Marinin tuhlarihallitus ja sen perintö

Marin tuntuu puhuttavan edelleen ja kiistatta jätti lähtemättömän vaikutuksen. Onhan hän yksi maamme harvoista menestystarinoista ja menestystähän ei koskaan lueta pelkästään menestymisen saralla vaan ennenkaikkea kateuden määrässä. Sanoisin että täälläkin nähdyistä Marin-kirjoituksista 95% paistaa kateus läpi. Kateuden tunnistaa siitä että hakemalla haetaan mitä tahansa epämiellyttävää ja jos niitä ei näy, niitä tehtaillaan. Yksi sellainen on Marinin talous- ja velkapolitiikka ja mikäli arvostelijoita on uskominen, oli kyseessä melkoinen tuhlarihallitus. Vaan tutkitaan miten asia oikeasti oli ja on.

Sanotaan nyt kärkeen maallikoiden harjoittamasta valtiontalouskeskustelusta, että ne tapaavat edelleen pyöriä varsin alkeellisella tasolla, eivätkä ne tunnu kehittyvän mihinkään suuntaan. Kaunistelematta niiden voi sanoa pyörivän nollapisteessä.

Nollapiste on valtiontalouden vertaamista oman kotitaloutensa hoitoon. Me tietenkin välttelemme velanottoa ja kaikkein paras olisi jos saisimme joka tilipussista päinvastoin jotain säästöönkin, eli pyörisimme plussalla velkakierteen sijasta. Hallitus joka ottaa velkaa, on silmissämme tietenkin jotenkin moraaliton ja sitä paheksutaan. Ei sillä, syyllistyn tähän joskus itsekin. Se on hyvä lyömäase. Se kuitenkin tarkoittaa että tietämys valtiontaloudesta ja sen velkapolitiikasta on heikkoa, jos kaihdamme sanaa olematonta. Se tuntuu kuitenkin olevan kaikkien keskusteluiden lähtökohta, enkä muista täältä kovinkaan montaa alustusta, joka olisi tämän tason kyennyt ylittämään ja puhumaan valtiontaloudesta valtiontalouden kontekstissa.

Mikäli tälläistä talousoppia mitä me kotonamme teemme, noudatettaisiin valtiotasolla sitä kutsuttaisiin merkantilismiksi. Se oli voimissaan joskus 1700-luvulla mutta nykypäivänä mahdoton sovellettava. Tai ehkä se jossain maassa voi noinkin olla, riippuen sen luonnonvaroista jääkö se viennin saralla plussalle mutta taitaa aikas harvassa sellaiset maat olla. Mikäli normimaa ottaisi merkantilisimin käyttöönsä eli eläisi vain suu säkkiä myöten, siitä tulisi katastrofi. Koko yhteiskunta kaatuisi, ensimmäisenä pankkisektori ja sen jälkeen dominomaisesti kaikki muukin. Sairaalat ja koulut lyötäisiin pysyvästi säppiin. Tämä ei kuitenkaan estä meikäläisiä haaveilemasta moisesta talouspolitiikasta.

Kun Marin astui pääministerin virkaansa, oli velanotossa vallalla ns. nollakorko. Se tarkoittaa että SuomenPankki myy velkakirjan, ja saa rahaa siitä vastineeksi ja sen pituinen se. Se on juurikin sitä velkaa josta Arhinmäkikin sanoi, ettei sitä ikinä makseta. Miksi maksettaisiin? Siitä on kertaalleen saatu rahat ja sillä sipuli. Sen jälkeen moinen velkakirja saa rauhassa kellastua jonkun pankkiholvissa vaikka maailmantappiin, sillä ei siitä ole mitään korkokulujakaan. Kuka tahansa ekonomisti osaisi neuvoa että sellaisen velan lunastaminen olisi silkkaa järjen köyhyyttä. Se tietenkin näyttää rumalta valtion kirjanpidossa ja kuultuaan millaisista summista puhutaan, tälläinen tavallinen pulliainen joka ei ymmärrä valtiontaloudesta yhtikäs mitään, repii ihokkaansa ja kaataa tuhkaa päälleen.

Kokonaan oma lukunsa olisi Marinin valtakaudella koronaelvytys jonka mittasuhteet olivat sen luokan elvytystä, että vastaavaa verrokkia pitää jo hakea Kustaa III maareformista. Oli kyllä kiva seurata miten työllisyysprosentti nousi yli 80%, vastaavaa on viimeksi nähty joskus 1970-luvulla tai niillä main, kuntien taloudet nousivat plussalle ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, hoitojonot lyhenivät ja suoritettiin sosiaaliuudistuksia. Eikä tullut edes vappusatasta – tulikin kaksisataa.

Ei Marinia yleensä syytetä koronapaketista vaan sen jälkeisestä velanotosta. Tässä unohdetaan, tai pikemmin ei tiedetä, että velanotto voi olla valtiolle myös ansaitsemiskeino. Keinona on inflaatio joka oli luonnollinen jatke moisen elvytyspolitiikan jälkeen kun kaduilla pyöri liikaa rahaa. Inflaatio on meille kaikille peikko jossa hinnat nousee ja palkat laahaa, mutta valtiontaloudelle rahanarvon alentuminen on silkkaa nannaa. Valtiot ovat hoitaneet velkojaan inflaation avulla iät ja ajat.

Se toimii käytännössä niin, että otamme satasen lainaa inflaation laukatessa, kuten se silloin laukkasi, peräti kymmenessä prosentissa. Taisi parhaimmillaan käydä 12% hujakoilla. Se tarkoittaa että jos maksamme sen satasen huomenna, maksamme takaisin satasen mutta jos maksammekin sen vasta viikon päästä, maksamme enää yhdeksänkymppiä. Jos inflaatio vakiintuu vaikkapa 5% kohdalle kuten se on tehnyt, velasta sulaa pois joka viikko vitonen. Kymmenen viikon päästä satasemme on kutistunut enää viisikymppiseksi ja jos vain maltamme odottaa, emme pian ole velkaa enää mitään. Tai siis olemme. Nimellisesti edelleen sen satasen jonka voimme maksaa vaikka siinä vaiheessa kun hiivaleipä kaupassa maksaa tuhatviisisataa. Kääntäen inflaatio joka olkoon nyt 10% tai 5% on kymppi tai vitonen pelkkää liikevoittoa. Tämä jätti-inflaatio vain putosi Marinin kouraan ja arvattavasti jokainen pankkimies tuikitavallista kamreeria myöten neuvoi ottamaan niin paljon velkaa kun vaan irtoaa sillä se kaikki oli ilmaista rahaa. Eikä sitä makseta koska sitä ei kannata maksaa. Satanen saa siivet ja lentää pois.

Orpon hallituksella on edelleen inflaatio apunaan joka sulattaa edellisen hallituksen velat olemattomiin. Satasesta sulaa edelleen kaksi tai viisi euroa pois joka viikko. Orpon – tai siis valtiovarainministeri Purran – ongelma sen sijaan on inflaation kääntöpuoli. Hintojen kohotessa se mikä maksoi ennen 100e, maksaakin nyt 110e. Täytyy ottaa enemmän velkaa kuin edeltäjänsä. Olkoonkin että kun vanha velka on enää 90e ja uusi velka 110e, ei yhteisvelka siitä kasva vaikka näyttääkin rumalta kun pylväät kasvavat kasvamistaan. Lisäksi on korko. Inflaation seuralainen eli joka sataseen, tai siis nyt 110e, lisätään vielä vitonen. Ei sillä, jos valtiot eivät maksele velkojaan, eivät ne maksa korkojakaan. Ne vain ottavat lisävelkaa korkokulut kattaakseen. Vaihtunut tilanne finanssimarkkinoilla on siis nykyhallituksen ongelma, eikä sillä ole mitään tekoa edellisen hallituksen talouspolitiikan kanssa. Se on silkkaa propagandaa kansalle jolle kaikkinaiset valtiontaloudet ovat vaikeusluokaltaan ufoa.

Sille ei siis mitään voi että satasen edestä tarvitaan nyt 110 ja 5 korkoihin, eli väkisin joutuu ottamaan velkaa enemmän kuin yksikään edeltäjänsä. On tähtiin kirjoitettu että Orpon hallitus tulee epäonnistumaan velan suitsimisessa vaikka yrittäisi mitä.

Jossakin määrin toki ymmärrän leikkauspolitiikan joka on melkein pakko tehdäkin ennen kuin velkakorko taas laskee siedettävälle tasolle. Politiikot onneksi ovat aina tienneet että kansa on kuin jättimäinen pankkiautomaatti josta voi aina kiskaista kolmisen miljardia. Marin ei varmasti olisi sitä tehnyt; hän olisi joko realisoinut 2-3 miljardin arvoisen ilmasto/teollisuusrahastonsa jonka Sipilä aikanaan perusti ja joka on roikkunut siitä eteenpäin tyhjän panttina ja nyt Orpon takataskussa. Tai sitten Marin olisi myynyt kultavarantomme jonka arvo sekin on 2.7 miljardia ja joka niin ikään kerää pölyä tyhjänpanttina. Olisihan sitä mistä ottaa. Kannattaa kuitenkin ottaa eläkeläisiltä. Niillä ei ole mitään virkaa.

Mihin tällä kirjoituksella nyt sitten pyrittiin? Ainakin sanomaan sen että nykyhallituksen talousongelmilla ei ole mitään tekoa edellisen ”tuhlarihallituksen” kanssa mutta ei se silti tarkoita, etteikö ”tuhlarihallitus” olisi ikuisesti jäänyt puhekieleen. Se muuttuu jopa todeksi kun sitä jaksaa toistaa toistamistaan ja vielä parempi jos jossain kohtaa alkaa itsekin uskoa omiin juttuihinsa. Silloin se vasta todeksi muuttuukin. Näinhän se on muutenkin tyhjien iskulauseiden kanssa.

Varmaa on sekin että kun avaan tämän blogin ensi- tai sitä seuraavalla viikolla siellä jo odottaa otsikko jossa lukee jotain valtion tulevasta konkurssista, lopun ajoista, tulvista ja heinäsirkoista tai muuten vaan maalaillaan kauhukuvaa yhä syvenevästä velkakierteestä. Mikä tarkoittaa että suuri talouspoliittinen keskustelumme lähtee jälleen kerran nollapisteestä kehittymättä piiruakaan mihinkään suuntaan. Sitä saa sitten kaikki päivitellä että mihin tää maailma oikein menee kun velka vaan kasvaa.

JukkaNieminen11
Sitoutumaton Tampere

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu