Mitä puoluekannatusluvut kertovat?

Uusimpien puoluekannatuslukujen perusteella SDP on lähtenyt rakettimaiseen nousuun. Maaliskuusta toukokuuhun on kannatus noussut peräti 3% ja lienee nykyisin 24.1 %.

Syynä pidetään koronakriisiä ja sen ilmiötä ryhmittymistä pääministeripuolueen taakse, joka on nähtävissä muissakin maissa. Tämä lienee kuitenkin asioiden yksinkertaistamista, jolla selittää osan kannatusluvuista mutta ei näin voimakasta ilmiötä. Onhan se selvää että Sanna Marinin karismalla on myös osuutensa. Hän edustaa sitä nuorekkuutta, vahvatahtoista johtajuutta ja sitä kuulua poweria, energiaa, vitaalisuutta, millä nimellä sitä kutsummekaan, ja jonka jokainen hänessä vaistoaa.

Pääsyy lienee kuitenkin se valtaisa ponnistelu ja työmäärä koronakriisin aikana, joka aikaansaa kunnioitusta yleisemminkin. Aamulehden haastattelussa hän antoi yummärtää että pääsi ensimmäistä kertaa kotiinsakin Tampereelle kolmen kuukauden työrupeaman jälkeen, ja silloinkin ehti vain pyyhkiä pahimmat pölyt piirongin päältä. Ei hänen työtaakkaansa voi kuin arvailla jos koronajohtamisen lisäksi pitää jotenkuten toteuttaa hallitusohjelmaa ja siihen ilmaantuu vielä ikeeksi maan ns juoksevat asiat, jotka nekin vaativat omat huomionsa. Koronakriisin johtamisessa Marin on viime kädessä tehnyt päätökset asiantuntijoiden antamien ohjeiden pohjalta ja arvioinut niitä toteutaanko vai ei. Näemmä hyvin on päättänyt ja se tiedetään vertailumaa Ruotsista, jossa vastakohtaista koronajohtamista edustanut Tegnell on viimeinkin hävinnyt uhkapelinsä, ja ajamassa maata silkkaan katastrofiin, mutta tästä joskus toiste.

Oma arvioni että SDP saa kiittää nousustaan yksinomaan pääministeri Marinia ja olen sitten aivan vissi, että oli koronakriisiä tai ei, SDP olisi silti ykköspuolue. Ei ehkä moisilla lukemilla mutta karisma ja johtamistaito olisi silti vakuuttanut useimmat, vaikka elettäisiin normiaikoja.

Päivän häviäjä, ja vieläpä komealla ryskeellä, on olleet perussuomalaiset. Halla-aho kenties on sen puolueen terävin kynä, joka vaistosi ihan oikein, että kriisin aikana ei ole sopiva keikuttaa venettä. Vähemmän terävät kansanedustajat sitten aloittivat tyystin väärällä jalalla, ymmärtämättä kansan mielialoja, ja heidän kriittinen takertumisensa lillukanvarsiin näyttäytyi tyystin epäisänmaallisena vehkeilynä, horjuttavana voimana yksimielisyyden keskellä ja yleensäkin puolueena joka on kykenemätön ajattelemaan muita kuin itseään. Tosin he kansanpalautteesta viisastuivat nopeasti, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua.

Itse kritiikki oli sekin väärää. Jokainen varmaan ymmärtää että hallintokoneiston rattaissa on laiskaa, epäpätevää ja tyhmää väkeä, mutta sen kriitikin kohdentaminen hallituksen suuntaan oli kaikkea muuta kuin oikeudenmukaista, sillä kyse on koneistosta itsestään_. Yhtä lailla hallituksen syyksi yritettiin laittaa hallintokoneiston alkeellisuus, edellisten hallitusten leikkaussyistä johtuvat toimimattomuudet että ns. hallintorajat eri toimijoiden kesken. Kitkatoimintaa sanoisi von Clausewitz tähän. Mielikuvaksi perussuomalaisten kansanedustajista jäi sakki, joka kylläkin esiittelee ongelmia mutta ei yhtään ratkaisua ja rikkiviisastelu mitä pitäisi tehdä, oli ja on toteuttamiskelvotonta ja lienee syntynytkin vain mediatietojen pohjalta. Olkoonkin että kansanedustaja saa käsiinsä tietoja joita kansalaiset eivät.

Tämä ei selitä näin syvää ahdinkoa perussuomalaisten kannatusluvuissa. Vahinkoa pahentaa tunnetut perussuomalaisuuteen kallellaan olevat bloggaajat ja muut somessa pyörivät kansankynttilät. Ps on puolue, jonka kannattajat ovat profiloituneet vahvasti ja näkyvästi po. puolue-ideologian taakse. Aktiiviset tyhmyrit kuten muut sanovat ja kriisin aikana he ovat saaneet puolueelle paljon lisävahinkoa. Tavallisten ihmisten silmissä he näyttäytyvät pahansuopina vääristelijöinä, jotka pimeästä kellaristaan käsin työntävät joka paikkaan sitä myrkynvihreää sappeaan joka lähinnä pilaa ilmapiirin. Jonkinlainen pahanilkisten ihmisten hämäräpuolen salaseura. Puolueen kannalta on valitettavaa, että heillä ei ole, eikä voikaan olla, mitään otetta niihin, jotka sisältäpäin saboteeraavat puolueen mainetta. Muiden silmissä puolue näyttäytyy jo pelkkien kannatahien vuoksi tympeänä ja omien riveistä karataan nukkuviin, koska kukaan ei halua tulla liitetyksi tähän sakkiin. On selvää että alamäki jatkuu. Missä kohtaa se pysähtyy, se jää nähtäväksi.

Kokoomus on ollut pääosin hiljaa ja onnistunut sen vuoksi pitämään kannatuslukunsa stabiilina. Kun puoluejohtaja Orpo päätti viimeinkin avata suunsa opposition nimissä, ja kyseli hallituksen koronastrategiasta närkästyneeseen sävyyn, se näkyi ja kuului. Puoluekannatuksesta suli heti pois reunamilla keikkuvat irtokannattajat ja laskua tuli n. 0.6%. Vuodenvaihteesta laskien kannatus on laskenut 17,5% aina 16.2%. Luku ei ole huolestuttava mutta opettaa että poikkeustilan aikana pitäisi tietää että suljettuun suuhun ei lennä kärpäsiä.

Keskusta on kenties ikävimmissä välikädessä sillä siitä vaistotaan, että upouuden puheenjohtajan takana kummittelee Sipilä joka pyrkii vaikuttamaan harmaan eminenssin roolissa hallituspolitiikkaan. Katri Kulmuni ei vaikuta luotettavalta ja hänen päällään on vahva epäily, että Keskusta koettaa saada hallitusohjelman että koronakriisin hoidon tavalla tai toisella vesitettyä.

Se mikä nousee ylös, tulee alas ja päinvastoin. Tottakai se on näin sillä painovoimaa ei voi kumota edes puoluekannatusluvuissa. Ei silti ole kirkossa kuulutettu, että näin tulisi tapahtumaan vielä syksyllä, loppuvuonna tai koko hallituskauden aikana. Jotenkin on kutina että Sanna Marin tulee olemaan pääministeri kaksi kautta sillä pitkästä aikaa kotomaan poliittiselle kentälle on syntynyt todellinen superstara jonka parhaat hetket ovat vielä edessäpäin.

JukkaNieminen11

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu