Miksi Mannerheimia ei syytetty sotasyyllisenä?

Meillä on ollut puhetta Mannerheimin roolista sotasyyllisyydestä, hänen karkoittamisestaan ikiajoiksi ja heitetty pitkä sylki perään että sinnehän meni. Panin vaan merkille että harvalla tuntuu olevan käsitystä miten se sotasyyllisyyskysymys meni. Sehän on selvitetty aikaa sitten akateemisella puolella joten lienee syytä tehdä asiasta niukka yhteenveto.

Aseleposopimuksen myötä Suomi joutui allekirjoittamaan uudet termit sotarikokset ja sotasyyllisyys. Meillähän on myös sotarikoksista tuomittuja sotavuosien jälkeen, lähinnä vankileirien komendatteja jotka tapattivat neuvostovankeja lavantautiin, nälkään ja summittaisiin teloituksiin. Sotasyyllisyys lähinnä koski syytteenä rikosta rauhaa vastaan ts. sodan aloittamista. Tämähän ei ollut mikään ihmeellinen laki. Sen allekirjoittivat tavalla tai toisella lähes kaikki Euroopan valtiot ettei natsitohorit saa mistään maasta turvapaikkaa.

Pykälä kuitenkin kiinnosti sisäpoliittisesti. Se kiinnosti tottakai kommunisteja, käännynnäisiä ja niitä onnenonkijoita jotka aavistivat saksan romahduksen myötä syntyvän poliittisen tyhjiön joka täyttyisi nopeimmista. Pääairut tällä ryhmittymällä oli silloinen oikeusministeri Urho Kekkonen joka haistoi tilaisuutensa. Mikäli pykälän nojalla saadaan Mannerheim tiilenpäitä lukemaan, Paasikivestä tulee presidentti ja hänestä itsestään pääministeri. Koska Paasikivi oli jo ikämies, Kekkonen nousisi suvereenisti seuraavaksi presidentiksi. Näinhän se sittemmin muuten tapahtuikin, joskin monen mutkan kautta eli turhaan ei Kekkonen laskeskellut. Kun Eduskunta hyväksyi lain sotasyyllisyydestä äänin 129-12 oli aika suorittaa tutkimus.

J.K.Paasikivi asetti 5.2.1945 Hornborgin komitean tutkimaan sotasyyllisyyskysymystä. Komitea päätyi 17.7.1945 siihen, ettei syytteiden nostamiselle ole perusteita. Se oli Kekkoselle kuin märkä rätti kasvoihin ja hän pillastui täysin: ”Hornborgin komitean mietintö on täyttä soopaa, sen nojalla ei voi kerta kaikkiaan tehdä mitään” Kekkonen raivosi. Hänen suunnitelmaltaan oli nyt lähtenyt pohja alta. Hallitus ei päästänyt Hornborgin komiteamietintöä julkisuuteen vaan salasi sen josko asian voisi pelata toista kautta.

Kekkonen otti yhteyttä Valvontakomission Zhdanoviin joka Kekkosen tyrmistykseksi osoitti asialle täyttä välinpitämättömyyttä. Venäläisiä ei kiinnostanut jos suomalaiset halusivat pestä pyykkinsä keskenään mutta he eivät siihen sekaantuisi. Se oli nolo homma koska Kekkonen tiesi että ilman ulkovallan tukea hänellä ei ikinä olisi sisäpoliittista vipuvoimaa panna syytteet liikkeelle. Kekkonen koetti bluffata Zhdanovia ja totesi että elleivät venäläiset tue häntä tässä asiassa, hän vie asian kansainväliseen oikeuteen ts. Nurnbergin oikeudenkäyntiin. Miltä näyttäisi Valvontakomission rooli silloin Suomen sisäpolitiikan ohjaajana? Se olisi diplomaattinen nöyryytys. Tietenkin Kekkonen vedätti Zhdanovia. Suomalaiset eivät olisi yksin kyenneet lähettämään syytettyjä Saksaan mutta myös Iso-Britannian suurlähettiläs oli ilmoittanut ettei heitä suomalaisten sotasyyllisyydet sanottavasti kiinnosta. Zhdanov sitten lupasikin olla Kekkosta nolaamatta jos tämä lähtee syytteitä nostamaan kertomalla että se oli Kekkosen oma projekti jolla ei ollut Neuvostoliiton tukea. He vaikenisivat kun asioista kysyttäisiin ja loisivat mielikuvaa kuin olisivat asian takana. Mikään arkistolähde täältä Kremliin ei ole kielinyt että Neuvostoliitto olisi millään roolilla ollut sotasyyllisyyden taustalla.

Nyt kun Kekkosella oli Zhdanovin hiljainen myöntyminen taustalla ja jonka nimeä hän saattoi käyttää, hän sen avulla ylipuhui maan hallituksen. Täysin pokalla ilmoittaen että mikäli hallitus ei lähde syytteisiin mukaan, Valvontakomissio ottaisi asian hoteisiinsa ohitse suomalaisten. Kun hallitus oli haluton asettumaan poikkiteloin Valvontakomission kanssa, voitonvarma Kekkonen veti paperin taskustaan. Kekkosella oli valmis syytettyjen lista: Ryti oli sotasyyllinen numero yksi, Mannerheim olisi sotasyyllinen ”numero yksi a”.

Lista oli yksinomaan Kekkosen määrittämä. Se rajasi syylliset yksinomaan hallitusministereiksi. Mikäli syytesklaala olisi laajempi, pahimmassa tapauksessa voitaisiin syyttää ketä tahansa – jopa Kekkosta itseään. Niin tyhmä ei hänkään ollut. Kekkosen tähätimessä oli päämaalina Mannerheim – tai pikemmin hänen presidentintuolinsa.

Mannerheim vietiin kuulusteluun ja hänen syytteensäluku oli jo ilmassa. Näihin aikoihin Mannerheim katsoi presidentinviran jossain määrin häntä suojelevan mutta varoiksi kulki myrkkyampulli taskussa säästääkseen itsensä oikeudenkäynnin häpeältä. Sitten tapahtui jotakin kummallista. Valvontakomissio määräsi Kekkosen jättämään Mannerheimin rauhaan. Määräys tuli ilmeisesti suoraan Kremlistä ja itseltään Isä Aurinkoiselta. Ei tiedetä miksi. Jos joku viime hetkillä Mannerheimin pelasti, se oli yksiselitteisesti ja kiistatta Neuvostoliitto. Stalinin väliintulo antoi Mannerheimille myös mahdollisuuden luikahtaa Portugaliin hoidattamaan ”terveyttään” eli pysymään ulkomailla piilossa kunnes syytteennosto vanhenisi. Kun Mannerheim oli varma että syytettä ei enää voi nostaa, hän palaili suomeen. Asia ei kuitenkaan ollut vielä tällä selvä. Kekkonen ei häntä jättänyt rauhaan.

Kekkonen katsoi, että Mannerheim ei voi jäädä presidentiksi sen jälkeen kun sotasyyllisyyssyytteet tulevat julkisuuteen ja hallitus taipui tähän. Mannrheim olisi halunnut jatkaa presidenttinä mutta joutui lopulta taipumaan kun tuomiot luettiin ja hän joutui eroamaan ns. terveysyistä. Vaikka Kekkonen ei koskaan saanutkaan Mannerheimia käpälälautaan, sai hän sentään omat poliittiset tavoitteensa ajettua. Mannerheim muutti loppuelämäkseen Sveitsiin, tiedostaen että vain ja ainoastaan Neuvostoliitto oli hänet viime hetkellä pelastanut. Muuten hän oli tyystin suomalaisten hylkäämä ja tiehensä ajettu. Tietenkin hänestä kuolemansa jälkeen luotiin kulttihahmo, kuin huonoa omaatuntoa lievittämään.

Ja sitten nykypäivään. Tämä on ollut vaiettua historiaa. Ja ikävä kyllä on niin että joka ei historiaansa tunne, on pakotettu se toistamaan. Mannerheimin kunniaton loppu saavuttamansa isojen torjuntavoittojen jälkeen on kiistatta häpeällinen episodi mutta samaahan me teemme nytkin.

Meilläkin on jatkunut kaksi vuotta sota uudenlaista vihollista – tappavaa kulkutautia vastaan – ja varsin menestyksekkäästi. Mikäli olisimme ottaneet linjaksemme Britannian ja Ruotsin kaltaisen laumaimmuniteetin strategian, teoreettinen kuolinlukumme olisi nyt jossakin 7000-9000 välimaastossa ja teho-osastot pyörisivät täyttä päivää.

Mutta ei saanut Mannerheim kiitosta eikä sitä saa Sanna Marinikaan. En tiedä kenen asialla aamiaiskohun luotsannut luottotoimittaja oli, Jussi Halla-ahon vai Petteri Orpon mutta samaa juonittelevaa niljakkuutta oli siinä mitä oikeusministeri Kekkonen aikanaan touhusi. Vedoten siihen samaan rahvaaseen joka mölysi silloinkin Hertta Kuusisen joukkokokouksissa. Sankareita vihataan ja uroteon tehneet kaadetaan jalustaltaan.

Minen viitsisi tähän aamiaiskohuun puuttua. Olen oppinut alkuvaiheen Finavia- ja maskisotkuista että ne mokasivat aina yksittäiset virkamiehet joista niljakkeet leipoi pääministerin virhettä. Aamiaisjuttukin on virkamiehen joku munaus mutta joka sekin pannaan pääministerin viaksi. Mutta sitä viittaa on hänen harteilleen sovitettava koska me nyt vaan olemme iljetyksiä. Toisaalta… jos olisimme tunteneet historiamme olisimme saattaneet kunnostautua koska olisimme tiedostaneet että olemme tekemässä samaa virhettä toistamiseen ja yhtä kunniattomien perusteiden vuoksi?

Selvää on että kiittämättömyys on maan tapa. Nainen joka johti virus-sodan kunniakkaaseen päätökseensä, pelasti lukuisia ihmishenkiä ja johti kellot ympäri ilman vapaapäivän näköistäkään kuukausikausiin, niin hänelle emme suo edes ilmaista aamupalaa. Emme tietenkään. Me vihaamme sankareita.haluamme aamiaisen avulla nöyryyttää häntä, luoda epäedulliseen valoon ja pilkata kykyjemme mukaan. Näin me kiitämme ihmistä josta monet saavat olla otettuja henkikultansa ja/tai terveytensä pelastamisesta.

+1
JukkaNieminen11
Sitoutumaton Tampere

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu