Oppitunti ilmastoretoriikasta

Tällä oppitunnilla opetamme tulevia toimittajia puhumaan oikein ilmastomuutoksesta. Sehän on aihe joka ennemmin tai myöhemmin tulee tavallisen kesätoimittajankin eteen ja siitä on syytä suoriutua kunnialla niin työsopimusta saatetaan jatkaa. Älä siis mokaa.

Ilmastojutut aloitetaan keväällä. Ne aloitetaan synkillä uutsilla maailman ääristä. Napa-alueet ovat parhaat koska kukaan ei voi todistaa toisinkaan. Talven jälkeen on hyvä näyttää kuva vaikkapa miten etelänavan jäätiköt ovat taas sulaneet ja pienimmillään. Mikä on ymmärrettävääkin koska silloin siellä on kesäkuukaudet lopuillaan. Vastaavasti satelliittikuvia kutistuvasta pohjoisnavasta esitetään sitten kun pohjoisen pallonpuoliskon kesän viimeiset henkäykset alkavat olla lopuillaan. Elo-syyskuu on hyvää aikaa. Samalla voi todeta että pingviinit/jääkarhut on katoamassa sukupuuttoon kun jäätiköt on pienentyneet. Ei kukaan voi toistakaan todistaa. Ei siellä asu ketään jolta kysyä.

Esimerkit kannattaa muutenkin hakea asumattomilta seuduilta; tyynenmeren kaukaisilta atolleilta, vuorenhuipuilta tai ihan vaan niin kaukaisista ja tuntemattomista kolkista ettei siellä ole valkoista miestä nähtykään. Guinean viidakot on hyviä.

Vetoa näissä ympäristöjutuissa aina nuoriin. Nuoret ovat tunnetusti fiksuja kuten me juhlapuheissa aina sanomme. Ei se ihan noinkaan ole. Loppujen lopuksi mikään ei ole niin tyhmä ja herkkäuskoinen kuin teini joten sanoma menee perille oikeassa kohderyhmässä. Vanhat sukupolvet on jo menetettyjä. Ne on eläneet liian kauan että ovat luonnostaan kyynisiä ja tunnistavat kukkupuheet jo kaukaa.

Sitten on se ajallinen ulottuvuus. Lause on hyvä aloittaa ”ellei mitään tehdä välittömästi, kymmenen vuoden päästä…” Tuo kymmenen vuotta on hyvä. Ei ole liian kaukana että siihen voisi suhtautua välinpitämättömästi muttei liian lähelläkään, että käry kävisi pelottelusta. Lisäksi olet itse silloin jo kaukana jos joku vaatii ennustuksista tilille. Pelottelet sitten mitä pelottelet mutta muista että sen pitää aina tapahtua 10v kuluttua.

Sellainen keskustelu kun hiilidioksidin määrä on hyvää kevätpuhetta. Juuri siinä kohtaa kun lumet on sulaneet ja katupöly tekee astman kaltaista oiretta kaikille. Ei saa ilmaa, huohottaa, haukkoo henkeään pikkukivien rohistessa keuhkoissa ja silmät punoittaa. Siinä kohtaa, tukehtumiskuoleman rajoilla, on hyvä muistuttaa että pikapuoleen hiilidioksidi korvaa hapen ilmakehästä ja ilman happea on vähän huono olla. Sellainen sanoma osuu ja uppoaa kun sen tekee oikeassa kohtaa. Eikä siihen mene enää kuin kymmenen vuotta.

Ilmastonlämpeneminen on termi jota käytetään heinä- ja elokuun hellekausina. Oikein sellaisena intiaanikesänä jolloin läkähtyvät ihmiset katsovat avuttomina aurinkoa ja sanovat että saisi jo loppua. Silloin on hyvä muistuttaa että kohtapuoleen ei ilmasto viilene enää ollenkaan. Kymmenen vuoden päästä keskilämpötila on +50 – varjossa. Grönlannissa.

Sitten tulee loppukesä ja maailmalla alkaa tornadokausi. Sateet pehmentävät ja aloittavat mutavyöryt. Kaikkia katastrofeja seuraa kuten uutisia seuraava tietää. Siinä kohtaa puhutaan sitten sään ääri-ilmiöistä. Kun tämän tekee taiten ja oikein, pian jokainen luonnostaan johtuva hirmumyrsky onkin ilmastomuutoksesta johtuva. Epäilevien tuomaiden vastaväitteet sitä kohtaan on aikaa sitten todistettu joutaviksi.

Varaa termi ilmastonmuutos loppuvuodelle. Siihen marras- ja joulukuun pimeään aikaan jolloin pohditaan että talvi alkaa vai alkaako. Sataa härmää joka sulaa pois, henki huuruaa mutta seuraavana päivänä onkin taas lämmintä. Tulee loska, aamupakkanen, ei ala talvi vieläkään. Matalapaine pyörii pään päällä. Sää veivaa ja heiluu ja kisa on kova mannermaisen ja atlanttisen ilmaston välillä. Jos tässä kohtaa ei puheet oikullisesta ilmastonmuutoksesta tavoita yleisöään niin johan on kumma.

Talvella annetaan ihmisten levätä vuodenkierron mittaisesta infoähkystä. Viimein sammuu mökä viestimistä ja ihmiset huokaavat onnellisina – viimeinkin hiljaisuus. Siunattu hiljaisuus ilman yhtään ilmastouutista. Olo on kun diktatuurimaan asukilla joka lyhtypylvään päästä tulevasta ämyristä pakkokuulee johtajien puheita ja puolueen tiedotuksia aamusta ehtooseen. Yllättäin tulee oikosulku ja ämyri hiljenee. Mikä taivaallinen rauha ja hiljaisuus. Sitten sen joku käy korjaamassa ja ämyri taas toitottaa. Mutta ihminen tarvitsee myös lepoa ja se hänelle talven ajaksi suotakoon. Tosin tähän ohjaa käytännön syyt. Puhu nyt ilmastonlämpenemisestä ihmisille jotka keskellä pakkasia koettaa saada autoonsa kaapeleilla käyntiin. Ei oikein ole oikea ajankohta.

Sitten keväällä hän avaa töllöttimen jossa asiantntija todistaa että ilmastomuutoksen takia voikukka on sukupuuttoon kuoleva laji ja ellemme nyt varastoi voikukansiemeniä, kymmenen vuoden päästä ne ovat maailmasta kadonneet.

Näin loppukaneettina että tässä on vilahtanut muutamakin hyvä ilmastouutinen jolle on nostettava hattua. Toisessa todettiin että kulunut vuosi oli mittaushistorian lämpimin. Se osui ja upposi koska sitä näkee siteerattavan siellä sun täällä. Itse jutussa tosin sanottiin aivan jutun perällä, jonne harva jaksaa lukea, että mittaushistoria alkoi vuodesta 1981. Jutun olisi voinut otsikoida niinkin että kulunut vuosi oli lämpimin 40 vuoteen mutta mikä uutinen se nyt on? Otsikko sen sanelee ja kun sen muotoilee oikein, ei itse juttua tarvi edes lukea.

Toinen hyvä uutispommi tuli tiedemaailmasta. Eihän ne voi kiistää holoseenikauden lämpökautta jolloin keskilämpötila oli +6-8 astetta nykyistä korkeammalla. Se vähän kalvaa nykyisiä väitteitä. Sen vuoksi joku yliopistoheebo siinä väittikin ettei sitä oikeasti ollut olemassa koska vastaavasti talvet silloin oli hirmukylmiä joka tasapainottaa lämpökautta – ja tekee keskiarvosta jopa viileämmän kuin nykyisin. Jäin oikein miettiin miten mitataan muinaisia talven lämpötiloja. Kesäkuumuuksien mittaamisen toki tiedän; on puiden vuosirenkaita, kotilokuoria, kasvien levinneisyyksiä ym ym mutta talvipakkasia ei oikein voi mitata jälkeenpäin. Etsinkin jutusta miten se on tehty mutta ei sitä oltu mainittu, mitä turhaa. Se riittää jos on hieno titteli niin enempiä todisteluja ei tarvita. Pakko nostaa hattua näin hienolle uutiselle ja toivoaksemme tutkijakin sai nyt kaipaamansa apurahan hallitusten ilmastopaneeleilta myös huomista ajatellen.

Eipä tässä kummempaa. Kun näitä ohjeita noudattaa niin pitäisi pärjätä toimittajanhommissa. Ilo olla avuksi.