattomiin. Siellä on ollut puolustaja jo pitkään veitsen terällä.

Rintaman kokonaiskuvaa katsoen Kursk oli myös riski, koska kaikki mitä sinne panostettiin oli ja on myös pois jostakin muualta. Koska se söi hetkellisesti kaiken ammustuotannon, valitettiin Donetskin rintamalla hetikohta ammuspulaa. Pahinta että Donetskin rintamalta vedettiin kymmenentuhatta miestä Kurskin operaatioon. Venäläiset kiittivät välittömästi ja kun maailmanmedia hehkutti Kurskin yllätyshyökkäystä, samaan aikaan ammus- ja miehistöpulasta kärsivässä Donetskin maakunnassa rintamat murtuivat. Nyt alatte ymmärtää otsikon idean.

Tätä kirjoittaessa Niu-York on jo kokonaan venäläisjoukkojen käsissä. Se on myös päässyt Novohrodivkan laitamille ja tiedetään että kun venäläiset pääsevät pureutumaan mihin tahansa kaupunkiin, he myös valtaavat sen. Sen takana on päämaali Pokrovsk joka on niin syvällä Ukrainan alueella että se voi sieltä uhata ukrainalaisjoukkojen selustaa ja pakottaa ukrainalaiset perääntymään koko rintamalohkolta. Käytännössä se on koko Donetskin maakunnan menettäminen jota venäläiset ovat tietenkin hakeneet jo sodan alkumetreiltä asti. Venäjän korkein sodanjohto haistaa jo suurvoiton mahdollisuuden.

Lääke olisi tietenkin kiireesti siirtää Kurskissa olevat joukot ja materiaali itä-Ukrainaan tulpaksi mutta se on arvovaltasyistä jo lähes mahdotonta. Toisekseen myös venäläiset kasaavat väkeä Kurskiin ja mikään ei estäisi heitä seuraamasta Ukrainan puolelle rajaa. Toisin sanoen, ukrainalaisilla on nyt kaksi rintamaa yhden sijasta ja he eivät kykene – ainakaan pitkään – sotimaan molemmissa. Rintaman venyttäminen pohjoisrajalle oli melkoinen riski ja vaarojen ilmaannuttua voidaan puolijulkisesti sanoa että riskiä ei ehkä kannattanut sittenkään ottaa. Voitto Kurskissa ja sen pikkukylissä ei paljoa lohduta jos hintana on Donetskin maakunnan menettäminen. Silloin operaatio olisi alusta saakka ollut omanlaisensa ”hölmöntölmäys” jolle tulee kova hinta. Aika näyttää miten Kurskin käy, mutta läpimurto Donetskissa on akuutimpi ongelma sillä tällä hetkellä näyttää siltä että Pokrovsk on jo syyskuun lopulla venäläisten käsissä. Tätä tarkoittaa otsikko että voitto Kurskissa joudutti Ukrainan tappiota.