Orjuuden historia ja katolinen kirkko

Oisin halunnu kommentoida tuohon alemmas kirjoitusta ”orjuus ja kristinusko” mutta allekirjoittaneen mielipiteet tapaa mennä muotoon ”kommentti piilotettu” ja kun ei se oikeen hivele, niin tehdään oma. Sana on vapaa ja sitä rataa. Okei, onhan se vähän loukkaavaakin. Mutta mitäs me siitä, mennään asiaan.

Raaka totuushan on, jos asiaa tarkastelee historiallisin silmälasein, niin kristinusko on ollut se instanssi joka käytännössä ainoana maailmanhistoriassa on vastustanut orjuutta yli kaiken. Näin se nyt vaan on. On paljon muutakin missä kristityt ovat kunnostautuneet mutta niistä joskus toiste. Sanotaan se vieläkin rajummin: ilman kristinuskoa eläisimme vieläkin orjataloudessa.

Orjuus on tietenkin ihmiskulttuurin rakenteissa ja niin syvässä että sitä lienee ylläpidetty kymmeniä tuhansia vuosia, maanviljelyn alkuajoista ainakin, ja käytännössä halki antiikin vuosituhansien. Taaksemmas sitä ei voida jäljittää. Ei se alkukirkosta alkaen kristityillekään mikään yksinkertainen asia ole ollut, ja väliin on tässä asiassa kirkon sisälläkin kompuroitu eri vuosisatoina, joskin orjuuden vastustamisen ollen koko ajan se punainen lanka. Pitää kuitenkin muistaa että orjuuden vastustamisen aloitti alkukirkko, tyystin yksin suhteessa ympäröivään maailmaan. Mikä sen alkuperäinen motiivi sitten on ollut, siihen ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta kristinusko käytännössä vastusti muutenkin kaikkea mikä antiikin kulttuureille oli yleistä. He alkoivat jopa pitää lapsia `pyhinä´ kun lapset yleensä viskattiin vaan roviolle sen kummemmin miettimättä ja toivat siveyttä ja neitsyyttä temppeliporttouden sisälle, joka ehkä kielii sekin orjuuden vastustamisesta johon nuoret naiset pakotettiin.

Kun Eurooppa oli kristillinen orjien yhteiskuntaluokka katosi. Tapaamme orjuuden euroopassa vasta feodaaliajan puitteissa. Ritarilaitos, joka oli paavinvaltaan nähden suvereeni, sai oivan porsaanreiän aloittaa maaorjuuden vuosisadat. Maaorjuus tosin on pysynyt pitkään itäisen ortodoksikirkon alueella, siitä yksinkertaisesta syystä, että ortodoksikirkko ei koskaan ole halunnut pitää maallistaa valtaa, eikä heillä ole ollut sanomista ruhtinaiden maaoarjuuksiin. Tosin Venäjänkin aroilla maaorjat ovat aina saaneet turvasataman luostarilaitoksen sisältä, ja siihen ei ole ollut ruhtinailla tai tsaareilla nokan koputtamista.

Kun ritarien aika länsimaissa ajoi ohi, orjuus nähtiin vasta viimeisten ritarien konquistadorien mukana etelä-amerikassa kun inkat orjuutettiin 1500-luvulla. Se olikin riittävän kaukana Vatikaanista jotta sai toteuttaa tätäkin puolta. Paavin nuhdekirjelmille hidalgot eivät panneet mitään arvoa.

Orjuus palasi Eurooppaan todenteolla vasta uskonpuhdistuksen myötä 1600-luvun alkupuolella, paitsi protestanttisten maiden maaorjuuden myötä, erityisesti afrikkalaisen neekeriorjuuden myötä. Protestanttien tuskin kannatti katolisen kirkon mielipiteistä paljoa piitata, ja neekeriorjuus oli kenties pisimmälle vietyä orjuuden muotoa, sillä sen brutaalisuus ei jäänyt epäselväksi. Sen vastapainoksi syntyi toki valistusaate ja maailma muuttui sekulaariksi ts. ateistinen maailmankuva voitti alaa. Ei sekään lepoa tuonut. Nyt kun ei ollut uskontoa enää ollenkaan kahleena, syntyi sitten hiilikaivosten lapsiorjat.

Nykypäivänä orjuutta on Kiinassa, islamilaisissa maissa, piilomuodossaan Intiassa eli käytännössä kaikissa muissa kulttuureissa kuin kristillisissä, joka ainoana on sen saanut kitkettyä jotenkuten. Toki kristikansankin vitsauksena on edelleen itäeurooppalainen valkoinen orjakauppa ja erilaiset laittoman siirtolaisuuden myötä syntynyt kiskontakulttuuri.

Suomen omassa historiassa on siellä täällä pieniä leimahduksia. Tarinat kertovat miten Pirkkamiehet Luulajan lapissa pönkkäsivät lappalaiset kirkkoonsa ja sytyttivät sen palamaan. Siihen oli syynsä sillä krisittyä ei saanut pitää orjana tai riistää, joten Pirkat pitivät tarkan vaarin, ettei yksikään lappalainen saa kastetta. Tämän vuoksi lappiin saapui kristinusko vasta 1600-luvulla.

Tiedämme myös että afrikkalaisen orjakaupan pahimpia oli latvialainen Jakob Kettler, ja kuka sen tietää paljonko Itämeren alueelta suomalaisia oli siinä hommassa mukana 1600-luvun puolella. Kettler rakennutti Gambian edustalle pahamaineisen Fort jakobin, joka on tuttu mm tv-sarjasta Juuret. Ainakin omaan sanastoomme niihin aikoihin alkoi juurtua näitä apinoita ja papukaijoja, joita varmaan on nähty Turun torilla kun orjanmetsästäjät ovat palailleet kultakolikot taskussaan. Tunnetuin ja isoin orjuuden muoto, maaorjuus, syntyi kun Kustaa III perustama torpparilaitos, joka aikanaan oli iso sosiaalinen uudistus, muuttui venäläisvallan alla venäläiseksi maaorjuudeksi. Ihmekös tuo että Koskelassa kätkettiin kiväärejä?

Sinänsä mielenkiintoinen episodi joka ehkä kiinnostaa, mutta Kustaa III todellakin lähti mukaan afrikkalaiseen orjakauppaan, joka silloin oli jo pahassa vastatuulessa vastoin neuvonantajiensa neuvoja. Taisi hankkia siirtokunnankin länsi-afrikan rannikolta kuin myös Karibialta pahamaineisen orjasaaren? Tästä seurasi pitkällinen poliittinen domino-efekti joka lopulta johti vuoden 1808 sotaan, mutta ei tästä nyt enempiä.

Yhteenvetona että on ehkä väärin sanoa että kristinusko sinänsä olisi vastustanut orjuutta. Pikemmin voi todeta että sitä vastusti alkukirkko ja sen jälkeen roomalaiskatolinen kirkko. Se kyllä toimi tässä asiassa väkevimmin käytännössä yksin muuta maailmaa vastaan. Sehän luonnollisesti vaalii alkukirkon opetuksia, joka sen tarkoituskin on. Roomalaiskatolisen kulttuurin sisällä on ollut omat marginaalinsa, reuna-alueensa ym joissa on heti lipsuttu kun silmä välttää. 2000 vuotta kirkkoa takaa myös takapakkeja. Myös reformiliike ts uskonpuhdistus on palauttanut tämän ilmiön. Nykyisin ei tässä asiassa tarvita paavinvaltaa koska ajatus on itsessään länsimaisessa kulttuurissa (joka on roomalaiskatolisen kirkon tuottama) ja orjuuden vastustaminen etenee toisissa kulttuureissa enemmän tai vähemmän onnistuen YK -vetoisten universaalien lainalaisuuksiensa myötä.

Omana tarkoituksenani ei tietenkään ole valkopestä kirkon toimintaa ja nähdä siinä mitään erityisen ylevää, mutta historian väärentäminen tai manipuloiminen, kuten vaikkapa vapaa-ajattelijat usein tekevät, pakottaa aina sanomaan sanasen tästäkin asiasta.

JukkaNieminen11

Ikuisesti eri mieltä - tarvittaessa itsensäkin kanssa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu