Marinin sotehimmeli

Oln yksi niistä lukuisista joka oikeasti ei ole koskaan pyrkinyt ymmärtämään mikä on sote hyvinvointialueineen kaikkineen, vaan pikemmin välttänyt asiaan perehtymistä. Meille pulliaisille kun tapaa riittää missä on sairaala jos tarvetta on. Jotain otsikoita tosin on tullut seurattua ja yhteinen sävel on, että kenkään mielestä se ei toimi, lastentauteja on lukuisia; suunnattomia menoeriä, loppuunpalaneita hoitajia eli savijaloilla seisova jättiläinen. Niinpä kun ei ollut tekemistä, otin alustavasti selvää, ja jaan vähäisen tietoni muillekin. Piruuttani panin otsikkoon Marinin nimen, koska sillä nimellä jos millä saa lukukertoja – enkö olekin kehveli?

Soteen on ollut pakko pyrkiä koska palvelut jotka ovat kuntien harteilla alkavat olla kriisissä. Kunnat eivät ole enää pitkään aikaan kyenneet ylläpitämään terveyskeskusta ja palokuntaa ilman että budjetit ovat laahanneet miinuksella. Tarvitaan jokin muu järjestelmä. Se on tiedetty jo tuolta Kataisen ajoista asti.

Sote tuntuu ja tuntui alusta asti olevan puoluepoliittinen viritelmä. Koska Kokoomus on pitänyt jöötä vuosikymmenten ajan, on se sitä operoinut eniten. Yrittäjähenkisellä puolueella on ollut selkeä näkemys terveydenhuollon yksityistämisestä. Kunnan terveyskeskus tarjoaa vain seinät ja loput ovat yksityislääkäreitä jotka tarjoavat sisällön. Tämä seireeninlaulu oli enemmän kuin mieleen suurille terveysjäteille jotka lähettivät kiireesti lobbareita kuiskuttelemaan ministerien korvaan ja aivan varmasti kantoivat salkuissa rahaa puoluetoimistoon.

Tavallinen sukankuluttaja kyllä arvasi että heti kun terveystalot ovat saaneet monopolin, ne nostavat laskutuksensa vähintään viisinkertaiseksi ja imevät koko valtionbudjetin itselleen. Sipilä kuitenkin rakastui tähän malliin ja runnoi sitä loppuunsa kunnes törmäsi lainsäädäntöön ja sen myötä hänen hallituksensa kaatui. Lopullisesti yksityistämisprojekti kaatui koronaan. Toki yksityisilläkin oli lakisääteinen ehto esim maskien varastoinnista mutta koronakriisin aikana ilmeni, että ne rahat oli käytetty johtajiston tulospalkkioihin, eli ne joutuivat huutamaan kuntaa apuun. Kun vielä tuli näitä EsperiCaren tapaisia skandaaleja jossa vastakkain oli mummojen laatuhoito vs johtajiston bonukset, oli selvää että mummot saivat makailla samoissa vaipoissa nälän vain kuristessa.

Rehellisesti sanoen pidän kokoomuksen/Sipilän mallia liiankin radikaalina ja pelottavana seurauksineen jotka voivat olla mitä tahansa.

Lopullisen mallin runnoi Marinin hallitus. Marinilla oli vastassaan Anneli Saarikko ja kun kaksi voimakastahtoista naista ottaa yhteen valtiopäiväsalissa, ei se ole lasten seurattavaa. Keskustalaista aluepolitiikkaa toteuttavalle Saarikolle oli ilmiselvää että sotepiste pitää löytyä joka kunnasta. Olkoonkin että vaikka keikkalääkärin voimin joka osaa kyllä matkakulunsa laskuttaa ja hoitajatkin tulevat firman kautta kolminkertaiseen hintaan. Marin joutui taipumaan vaikka tiesi että terveyskeskuksen korvautuminen sotepisteellä ylläpitää samaa taloudellista rasitetta, olkoonkin että pian on maakunta maksajana eikä kunta. Valtion kannalta on yhdentekevää lähettääkö sille laskun kunta vai maakunta. Marin olisi halunnut vähentää rasitusta digipalveluin ja ”liikkuvan osaston” lääkäripalveluna mutta hänenkin oli pakko myöntää että keskivertoasiakas, 89-vuotias puolidementti vaari ei ikinä selviä netin ajanvarauksista kun osaa puhelintaankin käyttää varsin rajatusti.

Kritiikki Marinin hallitusta kohtaan ylikalliista sotesta tuntuu vahvasti liittyvän aluemalliin. Siinähän on väliportaaksi rakennettu maakunnan kokoisen hyvinvointialueen päätäntäelin joka vuorostaan jakaantuu pienempiin organisaatioihin. Näistä on ollut polemiikkia mm. aluepäättäjien ylimuhkeista palkoista ja palkkioista. Vastaavasti ne itse kokevat olevansa vain sivustakatsojia sillä valtiovalta – hallitus virkamiehineen – tekee edelleen päätökset ja aluehallinnot ovat vain luutnantteja jotka panevat käskyt toimeen. Niiden oma päätäntävalta on varsin rajallista sikäli kun sitä on edes nimellisesti. Lähinnä ne ohjeistavat vuodepotilaita toisiin kuntiin tai ambulanssin saapumisen milloin mistäkin suunnasta. Hoitopolitiikan hajauttamiseksi sitä voi sanoa, jos kapulakieli sallitaan?

Mistä me pääsemmekin rahaan. Kaikki sote-rahat tulevat valtionbudjetista ja syövät valtiolta kolmanneksen tulopuolesta. Tähän on tarjottu ratkaisuna aluehallinnon omaa verotusoikeutta jolloin soten tulot ja menot pyörisivät pääosin maakunnan sisällä omana taloutenaan. Silloin valtion rooliksi jäisi vain kompensoida alijäämäisiä maakuntia. Suomeksi sanottuna valtion sote-menot laskisivat murto-osaan siitä mitä ne nyt ovat, sillä menot pyörisivät pääosin maakunnan mikrotaloudessa eläen siellä omaa elämäänsä.

Itselleni ei ole koskaan selvinnyt miksi Marin päätyi näinkin keskusjohtoiseen talousmalliin mutta siihen lienee perusteltu syy, koska myöskään nykyhallitus ei ole tehnyt tähän suuntaan mitään korjausliikettä. Mitä nyt ajanut alas Saarikon kunnallisia terveydenhuoltopalveluita kuin kosmeettisena korjausliikkeenä.

Se miten soten lastentauti eli ylisuuri kulunkierä pitäisi korjata, tässä se on jo luettavissa rivien välistä ja sen jokainen arvaa ilman erillistä alleviivaustakin. Rehellisesti sanoen en osta ajatusta että soten olisi Marinin hallitus ajanut piittaamatta tuon taivaallista paljonko sille tulee rahallista hintaa. Kyllä se hinta olisi tullut kaikissa malleissa tasan niin kauan kunnes viimeinekin suurten ikäluokkien hauras vanhus on taputeltu maanpoveen.