Olkaa hyvät; Jukkiksen metsäkauhua – Noidankorpi !

Esitänpä teille elokuvan. Näitähän minä teen oman harrastajaryhmäni kanssa. Oikein lajityyppinsä rujoimman kliseen eli metsäkauhun. Se tehtiin vuosi sitten pyhäinpäivänä mikä oli tietenkin virhe. Sehän on päivä jolloin raja-aita elävien ja kuolleiden välillä on kaatunut ja tapahtuu kaikkea selittämätöntä ja kummallista. Niin tälläkin kertaa. Äänityspuomi nappasi metsän keskellä radio-ohjelmaa. Paljain korvin ei kuullut mitään mutta mikrofoni kuuli ja äänityksestä ei tullut mitään. Me sitten pohdittiin voiko se tulla Lahden radiomastosta ja päädyttiin siihen ettei mikki millään voi ottaa radioaaltoja koska se vaatii vastaanottimen. Kiusallinen se oli. Lopulta mentiin kummun toiselle puolen ottamaan puheet talteen ja silloin alkoi radio kuulumaan vastakkaisesta suunnasta. Ainoa järjellinen selitys että joku ajaa autolla ympyrää autoradio auki mutta eihän siellä ollut sellaista tietä lähimainkaan? Nämä on näitä juttuja joita ei tapahdu kun halloweenina kun selittämättömät äänet ja haamut liikkuu.

Kuten alussakin selviää, pohjaa elokuva Noidankorpi tottakai tositapahtumiin. J.L.Runeberg kuuli tarinan vanhalta sotilastorpparilta vuonna 1851 ja merkitsi muistiin. Tällöin, vuonna 1803 seutukuntaa terrorisoi metsässä asuva noita jota lähti sotajoukon kanssa etsimään tuomari, kunnianarvoisa Wilhelm Kagg. Torpparin tarina oli niin kauhistuttava että Runeberg ei koskaan julkistanut muistiinpanojaan ja ne jäivät erään perikunnan haltuun josta allekirjoittanut niihin sai tutustua. Vannon siis kiven ja kannon kautta että tarina on tosi kuin vesi. En kai minä moista keksisi vain elokuvaa mainostamaan?

Kauhua pidetään yleisesti ottaen halpana lajityyppinä ja metsäkauhua jo silkkana pohjanoteerauksena johon ei säällinen elokuvaohjaaja sekaannu. Yleensähän niissä teinilauma lähtee viikonlopuksi sysimökkiin jossa se pilveä tupruttava kaveri kuolee ensimmäisenä. Näitä halpiskauhuja kuitenkin tuotetaan maailmalla uskomattoman paljon. Niillä on paljon omia festareitaan ja vankkumattomia faneja. Ne tunnistaa siitä että niillä on verinen kansikuva, pituus siinä ja siinä täyspitkän mittainen, yleensä tunti ja rapiat ja kaikilla käsittämättömän pitkä nimi; ”Satan who Cursed me at Friday when was Halloween night” tms.

On sääli että metsäkauhu ei ole meidän vientivalttimme. Niitä voi tuottaa halvalla kun lavasteet ei vaadi kun pöpelikön. Näyttelijättäret löytyy ilmaiseksi kun joka tytöllä on parikymppisenä se elokuvahaaveensa ja yleisö ei edes odota kunnon tarinaa. Oma kantani on että Suomen pitäisi tätä lajityyppiä tuottaa tuhansia vuodessa ja vallata maailma. Tässä päästetään nyt rahaa käsistä; pikkupurosia josta voi kasvaa vuolas koski.

Tämän pituus ei ole kuin kaksikymmentä minuuttia joten kyllä sen katselee. Se on niin lyhyt aika ettei sitä kadu kuolinvuoteellaan vaikka antaisikin leffalle tilaisuuden. Enempiä ei yhdessä kuvauspäivässä tehdä. Samalla pääsette tutustumaan allekirjoittaneen näyttelijänkykyihin. Se että se on edes näin pitkä, johtuu siitä että tein siihen lisäkohtauksia. Kuvasin itseäni suon laidassa panemalla kännyn selfielle ja käsivarrenmitan päähän. Ihan uskottava lopputulos mitä se olisi voinut olla. Lomareissullani eksyin moneen luontokohteeseen jotka otin samalla talteen ja liitin mukaan. On siis paikkoja tunnistettavissa; Lavian velhonputouksesta aina Kuusamon Kiukankönkääseen, Hollolan Pirunpesään ja Kirkkonummen luolaan jne. Pitäähän se nyt näyttää kauneinta ja jylhintä Suomenmaata kun kerran hoodeilla liikkuu.

Näytin sitä jo kohdeyleisölle ja he pitivät sitä mukiinmenevänä rainana. Tuomarin vihreät RobinHood -trikoot aikaansaivat isoimman palautteen ja kalkkunoissahan negatiivinen palaute on vaan sulka hattuun. Mutta pääosin tykkäsivät. Olkoonkin että lajityypin mukaisesti kyseessä siis juostenkustu -pikakuvaus ja taattu nollabudjetti. Vain sotavaatteet ja puupyssyt maksoivat muutaman satasen kun ex-elokuvantekijä ne mulle aikanaan kauppasi saadakseen varastoonsa tilaa.

Pidemmittä puheitta. Nyt lähdetään jahtaamaan saaliista vaikeinta ja vaarallisinta – noitaa! Noitajahti ei ole leikintekoa vaikka karskeja sotilaita ollaankin ja sanomattakin selvää että retki ei välttämättä pääty hyvin. Olkaapi hyvät. Antoisaa elokuva-hetkeä ja koettakaa viihtyä seuraavat parikymmentä minuuttia.

Jukkis

+1
JukkaNieminen11
Sitoutumaton Tampere

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu