Parveketupakointi jatkukoon

Tuossa vilahti kansalaisaloite jossa vaadittiin tupakoinnin lopettamista tyystin kerrostaloissa ja joka herätti keskustelua täälläkin. Jonkinlainen tasavertaisuus pitäisi kuitenkin toteutua joten loogisesti saman pitäisi käsittää myös rivitaloyhtiöt joka aloitteessakin mainittiin plus omakotitalot jossa asuu useita talouksia, jota taas ei mainittu. Lyhyesti sanoen, kansalaisaloite tähtää kertaheitolla tämän maan asuinkannan kertaheittoista savuttomuutta. Kunnianhimoa ei siis puutu ja tätä kirjoittaessa aloite onkin saanut jo 61 allekirjoitusta. Koska aihe kiinnostaa aina allekirjoittanutta mutta on laaja kuin mikä, päätin etten lähde keskustelemaan siitä kommenttikentissä vaan se vaatii oman kirjoituksensa. Siinä olisi puhuttu monesta asiasta toistensa ohi. Läpikäyn missä tällä hetkellä asiassa mennään ja mikä on parveketupakoijan tulevaisuus.

Lähtökohta on että tupakoijaa suojelee perustuslaki. Hän saa kotonaan tehdä mitä huvittaa, erityisesti vetää norttia posket lommolla – mitä nyt välillä käydä näyttämässä keuhkojaan Radiuksessa sädehoidossa. Häntä suojelee siis perustuslain takaama kotirauha mutta häntä suojelee myös oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, joka on luonteeltaan jakamatonta. Mikäli asunnossa on parveke, myös se sisältyy kotirauhan piiriin.

Toisaalta vaakakupissa painaa myös että naapureilla on oikeus olla savuttomassa tilassa, eikä heidän kotiaan saa savustaa. Tunnetussa ennakkotapauksessa, jota aikanaan ratkottiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti, asui seinän takana ketjupolttaja joka ei viitsinyt hilata itseään liesituulettimen alle, vaikka taloyhtiö pyrki sopuisasti näin asian ratkomaan. Lopulta jouduttiin isolla rahalla tilkitsemään kaikki aukot esim putkistoreikien osalta mutta tämäkään ei tepsinyt vaan hajua virtasi edelleen jostakin. Lopulta kunnan terveystarkastaja julisti sinne tupakointikiellon. Päätös oli kylmäävää taloyhtiöille. Ne eivät voi suoralta kädeltä kieltää tupakointia vaan niiden on eristettävä po. asunto hajuhaittojen puolesta. Otettava lihava remonttilaina ja sitten sedät piikkaa ja poraa viikko- tai kuukausikaupalla kunnes syntyy eristettä seinäkoloihin ja koneellinen ilmanvaihto. Kalliiksi tulee eikä tehosta ole takeita. Tässäkään vaiheessa taloyhtiöllä ei ole valtuuksia päättää asiaa vaan sen on tehtävä esitys kunnan virkamiehille selvityksineen kaikkineen. Se on melkoinen rumba.

Tälläiset tapaukset ovat harvinaisia sillä yleistyneiden palovaroittimien vuoksi tupakointi on siirynyt parvekkeelle mikäli sellainen on. Päätökseen on vaikuttanut myös Yhdysvaltain lainsäädäntö joka on pakottanut tupakkayhtiöt laittamaan tupakkaan selkeän pistävän hajun, joka tunnetusti tarttuu vaatteisiin, kankaisiin ja huonekaluihin. Ero vaikkapa 1980-luvun tupakanhajuun on merkittävä. Mikäli tupakkayhtiöt saisivat itse päättää, polttelisimme vanilja- tai suklaatupakkaa kuten sähkötupakkapuolella tehdään.

Naapuriskismat parveketupakoinnista ymmärrettävästi rajoittuvat vain kesäkuukausille. Savuton naapuri tuskin liikoja istuu parvekkeellaan marraskuusta eteenpäin, vaan alue on tupakkamiehen monopolissa. Aikanaan parveketupakointikieltoa koetettiin ajaa eteenpäin mutta silloin jäi osoittamatta että tupakanhaju ulkoilmassa olisi terveyshaitta ja silloin perustuslain suoja tupakoijaa kohtaan vei pidemmän korren.

Varmasti asiassa painoi myös lainsäätäjän kokemus mikä on lain sanaton tarkoitus. Lain tarkoitus on ylläpitää ja edesauttaa rauhaa. Väärinkirjoitetut tupakkalait saattavat aiheuttaa päinvastoin naapuririitoja, tulehtunutta ilmapiiriä ja suoranaista sotaa taloyhtöissä joka pahimmillaan voi mennä käräjillä riitelemiseksi tai suoranaiseksi nyrkkirysyksi ja molemminpuoliseksi uhkailuksi. Ei hyvä. Niinpä kun suomalaiset ovat oppineet keskenään ratkomaan asian naapurisovun hengessä, ei lainsäätäjällä olekaan aiheeseen sanottavaa motivaatiota, sillä siinä myös leikitään tulella.

Uutisointi aiheesta on tosin ollut sekavaa ja painottunutta. Lisäksi on poikkeuksia jotka sekoittavat pakkaa.

Yksi aihetta sekoittava asia on isojen vuokrataloyhtiöiden luomat uudenlaiset vuokrasopimukset, jossa savuttomuus sovitaan jo vuokrasopimusta allekirjoittaessa. Näissä tupakkamiehet joutuvatkin ramppaamaan pihalla, oli kellonaika mikä hyvänsä ja naapureiden ei auta kuin sietää rapuista kuuluvaa kolinaa, hissinajoa ja ulko-oven paukahdusta vielä aamuyön tunteina.

Takautuvasti kieltoa ei voi soveltaa vaan ne jotka ovat sopimuksensa solmineet jo ennen näitä vaateita, saavat olla kotonaan kuten se on sovittu vuokraushetkellä. Niissä tuprutellaan.

Tunnetaan myös tapaus jossa kerrostalojen osakehuoneistot ovat muutettu täyssavuttomiksi. Se vaatii lähes yksimielisen luvan kaikilta asunnonomistajilta vaikka teoriassa sen voi tehdä myös määräenemmistön kautta. Yleistä se ei ole, sillä mikäli asunnossa – tai edes parvekkeella – on rajoitettu käyttöoikeus, kuten tupakointikielto on, osakkeen myyntihinta myös putoaa samassa suhteessa. Sen vuoksi ne ovat jääneetkin eksoottisiksi poikkeuksiksi.

Yhteenvetona siis että taloyhtiöillä itsellään ei ole sanottavasti valtaa puuttua mitä sen asukit tekevät kotonaan. Toki niillä on suvereeni valta päättää savuttomuudesta omissa yleisissä tiloissaan kuten kuivaushuoneessa tai pyöräsuojassa ym. Erityisesti taloyhtiöiden omilla tuuletusparvekkeilla jollaiset ovatkin vanhempien talojen rappukäytävissä yleisiä. Niissä tupakoitikielto on ollut jo kauan arkea.

Se vasta olisikin jos taloyhtiöillä olisi mielivaltainen oikeus päättää asukkiensa tupakoinnista ja myöhemmin; lemmikinpidosta, päihteiden käytöstä tai mihin aikaan rappukäytävissä saa kulkea jne jne. Mikään taloyhtiö ei voi ohittaa perustuslakia kuten ei mikään taho, joka säädöksiä saa tehdä. Ne voivat vain vedota viranomaisiin mikäli tilanne tulehtuu niin pitkälle.

Parveketupakoija voi nukkua yönsä edelleen huoletta.