Marinin talousmalli – hukattu tilaisuus

Marin on poissa ja sekös masentaa. Hänen aikanaan ilmassa oli glamouria mutta paljon sellaista, mikä oli historiallisia perustuksia järisyttävää. Suuret ihmiset tekevät vain suuria asioita. Toiset vaan kirjoittavat itsensä historiaan toisten vain tullessa ja mennessä, ja joiden nimeä ei kukaan muistakaan parin vuoden päästä. Ymmärrän hyvin etttei häntä kaiken kokemansa jälkeen inspiroi grillata hallituslehterillä istuvia jostain kodinhoitotuen omavastuun leikkausprosenteista, ne on sitä näpräämistä jotka sopii aloitteleville noviisipolitiikoille.

En tiedä näkeekö Marin saman kuin minä. Ettei se edes kannata. Pääministeri Orpo on saamaton nahjus, jonka hidasjärkisyyttä kehutaan mediassa maltillisuudeksi ja päättämättömyyttä harkitsevaisuudeksi. Jos se suunsa avaa ja sanoo jotain keskinkertaisen ympäripyöreää liirumlaarumia, heitetään hatut ilmaan osoituksena johtajuudesta. Riikka Purrasta valtionvarainministerinä ei viitsi todeta sitäkään vähää – hän on pelkkä bimbo näin ytimekkäästi sanottuna. Ei sellaisiin ihmisiin kannata uhrata aikaansa. Äänestäjänä he ovat kuin pahaa ruokaa, pitää vain sulkea silmänsä ja niellä nopeasti ja toivoa että hallitus vaihtuisi mahdollisimman äkkiä johonkin tasokkaampaan pilaamatta päiväänsä heitä seuratessa. Nollat on nollia. Eikä Marinin kaltaisen kannata heihin uhrata aikaansa.

Sillä tiedossa on tosiaankin keskinkertaisuutta. Nostellaan vähän bensan- ja tupakanhintaa, leikataan työttömyysavustuksista ja siinä kaikki. Sitä mielikuvituksetonta mitä on aina tehty. Velkaa otetaan vanhaan malliin mutta se ei tietenkään ole hallituksen vika. Talousoppi kun sanelee että velkaa on otettava edeltäjiensä tahtiin tai itkettävä ja otettava. Kuten sama velanotto tulee seuraavankin hallituksen eteen, mikä se koostumus sitten luonteeltaan onkaan. Voihan sitä kauhistelemalla sentään voittaa vaalit.

Toisaalta se jättää miettimään olisiko Marinin talousoppi toiminut? Tietenkin on väärin puhua Marinista tässä kohtaa, sillä sen suunnitteli ja osittain toteutti tämän maan kenties viisaimpia lahjakkuuksia talouden saralla eli Matti Vanhanen. Juuri hänelle osui käsiin kaikkien aikojen elvytysraha. Hups vaan kun kuntien taloudet kääntyivät kerralla plussalle monikymmenvuotisen miinustelun jälkeen. Rahaa riitti paitsi kunnalliseen terveyshuoltoon, myös pestata väkeä panemaan infrat kuntoon. Silloinen oppositiojohtaja Orpo grillasi Marinia työllisyystvoitteista, että saako hän seitsemän kymmenestä töihin, mutta kun lukema nousi jonnekin lähelle 80%, alkoi Orpokin hiljentyä kun luku oli jo neuvostoliittolaista mittapuuta. Moista ihmettä ei ole tässä maassa nähty miesmuistiin. Siinä sivussa korjattiin vasemmiston pitkään toivoma sosiaalisetkin summat kohdilleen eli köyhiäkin muistettiin. Eikä tullut edes vappusatasta, tuli kaksisataa.

Sanna Marin laskeskeli että jos elvytysraha kestää ja työllisyys pysyy likellä 80%, se alkaa ruokkia itse itseään. Paitsi että moinen määrä näkyy verokertymänä, on kaikilla varaa kuluttaa. Se alkaa näkyä myös yrittäjiltä saaduissa verotuloissa. Kun sisämaan markkinat alkoivat pyöriä plussalla, oli aika katsella sitä itse velkakertymää. Sen hoitamisen avain olisi ollut tietenkin inflaatio joka syntyy väistämättä liian ison työllisyysprosentin myötä. Inflaatio on se millä valtio tienaa sillä jokainen inflaatioprosentti putoaa aina valtionkassaan. Sitähän kaikki omaan markkaankin edelleen uskovat toiottavat että kun päästäisiin devalvoimaan. Devalvointi kun on inflaatiota isommassa mittakaavassa. Tietenkään kadunmies ei ole iloissaan kummastakaan. Devalvointi tietää että tuontitavarat kallistuvat, ja inflaatiossa kallistuu kaikki. Toisaalta kun jokaisella on se työpaikkansa, on varaa vähän maksaakin. Jos vasemmistovetoinen hallitus olisi ylipuhunut ammattiliitot maltillisiin palkankorosuksiin, olisi tämä kehityssuunta olisi aikaa myöten kääntänyt velkapyörää hyvään suuntaan. Olisimme oikeasti nähneet velkamäärän laskua.

Ainoa että Marin ei osannut vaalitentissä selittää tätä äänestäjille eikä ylipäätään ottanut aihetta haltuun tarpeeksi napakasti. Äänestäjälle inflaation ja täystyöllisyyden selittäminen olisi ehkä ollutkin liian korkeaa matematiikkaa. Niinpä emme saa ikinä tietää miten hyvin se olisi toiminut. Se olisi kiistatta ollut uudenlainen talousreformi joka olisi synnyttänyt pysyvän uus-keynesiläisen talousopin vastapainona pankkikriiseissä ja köyhyysaalloissa ryvettyneen markkinaliberalismin vastapainoksi josta on jo pitkään etsitty ulospääsyä. Jälkimmäinen on se mihin Kokoomus uskoo visusti ja meidän oma thatcherimme Juha Sipilä vei sen kenties pisimmälle yrittäessään muuttaa koko pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme itä-eurooppalaiseksi kehitysmaaksi.

Kansa valitsi sen jonka ymmärtää eli leikkauspolitiikan. Sehän on luonnollista koska muuta mallia ei ole saanut koskaan kokea. Kansa ymmärtää valtion talouspolitiikan samaksi kuin oman kotitaloutensa taloudenhoidon. Leikkauspolitiikkaa on tehty faaraoiden ajoista asti eikä se ole kertaakaan toiminut yli 3000 vuoteen mutta aina voi kokeilla josko tällä kertaa vaikka toimisi.

Luvassa on siis velkaantumisen kasvua, taantumaa ja työllisyyden putoaminen takaisin jonnekin alle 70%. Syntyy köyhyysloukkuja, konkurssiaaltoja ja infra rapistuu. Vain isoille yhtiöille jaettavat yritystuet toimivat. Orpo & Purra ottavat ulkomaanlainaa mittavia summia, jakavat ne suuryrityksille jotka jakavat ne osinkoina ja bonuksina johtajistolleen jotka piilottavat ne ulkomaisiin veroparatiiseihin. Sitten ne sanovat kassan olevan taas tyhjä joten Purran on otettava uusi velka jotta nekin saadaan veroparatiisiin. Sillä lailla sanoi entinen mies.

Jäljelle jää edelleen hukattu tilaisuus kaataa velanotto tavalla joka ei olisi aiheuttanut kurjistumista. Jopa tehokkaammalla tavalla kuin mikään aiemmin koettu. Se ei vaatinut muuta kuin toisenlaiset ihmiset; nuoret, nopea-älyiset ja korkeasti koulutetut sen toteuttamaan. Nykyinen valtionvarainministeri ei siitä ymmärrä mitään. Jos olen oikein ymmärtänyt, hän on kuluttanut lähinnä tarmokkaimman energiansa tarkkailemalla mitä muslimilla on päällään uimahallissa tai linja-autossa ja blokkaamalla niistä. Mihinkään järkevään ei ole juurikaan kuluttanut aikaansa joten ei voine ihmeitäkään odottaa. Jos sellaisen kanssa alkaa oppositiojohtaja kinaamaan, se tekee hänestä vain yhtä tyhmän.