Koska Suomi sitoutui Jatkosotaan?

Tämä nyt on vähän nolo homma että joudun tekemään bloggauksen sen takia että Putkinen poisti kommenttini ja näemmä tykkää solvata siihen päälle vielä kommunistiksi. Kysehän on pitkälti siitä että P esittää varsin omintakeisen teorian että suomi alkoi viritellä jatkosotaa vasta toukokuussa 1941 ja sekin vain sillä ehdolla että sen kimppuun ensin hyökättäisiin. Väite on tyypillinen maallikon esittämä joka ei tiedosta että ei sotaan lähdetä ilman materiaalin kasaamista ja riittävän perusteellista suunnitelmaa. Sellaiset vie minimissäänkin yli puoli vuotta. Ymmärrän toki että kommenttini poistettiin: sehän tekisi P;n kirjoituksesta epäonnistuneen ja koska se rakentuu aiemmille kirjoituksille, koko blogisarja romahtaisi kasaan kuin korttitalo.

Ei saa käsittää väärin. Putkinen on pohjimmiltaan ihan rock tyyppi jolla on oikeus kirjoitella mitä haluaa. Hän on vapaa maallikko joka ei edusta ketään ja kaikkein vähiten mitään tahoa. Vastuu on yksinomaan lukijalla. Tämän pohjalta tein illalla tämän kirjoituksen (joka siis on poistettu viesti) ja poistin sen sittenkin. Toisaalta olen huolissani tämän palstan yleissivistyksen tietämyksestä joka tuntuu nielevän jutut ns totena joten päätin palauttaa. Eettinen kysymys: historia on tieteenala ja jos joku väärentää sitä estoitta, onko tieteen – tai totuuden – nimissä itsellä joku velvollisuus sitä korjata että itsekunkin yleissivistys pysyisi oikeissa uomissa? Historiahan on sarja tapahtumia jotka tapahtuivat eivätkä ne voi olla millään muotoa riippuvaisia esittäjänsä maailmankatsomuksesta. Jos änkyräoikeistolainen tai kommunisti saavat erilaiset tulkinnat on kyse pseudotieteestä. Vastauksia kun voi olla aina vain yksi ihan riippumatta onko sanoja kristitty, kommunisti tai buddhalainen. Mutta mennään itse pääteemaan :

Ei oikeastaan tiedetä koska suomalaiset kosiskeltiin mukaan Neuvostoliiton hyökkäykseen. Hitler oli tämän päätöksen tehnyt jo 21.7 1940 hyökätä Neuvostoliittoon ja sen jälkeen oli tehty paljon saattaakseen suomalaiset kiitollisuudenvelkaan. Oli harrastettu ”nikkelidiplomatiaa” sanottu jyrkkä ei Molotoville joka halusi vallata suomen, oli sallittu suomalaisille isot aseostot ja pohjoisuomikin oli täynnä ”lomailevia saksalaisia” turvatakuina. Ensimmäiset epäviralliset tunnustelut yhteisen hyökkäyksen pohjaksi on hyvinkin voitu ottaa jo syksyllä 1940.

Luultavimmin se tapahtui kun Hermann Göring lähetti edustajansa everstiluutnantti Veltjensin Helsinkiin jossa tämä tapasi 23.11 1940 Waldenin, Paavo Talvelan ja sotatalouspäällikön kenraalimajuri Leonars Grandellin.

Mannerheim lähetti Talvelan Berliiniin 7.12. 1940 jossa hän tapasi henkilöitä joita hän ei myöhemmin nimennyt. Oli sovittu että mitään ei panna paperille. Hän kylläkin mainitsee tavanneensa 16-18.12 Göringin sekä Saksan pääesikunnan päällikön Franz Halderin. Halder kyseli puolustusvoimiemme tilaa ja liikekannallepanovalmiutta jotka Talvela lupasi selvittää palattuaan Suomeen.

Mistä viikon aikana keskusteltiin, se ilmaistiin Fuhrerin yleisohjeessa 21. Suomeksi siis operaatio Barbarossan suunnitelmassa jonka Hitler julkaisi heti seuraavana päivänä 18.12. 1940. Siinä suomalaisten rooliksi jäi tukea Norjasta neuvostoliittoon hyökkääviä saksalaisia ja yhdessä armeijat katkaisisivat Muurmannin radan ja Murmanskin meriyhteydet. Suomalaiset saisivat selvitä omin nokkinensa Hangosta ja päähyökkäys kohdistuisi Laatokan molemmin puolin jossa suomalaisten rooli oli sitoa mahdollisimman paljon venäläisjoukkoja. Tämä siis 18.12. 1940.Paljonpuhuvassa virallisessa asiakirjassa suomalaisten esiintyminen ei jätä mitään epäselvää että jatkosotaan oli päätetty lähteä jo joulukuussa 1040.

Talvela selosti matkan vaikutuksia Mannerheimille ja Rytille 20.12. Jo seuraavana päivänä 21.12. 1940 päämajassa alettiin laatimaan hyökkäyssuunnitelmaa Neuvostoliittoon. Tällä kertaa Berliiniin matkusti Heinrichs 30.1 1941 vastaamaan Halderin kysymyksiin, seurassa oli myös von Paulus kun Heinrics antoi selonteon; maavoimien 16 divisioonaa tarvitsee 4-5vrk liikekannallepanoon ja 5vrk ryhmitykseen. Suomelta puuttuu lentokoneita ja tykkejä joita toivottiin. Samalla Heinrichs toi päämajan terveiset että suomalaiset eivät tule hyökkäämään Leningradiin mutta kykenevät omin voimin pääsemään Petroskoihin. Hyökkäystä ei tultaisi jatkamaan Aunusta pidemmälle. Kun raamit oli selvitetty, Ryti lähetti Kivimäen Berliiniin 5.2. 1941 kertomaan että suomi tulee sotimaan saksan rinnalla.

Tämän jälkeen siirryttiin puhtaasti sotilaskysymyksiin. Avoimet kysymykset ratkaistiin kun eversti Erich Buscenhagen kävi 8.2-3.3. 1941 Suomessa. Tällöin asialistalla olivat puhtaasti operatiiviset kysymykset. Matkalla tutustuttiin saksalaisten tulevaan hyökköysuraan Sallassa ja sovittiin kaikki hallinto ym kysymykset itä-karjalassa. Myös Neuvostoliitto sai tässä kohtaa (3.3.1941) tietoonsa vakoojansa Richard Sorgen ansiosta että suomalaiset tulevat hyökkäämään Neuvostoliittoon.

Sitten seurasi hetken hiljaisuus kun saksa joutui sekaantumaan jugoslavian ja kreikan tapauksiin. Vain Valpo teki sisäistä tutkintaa suomalaisista kommunisteista.

vasta 20.5 Saksa lähetti edustajansa Karl Schnurren Suomeen pyytämään Saksaan yleisesikuntaupseeria jonka välityksellä yhteistä hyökkäystä voitaisiin koordinoida.  Viimeisin kokous tapahtui Salzburgissa 25.5 1941 jota isännöi Alfred Jodl ja joita suomalaisia edusti viisihenkinen leegio Heinrichs sen johtajana. Täällä sovittiin yhteiset operatiiviset suunnitelmat lapin suunnalla ja itämerellä. Taktisen tason neuvottelut käytiin vielä 5.6.1941 Helsingissä kun saksan pääesikunnan eversti Kinzel ja Norjan armeijan esikuntapäällikkö Buschenhagen hakemaan vastauksia viime hetken avoimiin kysymyksiin.

Sitten voikin katsoa rytinän alkaneen.

+1
JukkaNieminen11
Sitoutumaton Tampere

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu