Missä olit Tsernobylin aikaan?

Lienee parasta että aloitan alusta, eli tämän intro-kappaleen voi hypätä huoletta yli. Se alkoi kun läpikatsoin Netflixin ja oli aika ottaa joku toinen suoratoisto. Koska liikuskelen vain Elisaviihteen kautta, oli ainoa linkki siinä HBO joten siis siihen. Tein sitten läppärillä sopimuksen, maksoin sen ja asetuin töllön eteen. Anna pin-koodi! Pin-koodi? Takaisin läppärille ja ilmeni että on pakollinen pin-koodi ettei lapset pääse katsoon K-18 -osastoa. Täytin sen perinteisen neljä nollaa ja takasin telkkarin eteen. Sitten ilmeni erikoisuus. Elisan kaukosäätimessä numerot on kirjainten alla eli saadakseen numeron, pitää painella samaa nappia kolme neljä kertaa. Ongelma vain että kun painaa sen ekan kirjaimenkin, kursori töllössä hyppää pykälän eteenpäin. Tahtoo tai ei, mutta sillä säätimellä ei voi pin-koodia kirjoittaa. Suuri oli hämmästykseni että kellään toisella ei tunnu netin perusteella olevan samaa ongelmaa?

Joten peruin tilauksen ns. teknisten ongelmien vuoksi mutta kun ehdin maksaa ekan kuukauden, kattelin sitten läppärin kautta ne Walking Deadit jotka jäi aikanaan katsomatta. Muuta mielenkiintoista ei ollutkaan; säälistä katselin Matrixin neljännen osan joka ei kummoinen ollut. Vaan sitten löytyi oiva sarja Chernobyl jossa oli hyvää neuvostomeininkiä. Se toi rakkaita muistoja mieleen niiltä päiviltä.

Rehellisesti sanoen ei se meilläkään ihan putkeen mennyt. Silloin oli harmaa maanantaiaamu, tihkusateinen. Kotona oli kuolettavan tylsää joten saapastelin citymarketiin ihan vaan ostamaan jotakin jonninjoutavaa, jota oikeasti en tarvinnut. Ihmettelin että sade oli lämmintä, niin lämmintä etten muista vastaavaa. Miellyttävää. Iltauutisissa valkeni että se oli laskeumaa. Ne katselin pubissa jossa tunnelma oli hyvinkin vakava. Koko baari oli hiljaa kun uutiset antoivat ymmärtää että olemme säteilypilven sisällä.

Erityisesti muistan silloisen ministerin Kaisa Raatikaisen höpinät, joita varmaan moni muukin katseli epäluuloisena. Hänestä jäi juurikin sellainen salaileva maku. Jostakin mystisestä syystä laskeuma oli vaarallista luokkaa Venäjällä ja Ruotsissa mutta jotenkin ei suomessa totesi ministeri. Laskeuma ikään kuin ohitti Suomen. Meillä oli kaikki hyvin ja voitte olla rauhallisia sanoi Raatikainen. Toisella kanavalla varoiteltiin olemasta sateessa, keräämästä sadevetta, ja marjat ja sienet oli hyvä jättää metsään ja poroja ei saanut teurastaa. Jodtabletteja oli hyvä varata.

Tsernobyl pamahti lauantaina, Suomen valtiovalta tiesi asian sunnuntaina mutta koska Raatikainen ei halunnut aiheuttaa paniikkia, koska väki ei olisi mennyt maanantaina töihin, hän salasi asian kunnes se alkoi vuotamaan Ruotsin kautta joskus maanantain iltakuuden seitsemän aikaan.

Oleellista oli että vuorokauden viivästys varoituksessa johtui kuulemma virkamieslakosta eikä suinkaan siitä, että ensin piti odottaa Kremlin lyhyttä tiedotusta, jotta asian saa ylipäätään julkistaa. Liian aikainen ilmoittaminen olisi vahingoittanut Suomen ja Neuvostoliiton hyviä suhteita. Lämmin sadekin johtui meteorologista syistään ja myöhemmin kainuussa ilmenneet kilpirauhassyövät olivat nekin vain sattuman luomaa korrelaatiota. Eli kyllä meiltäkin silloin löytyi tätä ns. hyvää neuvostomeininkiä.

Sinä keväänä muuten jäin työttömäksi virkamieslakon aikana ja työkkärit oli kiinni sen ajan mitä virkamieslakko kesti. Kun se sitten lopulta aukesi, positiivisesti ajattelin saavani tökärit takautuvasti. Silloin ilmoitti virkailija että olisi pitänyt käydä tiputtamassa ovesta postikortti jossa ilmoittaa olevansa työtön työnhakija, olkoonkin että sitä ei kukaan käynyt siitä nostamassa lakon aikana. Oli kuulemma itsensä työministeri Urpo Leppäsen määräys. Mistäs minä olisin moisen tiennyt? Sinne meni kahden ja puolen kuukauden takautuvat korvaukset, ja jostain syystä tämä risoo 33 vuoden jälkeenkin. Se oli silkkaa vääryyttä. Kun ministeri Leppänen lopulta kuoli, olin tietenkin hyvilläni. Äijä jäi mulle velkaa. Vammalan kirjapäivillä tapasin Timo Soinin jolle selitin asian että kun vastaperustettu perussuomalaiset on SMPn raunioille tehty, velka myös siirtyy heille. Se katto kun hullua. Mietti oonko ihan tosissani.

Minua kiinnostaa edelleen tarinat joita ihmisillä on niistä päivistä. Näkökulmat, muistelot ja ylipäätään kaikki jotka siellä silloin olivat. Jos joku katsoo asiakseen muistella niitä päiviä missä oli silloin, niin tohon vaan alle. Minulla on sellainen kuva, että niistä sepustuksista saattaa tulla vielä arvokasta tietoa niille, jotka eivät silloin olleet vielä syntyneetkään.